torstai 23. helmikuuta 2012

Uisge ja pari Aberlouria

Aberlour ei ole soittanut itselläni kelloja oikein mihinkään suuntaan mielikuvatasolla. Oli siis tarkoituksenmukaista maistaa ihan perustuotetta mielikuvien muodostamiseksi.

Aberlour 10yo, 40 %

Tuoksussa sherryä, sitten päärynää ja omenaa. Varsin raikas.

Maku on kova ja nuori sherryn haasteisiin nähden. Minttutoffeeta? Tämä ei ehkä ihan täytä saappaita, aika paljon puuttuu. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta ei iske. 78.


Aberlour 18yo, 43 %

Tuoksu on syvempi ja pehmeämpi kuin kympissä. Kermatoffeeta, hipaus tammeakin?

Maussa tuntuu pehmeä, öljyinenkin, makea mutta raikas sherry. Varsin maukas, mutta ei silti kutsu tanssiin. 83.

Johtopäätös: Pitäydyn jatkossa a'bunadhissa.

1 kommentti:

  1. Maistoinpa Aberlour 18. Mielestäni varsin jees, eli maistappa uusiksi niin saat oikeat nuotit.

    T: Vähän holinen, mutta silti kivan makea ja marjaisa. Punaiset on tunnelmat, mutta maustettakin taustalla vähän. Hiukan sulkeutunut silti. Vasta maiston jälkeen avautu enemmän tuota maustepuolta ja hedelmissä mennään keltaisempaan suuntaan. Jälkituoksu (lasinpohjat) on taas oikeinkin makea ja suorastaan sokerinen tai kermatoffeinen. Kirsikkaa tai mustaa luumuakin?

    M:Aijai kun on makeaa, suorastaan siirappista. Suutuntuma kiva lukuunottamatta keskivälin vähän turhan terävää mutta vesimäistä alkoholin poltetta. Marjaa on mutta myös appelsiinkin kuorta ja (maustettua) hunajaa. Jälkimaussa, mikä on ilahduttavan pitkä ja vahva ja monipuolinen, nousee kuivattuja hedelmiä monenlaisia sekä tummempia, ruskeampia sävyjä. Yleisvaikutelma silti makea ja paksu, mutta tunkkaisuutta ei lainkaan. Tätä juo mielellään, suorastaan mainio sherryviski.

    90pts.

    VastaaPoista