Kasa vanhempaa Laphroaigia VYS:in kanssa

 Näin se näyttää maistelu nykyään itselläni menevän, että harvemmin mutta parempaa. Viimeksi maisteltiin virallisesti VYS:in vanhoja Lagavulineja, ja tänään oli vuorossa Laphroaig. Kyseessä on kenties all-time lempitislaamoni, ja kattauksessa oleva normi 30yo on joskus maistunut suussa kertakaikkisen hyvältä, joten odotukset olivat koholla tähän etätastingiin. Ainoana miinuksena oli ristiin menneet arvontapaikat kavereiden kanssa, joten tämä lusittiin livenä omin päin, mutta toki etänä hetki jakaen ympäri Suomen. Lähdetään tutustumaan tuotteisiin.

 

Laphroaig 28yo 2018, 44,4 % 

Kypsynyt ensin kolmessa erityylisessä tynnyrissä, jonka jälkeen naitettu vuodeksi sherrytynskään.

Tuoksu: Ensimmäisenä nokkaan maittavaa raikasta pastirol-päiväomenaa. Sitä seuraa tumma ja ah, niin maukas laphroaigin savu. Superlupaava tuoksu.

Maku: Toimii. Hyvin on uskollinen tuoksulleen. Raikkaan vihreän ompun vivahde käy käsikädessä lapparin jodisuuden kanssa. Nikkasen mainitsema maitosuklaa osuu myös hyvin. Ei ole massiivisen pitkä maku, mutta hyvin maukas kyllä. Jälkimaussa korostuvat vielä veden suuhun tuovat eksoottiset hedelmät. Laphroaigin kevyemmästä päästä, mutta toimii kyllä mulle. 92.

Laphroaig 25yo 2016, 48,6 %

2nd fill oloroso filliä ja american white oakia käytetty tynnyreissä.

Tuoksu: Enemmän supussa. Tummempi, asfalttisempi lupaus. On kyllä maukas tämäkin.

Maku: Klassinen laphroaig. Rouheutta maussa, jodisuus nostaa päätään, mutta lyijy jyrää sen sitten. Hieman yksioikoinen tuhkaisuus mielestäni tässä. Vesitippa avaa hedelmää makuun ja parantaa selvästi. Ikää tässä ei kyllä samalla tavalla maista kuin 28yo:ssa. 90.

 

Laphroaig on julkaissut koskaan vain 4 kpl 30-vuotiaita viskejä. Seuraavassa siis näistä 3. Ian Hunter Storyn idea on kertoa Laphroaigin kärkimiehen Ian Hunterin tarina viskeissä. Huhut puhuvat jopa 15 30-vuotiaan sarjasta. Lykkyä tykö vain keräilijöille.

Laphroaig 30yo Ian Hunter Story - Book I 2019, 47,7 %. 4800 pulloa.

100 % 1st fill american oak.

Tuoksu: Huuh, mikä börppäkypsytetty hedelmä. Todennäköisesti omaan suuhuni osuu tämä. Suuveden raikkautta.

Maku: Massiivinen hedelmäpommi! Menee ja tulee kyllä aika nopiaan. Olisiko pieni vesitilkka kuitenkin? Tuo uusia juttuja ilman muuta. Anista, fenkolia. Lakritsijauhetta. On nätti, mutta voidaan kysyä, mennäänkö jo jopa liian syvälle hedelmämehuihin. Ja maistettuani 30yo:n ja 28yo:n uudestaan, olen sitä mieltä että menee. 91.

Lahproaig 30yo Ian Hunter Story - Book II 2020, 48,2 %. 4800 pulloa.

Oloroso sherry cask, joita Laphroaigilla on vain alle 1 %.

Tuoksu: No, nyt on sitten todella isosti sherrylaphroaig. Kun viskiharrastus alkoi, etsinnässä oli aina täydellinen peat+sherry. Sen jälkeen kyseinen profiili ei ole ollut niitä ykkösjuttuja, vaan varsinkin islayn viskeissä börppä toimii paljon paremmin. Mutta jos sitä hyvää peat+sherryä etsitään, niin tässä voisi nyt sitten olla potentiaalia. On tämä kyllä upea nokka. Toffeeta, sikarimeininkejä,

Maku: Tuoksulle uskollinen. Hienosti jodi tukee marjaisuutta. Ei makea ollenkaan. Joku mainitsi saippuan, joksi jodisuutta voi tässä myös kutsua. Tykkään kyllä, mutta ei tämä ihan tuoksun tunnelmia lunasta. Sherry ei peitä, mutta joku vähän outo saippuainen offnote tässä on. Mutta toisella kiekalla saippua on häipynyt. Onhan tämä nyt hieno kuitenkin. 92.

Laphroaig 30yo 2016, 53,5 %

Tuoksu: Sherrymarjan jälkeen tämäkin hieman supussa. Erittäin tasapainoinen kyllä.

Maku: On tasapainossa. Hedelmä, pähkinäisyys, jodisuus, superraikas, makeaa sitrusta, loppumaun eksoottisia hedelmiä. Ikä tuntuu ja maistuu. Ja silti savu on tallella. Bravo. 93.

Huh, olihan tämä nyt laadukas setti. Isoa rahaahan tällaisesta setistä joutuu nykyään maksamaan, mutta kyllä tässä aika old school -meiningeissä saatiin olla. Kun tämän olisi voinut jonkun kanssa livenä jakaa niin homma olisi ollut siinä. Etäjengi äänesti viimeisen 30-vuotiaan ylivoimaiseksi voittajaksi.

Iäkkäitä Lagavulineja VYS:in kanssa

VYS:n Iäkkäät harvinaisuudet -tastingsarja on vakiintunut tarjoamaan poikkeuksellisia viskejä, ja aina kun tämän sarjan tasting-kutsu on julkaistu on hiirisormen tullut olla nopea. Hienoja kokemuksia lähdettiin tällä kertaa hakemaan Lagavulinin parista, kun riviin oli laitettu viisi lagaa.

Jotta ei ihan kuivin suin tarvinnut lähteä viskiä juomaan, nappasimme maholan kanssa aperitiiveiksi 12yo CS:t vuosilta 2012 ja 2015. Molemmat huikeita viskejä, joista 2012 maltillisempi mutta upean tasapainoinen joka osa-alueella kun taas 2015:ssa herkullinen suklainen syvyys on merkillepantavaa. Toki näistä 2012 oli jo lähes juotu ja 2015 korkattiin tätä tilaisuutta varten, joten silläkin saattoi olla merkitystä. 

Vaan itse asiaan. Kattaus maistui seuraavalta: 

Lagavulin OB 16yo, 1980-luku, 43 %

Tuoksu: Herkullinen hedelmämehu, ehkä niitä 80-luvun bowmoren herukkatunnelmia. Myös vanhan viskin vikaa eksoottisten hedelmien muodossa.

Maku: Ei niin makea kuin tuoksu antoi olettaa. Jotain betonista tai pölyn henkeä mukana. Jotenkin tuo suutuntumaltaan mieleen Ardbegin airigh nam beistin kermaisuudessaan. Rauhallista tunnelmaa ja vanhan liiton menoa, siinä tämän pääanti. 90.

Kommentti: Nyky16-vuotiasta etsittiin verrokiksi töin tuskin. Onneksi naapuri pelasti ja toi maistelupaikalle livenä samplen. ja avot, aikoinaan itselleni viskiherätyksen tuonut tuote toimi kyllä edelleen. Nykykuustoistakesäinen on todella tasapainoinen, hedelmäisempi, astetta terävämpi suuntuntuma, mutta niin loistava tuote. Nykyviskille tässä hetkessä poskettomat 92.

Lagavulin OB Select Cask 21yo, 158 pulloa, 56.6 %

Ruotsalaisten spessutynskä.

Tuoksu: Mineraalisen pyöreä, pidättäytyvä mutta eeerittäin lupaava. Kalliota. Maitosuklaata.

Maku: Iso on, superisosti hedelmän ja veden kielelle tuova tuote. Upea hedelmäisyys valtavassa savuviskissä. Jos joskus nuoruudessa haettiin peat+sherryä niin tämä on kyllä upeasti peat+keltaiset herkut. Veden lisäys tekee tästä kyllä todella upean. Maisteleva kansa löysi tästä paljon kaikenlaisia sieniä ja muita metsämäisyyksiä, mutta ne eivät eksyneet omaan suuhuni. Tykkäsin todella paljon. Kattauksen ainoana isommin voltteja sisältävänä voisi kuvitella, että verrokkina olisivat 12-vuotiaat, mutta ei: kyllä tämä selkeästi oli enemmän tuota puhtaiden keltaisten hedelmien loistoa, jota muut varsinaisen kattauksen viskit edustivat, vaikka potkua ja suoraviivaisuutta olikin enemmän. 92.
 

Lagavulin IB Syndicate 25yo, #4394, 1991-2015, 44 %

Tuoksu: Tasapainoinen kokonaisuus, jota maukas hedelmäisyys tukee. Tukee 16-vuotiasta hedelmäisyydessään. Sitten jotain maltillista lääkemäisyyttä.

Maku: On kova! Nyt on kova! Hedelmät aukeavat rauhassa, mutta rehevästi. Merellisyyttä ja makeaa hedelmää. Sitten sitä tervaleijonaa ja lääkemäisyyttä. Tämäkin menee suussani bourbon-osastolle, tai ainakaan mitään massiivisia sherrytunnelmia ei ole. Hedelmä on tässä eniten elossa tässä. Silti seuraavan viskin jälkimaku vei vielä kovemmille lukemille. Tämä voitti tastingin monen maistajan kirjoissa. 92.

Seuraavat kaksi viskiä on tislattu samana päivänä 11.1.1979. Toinen on vain viettänyt tynnyrissä 5 vuotta lisää. Harvinainen tilanne. Maistetaan.

Lagavulin IB Syndicate 30yo, 51.2%

Tuoksu: Äkkiseltään ei kerro itsestään yhtä paljon kuin muut tuoksutellut viskit. Mutta hieman aikaa lasissa olleena on kyllä lupaava: hedelmä ja maltillinen savu ovat myyttisen hyvin tasapainossa. Voissa paistettua trooppista hedelmää.

Maku: Voi perkele mikä jälkimaku. Huikea viski. Rasvaa, toffeeta, jälkimaussa tummempia tunnelmia. Tuo hedelmä on tässä kyllä todella upean syvä makea anañas. Savua merellisyyttä ja lihaisuutta varsinkin pienen vesilisän kanssa. Jälkimaku tässä on kyllä ihan maailmanluokkaa. Vaatimattomamman tuoksu sisällä piili tämän maistelun voittaja. 93.
 

Lagavulin IB Syndicate 35yo 1979-2014, #111, 45.8%

Tuoksu: Syvää tummaa tunnelmaa. Wanhan fabuviskin vikaa. Kuin iso kala, joka rauhassa möllöttelee merenpohjassa.

Maku: Vähän ollaan jo puun puolelle. Minttuisuutta, merellisyyttä, jälkimaussa alkaa nousta hissukseen upeaa hansaplastia, puusepänpajaa, hammaslääkärin tuolia. Rauhallinen, mutta upea tuote. Mutta jälkimaut näissä ovat upeimpia. Silti tuo puu hieman jyrää sekä hedelmää että jälkimakua verrattuna tämän setin kovimpiin julkaisuihin. 92.

Upea setti kokonaisuudessaan! Kyllä laga toimii.

Läjä Ardmorea VYS:n kanssa

Ardmore herättää minussa eteentullessaan positiivisia wiboja: moni maistamani viski on ollut omaleimainen, ja erityisesti niiden savuprofiili on ollut mielenkiintoinen. Odotukseni on siis päästä maistamaan viskejä savuvivahteella, mutta ei varsinaisia savuviskejä. Tämä on ensimmäinen ohjattu tasting piiitkään aikaan, joten good to be back.

Valtaosa Ardmoresta on perinteisesti käytetty sekoiteviskeihin ja erityisemmin Teacher'siin, jonka mallasviskiosuudesta valtaosa on Ardmorea. Ardmore on n. 15-20ppm savuisuudeltaan. Ainoa saatavilla oleva normitislaamopullote on Ardmore Legacy.

Ardmore käyttää jonkin verran Laphroaigin käytettyjä quarter caskeja kypsytyksessään. Muutoin mennään varsin perusbörppätynnyreillä.

1. Ardmore 100th Anniversary 12 yo OB 1986-1998, 40%

Tuoksu: Kelmeää mineraalista ruohoisuutta. Lupaava. On siellä sitten sitä kuivaa asfalttiakin. Toisella tuoksuttelulla muuttuu makeammaksi.

Maku: Pehmeä jännä täyteläinen laskeutuminen suuhun. Kaukana nykyviskeistä suutuntumaltaan: pehmeä, paksu, ei niin puhdas. Maun keskivaiheilla lakritsista asfalttista tunnelmaa, joka kuivuu jälkeenpäin. Varsin maukas tuttavuus! Jälkimaussa jää leijumaan kuiva lakritsi miellyttävänä fiiliksenä. Kyllä tämä on hyvä perusviski. Ja voimaa on isosito 40 %:iin. 87.

 

2.  Ardmore 12 yo, James MacArthur 80's bottled, 56.2 %

James MacArthur on yksityinen pullottaja, joka on keskittynyt sellaisiin tislaamoihin, joilta ei löydy normipullotteina.

Tuoksu: Ei mitenkään massiivisen antava tuoksu. Eikä vanha. Tasapainoisen kuivan keltaisen perusviskin tuoksu. Perushunajaa ja vaniljaa. Voi pitää sisällään kyllä erittäin mainion viskin. Näin kovia voltteja tämä ei välttämättä lupaa.

Maku: Lakusavu nousee heti alkuun isosti. Sitten piparminttua, hammaslääkärifiiliksiä. Sellaisenaan todella kiva alkoholisuus, hienosti on tasoittunut! Kiva öljymäinen suutuntuma, jota vesilisä kyllä avaa entisestään. Todella nätti mausteisuus tulee vettä lisättäessä savuisuuden rinnalle. Vesi lisää tanniinista kuivan lakritsista pitkää jälkimakua. Maukas kyllä. 88.

 

3. Ardmore 2008-2020 11yo #706024 Best Dram 1st fill Ruby port wine cask finish, 58.2 %

Tuoksu: Nyt on likaista sherrykumia. Yh! Kunnon ghettonuotiota. Mutta aika hyvällä tavalla.

Maku: Aika brutaali maku on. Kova punaisen kuminen isku. Paras pala ilman muuta jälkimaku. mutta kyllä tämän vettä tarvitsee. Vesi lisää portmaista punaisuutta. Mutta se samalla lisää portin päälleliimattavuutta. Vesi pehmentää, mutta myös ohentaa. Kunnolla vettä niin kyllä tästä ihan juotavaa tulee. 79.

 

4. Ardmore 24 yo 1977-2002, Cadenhead's - Authentic collection, 46% 

Tuoksu: Mentholia, hammaslääkärin tuolia (nämä tosin hävisivät ensimmäisen nenäilyn jälkeen). Aamunkosteaa ruohoa ja siinä pomppivaa jänistä. Päärynää. Melonia. Hyvin raikas.

Maku: Kevyttä on. Klassinen old school -viski. Jälkimaussa nousee sitten kuitenkin yllättävästi sitä lakritsisavua jälleen. On kyllä harmittavan lyhyt maku. Jälkimaussa on kyllä sitten löydettävissä hieman aksoottisempia hedelmiä, joten ikä jossain määrin kyllä tarjoilee. Tasapainoinen. 84.

 

5. Ardmore 30 yo 2018, 47.2 %

Puhtaasti bourbonkypsytetty.

Tuoksu: Makeaa tasapainoista keltaisuutta. Ehdottoman lupaava old school -viskin tuoksu. Makeaa kypsää ananasta. Silti raikas. Todella mukava.

Maku: Jaa, ei ensimaistolla nyt kuitenkaan ihan niin kova maku kuin mitä tuoksu antoi olettaa. Alkoholikin yllättävän kovasti mukana. Toisella maistolla ja pienellä vedellä onhan tämä mainio viski. 89.