Viski-ilmiöitä: kahmalokaupalla Benriachia

Maistuuko Benriach? Tässä olis rouhea setti länsinaapurissa, eli 100 benkkua kahteen päivään: http://magnuswhisky.com/1-2-november-2014-mega-benriach-provning-1

Kyseinen Magnus Fagerström omisti vielä n. vuosi sitten (lähes?) kaikki Benriachin ilmestyneet OB single caskit, mutta joutui sitten lopettamaan keräilyn, koska uusia tynskiä rupesi tulemaan vuodessa niin paljon liikaa ettei takamus kestänyt. (lue lisää tästä). Nyt sitten on keksinyt tällaisen konstin päästä puteleista eroon. Hattua pitää nostaa, koska tuo on kyllä mieletön tapa päästä maistamaan valtava määrä upeita viskejä. Toki reilun 800 €:n hinta pitää huolen siitä, että harva peruspulliainen tuonne eksyy, mutta kerrankos sitä.

Olin Fagerströmiin taannoin yhteydessä, kun selvittelin oman pullotteeni tynnyriä. Sainkin mielenkiintoisen vastauksen, jota voi palautella mieliinsä tästä.

Benriach 12yo, Sherry Wood, 43 %

Uutta 12-vuotiasta Benriachia. Kuka pysyy vielä kärryillä kaikista Benriachin valikoimaan kuuluvista viskeistä, käsi ylös.

Benriach 12yo, Sherry Wood, 43 %

Tuoksu: Kiva bensainen fiilis. Mansikkaa, punaisia varsin raikkaita marjoja. Mukava.

Maku: Ei erityisen leveä, mutta rikkaan pitkä alkumaku: lämmittävyyttä, pippurista kihelmöintiä, hyvin lähellä samaa kuin 15yo px wood, mutta ehkä hieman tunkkaisempi. Maku on varsin intensiivinen, mistä pisteet. Monipuolisuutta tästä ei erityisemmin löydy, eli mutkat suoraksi. Jälkimaussa kääntyy hieman turpeiseen maanläheisyyteen päin. 86.

Benriach 18yo 1990-2008, The Single Malts of Scotland, 55,7 %

Maistetun Suomi-Benriachin verrokkina oli saman ikäinen indypullo, joka ainakin värinsä puolesta ei ollut sherry- tai muitakaan epämääräisiä viinivaikutteita nauttinut.

Benriach 18yo 6.2.1990-1.10.2008, The Single Malts of Scotland, 55,7 %

Tuoksu: Keltaisissa ja terävissä tunnelmissa ollaan, tynnyrivahvuisen tummuutta mukana. Puhdas, mutta kova viski. Odotan aika isoa iskua suuhun. Vesitippa tuo appelsiinin kuorta tai eteerisiä öljyjä.

Maku: Odotuttaa, kuivattaa tanniinisuudessaan suuta ja sitten iskee kyllä koko voimalla jopa hieman voimakkaampana kuin tuoksu olisi antanut odottaa. Iskussaan hyvin suoraviivainen jyrä, eikä paljoa muuta jää mieleen. Varsin yksioikoinen eikä keltainen pommi yksinään jaksa sävähdyttää. Vesi ei tuo makuun oikeastaan mitään lisää, taittaa korkeintaan iskua hieman. Hyvin peruspuhdas viski, tylsä mutta kohtuutyylikäs kuitenkin omalla tavallaan. 86.

Ville: T: Hieman huonolla tavalla sulkeutuneen viskin tuntua. Jotain keltaista alkaa pikkuhiljaa avautumaan, muttei tämän kanssa oikein pääse fiilistelemään. Vesi avaa, mutta tuo myös liuotinmaisia tuntemuksia/kynsilakanpoistoainetta. M: Jäi vähän sellainen fiilis, että no. Makea keltainen, maltillinen, ruohoisa, mutta kaikki on todella pienimuotoista eikä suussa kauheasti tapahdu mitään. Ei ollut sitä monivivahteisuutta mitä olisi toivonut. Villen pisteet: 86.

Miklos T: Alkoholi suurimmassa roolissa. M: Alkoholi tulee, menee ja lopussa kenties selkein hunajafiilis mitä olen viskeissä maistanut. Alkoholi on tässä liian raju, mutta vesi kyllä sitten leikkaa sitä. Yksioikoisuudessaan kuitenkin pettymys, tykkään enemmän savupommiräjähdyksestä. Mikloksen pisteet: 85.

Benriach 18yo 1994-2012 for Finland, Peated, Tawny Port Finish, 49,6 %

Maistossa tuoreeltaan Alkoon ilmestynyt vain Suomen markkinoille pullotettu 18-vuotias Benriach. Tämä single cask -pullote on savustettua mallasta ja viimeistelty Tawny portviinitynnyrissä. Hinta alkossa on 89,90 €, eli varsin kohtuullinen, jos vertaa vastaaviin Benriachin single caskeihin maailmalla. Maistetaan.

Benriach 18yo 1994-2012 specially selected and bottled for Finland, Peated, Tawny Port Finish, Cask no. 3585, 301 bottles, 49,6 %

Tuoksu: Alkuun jännän ruutinen/metallinen, sitten tummanruskeaa tai jopa mustaa hedelmäisyyttä, joka vaanii taustalla. Lasin pyörittämisen jälkeen hyvin tumma marjaisuus nostaa päätään ja pehmeän maltillinen savu häilyy hyvin integroituneena mukana. Alkoholi ei tunnu tuoksussa alkuunkaan pistävänä, eli voltit vaikuttavat olevan hyvin kohdallaan. Tippa vettä avaa hedelmää esiin. Tuoksu on lupaava, ei kuitenkaan voimakkaimmasta päästä. Voisi olettaa avautuvan ajan kanssa.

Maku: Tumma tuoksun mukainen tunnelma leviää suuhun: marjaista makeutta ja hyvin makuun integroitua savua. Miellyttävä suutuntuma. Alkoholi on hyvin maltillinen ja hieman mausteisen pistelevä. Sitten jokin aika erikoinen makeus nostaa päätään, ja tämä ei ensialkuun säväytä. Hieman päälleliimattua punaista kielen takaosassa tuntuvaa makeutta. Jälkimaku jättää tässä kuitenkin eniten toivomisen varaa: kovin lyhyeksi jää elämys. Yhteenvetona voimaa ja savuisuutta löytyy mukavasti, mutta marjainen ylimakeus on mielestäni hieman liikaa. Kuitenkin paljon hyvää. Jätän poikkeuksellisesti yhden pisteen heiton ja tarkennan myöhemmin, koska oli hieman vaikea päättää suhtautumistaan tuohon makeudeksi kuvaamaani. 88-89.

Ville: T: Miellyttävä. Paksu. Hauskaa hunajanektarimaista makeutta savun rinnalla. Marjaa: kirsikkaa/herukkaa. Yrttinen. Ehdottoman kiinnostava. Mineraalisuutta. M: Todella turpeinen savu. Kuivempi kuin mitä tuoksun perusteella olisi odottanut. Kuivaa ja terävääkin austeisuutta aika paljon, kanelia, neilikkaa, ei kuitenkaan pippurisuutta. Glenfiddich-mallasta loppuun, kivalla tavalla, kuitenkin lyhyt loppu. Hyvä viski, ainoa josta miinusta on jälkimaun kesto. Villen pisteet: 92.

Miklos T: Mieto, hedelmäinen savu. Houkutteleva. Saunan kiuaskiviä kylmänä. Savu varsin voimakas. M: Alkoholi suutuntumaltaan kiva. Mukava turpeinen savu. Makea vivahde on, mutta taittuu kuivempaan loppuun. Panostaa enemmän räjähtävään suutuntumaan kuin loppuun. Tuoksussa oli enemmän vivahteita kuin maussa, mutta ei tämä silti huono ole. Tuoksu oli todella lupaava, maun alun savuturvepläjäys oli kiva, mutta sitten loppui vähän lyhyeen. Mikloksen pisteet: 90.

A Posteriori: On hienoa, että Alkoon on saatu jälleen yksi laadukas viski. Tässä on ilman muuta jotain sellaista spessua, minkä takia sitä kannattaa ainakin maistaa. Tuohon omaan suuhun iskeneeseen outoon makeuteen (jota maistelukaverit eivät samassa määrin allekirjoittaneet) täytyy vielä perehtyä tarkemmin lisädramien kanssa. Viski oli lisäksi hieman sulkeutunut, kuten monasti juuri avatun viskin kanssa on (vaikka tätä seisotettiin lasissa n. tunti ennen maistoa) Hinta ei myöskään toki ole hyllyn halvin, mutta eipä näitä single caskeja paljon halvemmallakaan saa. Kyseinen viski on myös mielestäni aivan eri planeetalta kuin aikaisempi 18-vuotias Rioja-viimeistely. Jännä sinänsä, että tuon pullon, jota Arkadiankin hyllyssä edelleen oli, myyntihinta on n. 121 €. Hyvää duunia on siis tehty tämän tynskän kanssa, kiitokset siis taholle jolle ne kuuluvat.

Loppuillasta otimme referenssiksi vielä tämän samantyylisen makuprofiilin omaavan 1984 single caskin, ja kyllähän se pyyhki suomipullolla pöytää kaikkien maistajien mielestä. Mutta toki ikääkin oli jo rutkasti enemmän.

Benriach 1984, 26yo, Cask 7193, Peated, Virgin American Oak Finish, 54,3 %

Tämä Benriachin single cask on mielenkiintoinen tuttavuus: tiedoiksi annetaan peated, virgin american oak finish, natural color, ja sitten itse viski on hyvin tummanpunaista. Sitä, missä tynskässä tuo on pääosin kypsynyt, ei pullossa tai tuubissa mainita. Lähdin selvittämään asiaa kysymällä ruotsalaiselta Magnus Fagerströmiltä, joka omisti ennen uusimpia Single Cask releaseja kaikki Benriachin julkaistut OB-pullot. Sain Magnukselta mielestäni erittäin mielenkiintoisen vastauksen:

"There will be a lot of colour from the Virgin Oak, but I think the explanation is quite simpy that they don't really know what kind of cask it was in at first. When they bought the distillery and the stock of casks there was not a complete inventory on what kind of casks it was as eveything during the Chivas time wents for blends. 

So they just mention the finishing cask as they probably not know for sure what cask it was originally. Many of the casks were of course marked down as sherry butts, first fill bourbon etc, but there was also a lot of casks with not so good information. They didn't even know that BenRiach had produced peated whisky when they bought the distillery!"

 

Benriach 1984, 26yo, Cask 7193, Peated, Virgin American Oak Finish, 54,3 %

Tuoksu: Voimakas turpeisuus yhdistettynä savusaunaan ja huumaavaan punaisuuteen. Mieletön saunavihdan ja jonkun punaisen yhdistelmä. Katajaa. Aivan uskomattoman hieno. Alkoholikin tuntuu, mutta erittäin pehmeänä ja vaikka se ei häiritse, makujen syvyys jopa kehottaisi lisäämään vettä, jotta niistä saisi vielä lisää irti. 

Maku: Tuoksua komppaavaa savua, savusaunaa. Alkoholi kyllä tuntuu, mutta pehmeänä kuin mikä. Holin jälkeen syvä punainen makeus, joka kääntyy jopa tervaiseen päin. Huumaava suuntäyttäjä. Punaisen turpeinen savuisuus koko ajan tasaisena mukana. Jälkimaussa sikarilaatikkoa ja tummia suuta hiveleviä tuntemuksia. Myös Highland Parkmaista maanläheistä tunnelmaa, jota veden lisääminen tuo vahvemmin esille. Hieno tuote. 95. 

Ville: T: Kypsää hillottua kompottimaista marjaa, ei kovin makeaa. Mustaa kirsikkaa. Kuivattua taatelia tai jotain muuta punaruskeaa. Sikarilaatikkoa, tupakkaa, paahtuneita kahvinporoja. Alkoholiakin löytyy, mutta hyvin tyylikkäästi. Huikea omanlaisensa savu. Todella syvä tuoksu. Lasissa seisomisen jälkeen ensimmäisen tuoksu on vahvan savuinen. M: Ensimmäisellä hörsyllä tuoksun savu muuttuu mauksi täydellisessä linjassa. Näin saumatonta liittoa en ole ennen maistanut. Todella paksu, yhtä voimakas maku kuin tuoksu. Alkoholi lähtee nousemaan aika tuimasti, mutta siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään epäpuhdasta, eikä se ohenna juomaa yhtään. Vesi tekee viskiä entisestään juotavammaksi, mutta ei välttämättä tuo makuun hirveästi mitään uutta. Valtavan pitkä kaari samaa makua. Ei lukemattomia kerroksia kuitenkaan, esim. kaikki hedelmät loistavat poissaolollaan, eli savuviski tämä on. Mutta sikarilaatikkoa, tupakan lehteä, savustuspönttöä ja kaikkea muuta mahtavaa, jota polttaa voi. Kun ollaan jälkimaussa, tulee alkuun vahvaa mausteisuutta, sitten mennään aika makeaksi ja suuhun jää leijailemaan makean pehmeän siirappinen supermiellyttävä fiilis. Ei maailman monipuolisin makupaletti, mutta se perusmaku on kertakaikkisen hyvää. Tämän jälkeen ei tee mieli pestä hampaita. Villen pisteet: 95.

Benriach Septendecim peated malt 17yo, 46 %

Edellisen entryn Smokeheadin jälkeen maistossa oli Benriachin uusi typerällä latinanimellä varustettu Septendecim 17yo. Etukäteisodotukset olivat katossa, koska palikat olivat varsin messevästi paikallaan: lupaava Benriach tislaamona, ikää jo kunnioitettavat lukemat, turpeistettua mallasta ja hinta kuitenkin alle 1 € / cl. Lähtökohdiltaan siis potentiaalista kaapintäytettä, mutta lunastaako odotukset?

Benriach Septendecim peated malt 17yo, 46 %

Tuoksu: Kaukaa nuuhkiessa makeahkon lämmin vastaanotto. Savu on kauempaa tuoksuteltaessa täysin kateissa. Sitten lähempää tuoksuteltaessa terävähkö lämmin savu tulee esiin. Hyvin maukas hedelmäisyys, punaista mietoa mausteisuutta ja sitten savua. Avokadoa? Lasissa 30min seistyään jopa hikisukkaisuutta tuli esiin, mutta se onneksi häipyi sitten. 

Maku: Alkuun antaa odottaa, mitä tapahtuu. Sitten mausteisuus ja savu alkavat vähitellen täyttää suuta voimistuen tasaisesti ja miellyttävästi. Savu on sittemmin pääosassa hyvin nahkaisena ja tummanruskeana. Myös vahva mutta tyylikäs maisteisuus läsnä. Nielaisun jälkeen seuraa laphroaig-tyylistä lyijyisyyttä ja poltettua puuta. Hieman yksioikoinen, mutta silti varsin herkullinen. Kärsi ehkä hieman tyhdimpisavuisen Smokeheadin maistelusta ennen tätä. Ansaitsee tilaisuuden tullen uuden maiston, mutta ei näillä eväillä suoraan ostoskoriin. 88.

Ville: T: Alkuun en juuri haista muuta kuin savua. leivontamausteita, vaniljaa. M: Ensimmäisen satsin vedettyäni sain tästä kyllä kiksejä. Smokeheadin jälkeen tämä on todella ryhdikäs: jälkimaku hyökkää ja täyttää suun. Vähän yksioikoinen toki, mutta bourbontynnyrin vanilja ja tammi mukavasti mukana. Jälkimaussa sikarilaatikkoa ja jopa tupakkaa. Mietin, mikä tämän erottaa islayn savuista, ja sen sanominen ei olekaan helppoa. Mutta ehkä tästä puuttuu tietty merellisyys ja suolaisuus, jotka korvautuvat puuverstaalla ja sikarisuudella. Villen pisteet: 87.

Benriachia rivissä: 15, 20, 30 ja 32

Benriachissa on sitä jotain. Värikkäitä pulloja, mielikuvituksellisia pseudolatinanimiä, välillä savua ja välillä ei, toisinaan sherryä. Ja hinnat kohtuullisen maltillisia kautta linjan. Omasta hyllystä löytyvät 15- ja 20-vuotiaat saivat seurakseen serkkupojan lähettämät samplet vuosilta 1979 ja 1978. Oman mielenkiintonsa mukaan toi se, että tarjolla oli kaksi viimeisteltyä viskiä eri ikäisinä ja toisaalta kaksi puhdasta ex-bourbon-tynnyriesitystä. Katsomma, miltä maistuivat.

Benriach 15yo Pedro Ximinez, 46 %

Benriachin Distillery Manager Pedro Ximinez on jättänyt tähän puteliin niin vahvan kädenjäljen, että pulju on halunnut kunnioittaa miestä etikettiin päätyneellä maininnalla. No niin, huumori sikseen ja asiaan. Tästä on aika lyhyet nuotit, koska samainen nektari on aikaisemmin maistettu Uisgessa. Yhdellä heitti pistearvio tällä kertaa, eli tarkkuus oli kohtuullinen.

Tuoksu: Marjaa, suklaisuutta, punaisuudessaan raikas. 32yo:n jälkeen esanssista karkkimaisuutta.

Maku: Täyttää suuta, messevä makeus, raikas ja maukas joskin harmiton esitys. 89.

Ville: M: makea, tuore. M: kuivattavia tanniinisia piirteitä. Villen pisteet: 86.

Mikko: ei öljyisyyttä. Ensipuraisu miellyttävä. Jos olisin hövelillä tuulella niin voisin kehua jopa maukkaaksi. Suuta kostuttava. Mikon pisteet: 89.



Benriach 20yo, 43 %

Voltit on vedetty tässä 20-kesäisessä varsin alas, joten muita elämyksiä kuin voimaa olisi lupa odottaa. Samaisesta viskistä on nuotit Pikkulinnusta myös täällä.

Tuoksu: Hunajaa, keltaisuutta, persikkaa, vaniljaa, hyvin perusbourbontynnyrin tuntu. Laadukas sellainen. Tasapainoinen tuoksu, joka mahdollistaa makupuolella vaikka mitä. 

Maku: Pehmeän keltainen laskeutuminen kielelle, sitten maltillisesti nousevia keltaisia hedelmiä, holia ei juurikaan. Toistaiseksi hieman kuivan köyhä. Loppuun miellyttävällä tavalla hyvin maanläheistä robustiutta ja yrttisyyttä muodostaen jälkimausta tämän viskin ilman muuta parhaan osan. Aluksi kaavailemani 90-pisteet laskivat kahdella muiden viskien jälkeen. Täytyy maistaa vielä uudelleen, kun tämä on hieman auennut. 88.

Ville: t: Hienokseltaan liuotinmaisia fiiliksiä tulee, pienen haistelun jälkeen puumaisia tynnyrisiä fiiliksiä. M: Suutuntuma on vähän ohut, alkoholi taas nousee aika voimakkaana mutta hauskana aaltona. Alkoholin mukana tulee pippurisuutta ja mausteisuutta, mutta maku jää vähän lyhyeksi. Vasta jälkimaku tuo mukanaan
hedelmää ja vaniljaa. Jälkimakuun nousee kuivattavaa tynnyrisyyttä. Villen pisteet: 86.

Mikko: Tässä aavistus kirpakkuutta verrattuna 15yo:hon. M: alkuun pehmeää maitosuklaisuutta, lopussa
suolaisuutta, jälkimaku rokkaa. Mikon pisteet: 87.



Benriach single cask No. 7511, 1979, 30yo bourbon barrel, 47,9 %

Tuoksu: alkuun selkeästi makeampi, hyvin mehukasta omenaa, jopa jouluomenaan taittuvaa. Syvä ja voimakas tuoksu.

Maku: Luonnetta ja ryhtiä, pientä mausteisuutta, jota seuraavat keltaiset hedelmät. Kehveli, mikä meno suussa! Täyttää suuta iäisyyden, bourbon-vaniljaa parhaimmillaan, jopa pienen savuisuuden häivää, jälkimaussa esiin tulevat sitten tummemmat kypsemmät fiilikset, litsihedelmää. Suuhun jää makea tammisuus iäisyydeksi. kertakaikkinen hieno viski. 95.

Ville: t: Tuoksujen sinfonia. Tulee paksuna aaltona, ei tarvitse paljon hakea. Täyteläinen, mutta myös makea. Selkeästi samaa sukua kuin 20yo, mutta kaikkea enemmän. M: Alkoholin tulee upealla tavalla. Mitään epämiellyttäviä vivahteita ei kuulu. Mahtavia nahkaisuuden ja mausteisuuden kerroksia jälkimaussa. Teki itsensä heti tiettäväksi. Ryhdikäs, ei himmailijaviski. Villen pisteet: 94.

Mikko: t: Pieni kirpeys taustalla, muuten täyteläinen. Omenaa. M: alkoholiryöppäys, mutta sitten paljon juttuja. Hentoa savua, pohjaanpalanutta kahvia, hyvällä tavalla. Jälkimaku kestää pitkään. Mikon pisteet: 92.



Benriach single cask No. 4417, 1978, 32yo tokaji finish, 50,4 %

Tuoksu: Rommirusinainen makeus alkuun, sitten jälkiruokamainen täyteläinen makeus. lasin pyörittämisen myötä alkoholikin nostaa päättää nugaanuottien kera. Punaviinimäisyyttä, syrahin tummuutta. 15yo:n tuoksun
jälkeen vahvasti jalohomeista jälkiruokaviiniä.

Maku: Erittäin tumma osuma suuhun, kertakaikkisen kondensoitunutta nektaria. Tummia vesiä, holia riittävästi, jotta luonnetta tulee. Purppura/violettia suussa, erittäin tummaa rypälettä. Suutuntuma ei tästä parane. tummaa, jopa mustaa, kuitenkin ilman lyijyisyyttä. Hennon savun voisin tästä myös löytää. Jälkimaun yrttisyys on kyllä huikea ja jälkimaun pituus ensiluokkaista. Ainoan miinuksen voisi löytää makumaailman yksipuolisuudesta: onko viiniviimeistely yksipuolistanut viskiä? 94.

Ville: t: Hunajasiirapissa säilöttyjä hedelmiä. Viskille on kunniaksi, että se muistuttaa kroatialaista hunajalikööriä. Laventelia. ei tanniineja. M: Sikaria, kahvia, nahkaa, ruskeita asioita sen lisäksi, että on hunajaa ja rommirusinaa. Alkoholin kuivattavuutta ja voimaa, joka erottaa selvästi 15yo:sta. Olisin toivonut mausteita lisäksi. Tässäkin aistin pientä savua. Jälkimaku oikein maukas, mutta siitä huolimatta tuoksu hieman makua parempi. Villen pisteet: 92.

Mikko: t: Kermakarkkimaisuutta, aavistuksen enemmän alkoholimaisuutta kuin edellisessä. M: samaa makumaailmaan kuin 15yossa mutta rodukkaammassa muodossa. sitruksisempaa. Hyvin suuta kostuttava lopputunnelma. Mikon pisteet: 91.


Yhteenvetoa

Tämä maistelu nosti monia aihioita keskusteluun. Ensinnäkin pohdimme sitä, mistä pisteet tällaisten viskien kohdalla kertovat ja paljonko lisäpisteestä olisi valmis maksamaan. Jos esimerkiksi raakkaa 15yo:n ysikymppiseksi ja siitä pulittaa n. 50 €, niin ovatko esim. neljä lisäpistettä yli sadan euron lisäsatsauksen väärtejä? Tässä tapauksessa totesimme yhteistuumin, että olivat. Viskejä voi varmasti harrastaa nauttimalla hyviä kolmenkympin pulloja, mutta jos ei koskaan maista tällaisia laatutuotteita (näiden single caskien hinnat pyörinevät jossain 160-200 €:n välillä ja olivat siten öbaut arvokkaimpia maistamiamme viskejä), ei välttämättä saa koskaan kokea, minkälaisia elämyksiä viskit voivat tarjota. Siinä mielessä Eläväpullossakin ylläpidetty leikkimielinen arvosteluasteikko muistuttaa helposti Richterin asteikkoa: seuraava lukema on aina eksponentiaalisesti parempi kuin edellinen ja moisesta laadusta pitää usein myös maksaa - toki valueta unohtamatta.

Toki on myönnettävä, että hinta-ajattelu lähtee helposti käsistä. Kun viskivuoden 2011 yhteenvedossa näin yhtenä haamurajana pullon hinnaksi 70 € eli euron per sentti, alettiin nyt jo puhua kotioloissa nautittavista viskeistä sellaiseen sävyyn, että 10 € ravintola-annoksen hinnaksi olisi vielä kohtuullinen. Sillä saisi jo mukavasti vanhoissa mummoissa tonnin pullon...

Nämä maistetut iäkkäät Benkut lunastivat sinänsä paikkansa, että ne totisesti tuntuivat hintansa väärteiltä. Toki jo etukäteistieto vanhoista viskeistä saattoi vaikuttaa tähän paljonkin, joten sokkotastingia tulee jossain vaiheessa yrittää suosia. Millä eväin näitä sitten ostaisi omaan kaappiinsa? Ville tuumaili, että niiden tulisi täyttää joku tietty kolo viskikaapissa. Bourbon-Benkulle se voisi olla huippulaatuinen allround-viski. Tokajille sen sijaan moisen paikan löytäminen oli ainakin tälle seurakunnalle ajatuksen tasolla vaikeampaa. Summa summarum, Benriach nosti kyllä jo valmiiksi kohollaan olleita osakkeitaan huimasti tämän maistelun myötä. Yksi seikka oli näille viskeille yhteinen: hieno jälkimaku. jos siis haluat tietää, miltä pitkä jälkimaku tuntuu, maista Benriachia.

Turistitasting vol. III

Oli taas aika Eläväpullon järjestämän turistitastingin ja maittavan kuuden viskin sarjan. Kun ensimmäinen turistitasting kävi läpi viskien perustyylejä ja toisessa tutustuttiin erilaisiin savuihin ja saariin, kolmannen löyhänä teemana oli sherrykypsytys. Viimeiseksi viskiksi piti toki sitten vielä ottaa savua, jotta nähtäisiin, onko savu sittenkin parempaa. Maistajia oli kahdeksan, joista neljä oli täysin aloittelijastatuksella viskien suhteen, parilla oli aikaisempaa kokemusta lähinnä vain vastaavasta tastingista ja jokunen muu oli ottanut aikaisemmin viskin jos toisen. Alla on kirjattu hieman fiiliksiä illan kattauksesta, joista maistajat tunnistanevat itsensä nimikirjaimistaan.

1. Glenfiddich 15yo, 43 % 

EP: hedelmäinen, makeahko. TH: päärynäisyys, vanilja, raikas. Maussa potkua alkuun. OL: Puu. KM: mieto tuoksu. maku puiseva, pieni pisto lopuksi, pehmeä nielaisu, vedellä ei ollenkaan pistävä. MS: hartsport, rainbow-hedelmämix. Maku ei niin kirpeä kuin tuoksu, jälkimaku makea. PP: pyöreä, miellyttävä, pehmeä, runsas, lämmin.

2. Balvenie 12yo Double wood, 40 %

EP: raaka, persikkaa, kinuskia. TH: kinuski, raakaöljy. Maussa alkuun samettisuus, sitten vasta potku. Mauton, tylsä. OL: Terävä, voimakas. tahmea. KM: Tumma tuoksu, vähän pistävä alkoholi. Maussa alkoholi, mieto/laimea, tympeä, pölyinen. MS: tuoksu syvempi, aavistus toffeeta? maku semikuivattava, nahkaa, käristynyt possu? PP: pistävä teollinen alkoholi. potkua. vedet silmissä.

3. Benriach 15yo PX, 46 %

TH: voimakas, pastirol. Tasapainoinen voimakas jälkimaku. OL: tasapainoinen. VS: omenaa. KM: Tuoksussa omenaa, maku on makea, tasainen, miellyttävä. MS: keltaista/vihreää hedelmää, tinnerisyyttä. makuna maukas sherry, aavistuksen polttava jälkemaku, toffee? PP: miellyttävä, makea, pyöreähkö, täyteläinen.

4. Glenfarclas 105, 60 %

TH: vaniljaa, kaardemummaa, rakenne öljyinen. OL: sprii. polttava. VS: leivontamausteita, nahkaa. KM: vanilja, vahva hyökkäävä alkoholi. Alku pehmeä, pistävä loppumaku, vahva. MS: selkeämpi alkoholi, nahkaa, fudge. maussa mustaherukkaisuutta. PP: Hyökkäävä.

5. Aberlour a bunadh, 60,2 %

TH: Täyteläinen ja polttava, KM: makea alkutuoksu, sitten pistävämpi. Pitkä tasaisesti nousevan vahva maku. MS: vihreää omenaa, holi piilossa. Maussa aavistus savuisuutta, täyteläinen, lakritsaa? PP: pyöreä. makea mauste. pitkä voimakkuus.

6. Lagavulin 12yo CS, 56,6 %

TH: Tervasnapsi, ratapiha, voimainen. OL: terva. KM: Savusaunan ja tervan tuoksu. Suussa pyöriteltäessä pehmeä, nielaistessa terävä ja savu nousee suuhun. MS: lakritsin savu, savumanteli.

Tastingin voittajaksi nousi Benriach. Osoittautui myös, että kolmen tynnyrivahvuisen viskin maistelu oli ainakin ensikertalaisille kova paukku ja niiden vaikutus makuaistin tappajana mainittiin monesta suusta. Viimeisistä hörpyistä ei kuulemma enää oikein maistanut mitään Glenfarclasin ja Aberlourin jälkeen. Lagavulinille löytyi pari fania, mutta oli myös niitä, joille se ei maistunut ensinkään. Omana kokemuksena olisin odottanut apunapin pesevän 105:sen, mutta näin ei käynyt. Lieneekö a bunadhin lievä tympeys mennyt vast'ikään avatun pullon piikkiin. 

Turistit kokoontuvat taas joku kerta ja maistavat viskejä! 

 

Benriach Solstice 17yo, 50 %

Benriach Solstice 17yo, 2nd Edition, 50 %, Heavily peated/Port finish

Väri: pinkkiin vivahtava vaalea sherryisyys

Tuoksu: Makea savuisuus, kuivaa hyvin puhdasta koivusavua, savun takana vihtaa ja saunahunajaa. Varsin raikas. Alkoholi hyvin kepeä ja tuo myös yleistunteesta kepeän. Kevyt ja maukas, ei kuitenkaan samaan aikaan maistettujen Glendronachien jälkeen herätä suurimpia odotuksia.

Maku: Tuoksua myötäilevä nuotiosavuinen kevyt suutuntuma, savu voimakkaampi kuin tuoksussa, sitten hiilisempi savu nostaa päätään, ja heti perään alkoholi. Hieman yksioikoinen savuviski kuitenkin. Missä ovat tuoksun raikkaat ja makeat elementit? Merellisyys ja suola loistavat poissaolollaan. Lopussa kuitenkin hieman ytyä, pippuria tjsp. Vesi nostaa esiin makeutta, hedelmän kuorta. En löydä isommin syytä tai paikkaa tämän viskin maistamiseen kun parempiakin on. Toisaalta on kursailematon makea savuesitys. Makeuteen vähän lisää luonnetta ja pisteet nousisivat. Nyt on vain jotenkin kevyen karkkimainen. 87.

Ville: T: puhdasta nuotiota. Ei silti kutsuisi heavily peatediksi. Ei juurikaan hedelmiä, vaan enemmän marjaisia/kukkaisia elementtejä. M: Nyt ollaan tutumpien juttujen äärellä: helpommin haltuun otettava viski. Tuoksussa savu oli hento, mutta maussa se tuli selvästi esiin. Savun jälkeen makeampia juttuja nousee aika miellyttävästi. Loppuun nousee selvästi mausteisempia asioita: leivontamausteita: kaardemummaa ja neilikkaa. Suutuntuma valitettavan vesimäinen. Tuntuu kielen päällä hieman ohuelta. Villen pisteet: 86.

EDIT: Kuvaan on livahtanut 15-vuotias versio. Nuotit ovat kuitenkin 17-vuotiaasta.

Uisge ja Benriach

Uisgessa oli tarjolla useampaa sorttia Benriachia. Tämä tosiseikka yhdistettynä Altian osaston loistavaan palveluun ja meininkiin piti allekirjoittaneen toisena Uisge-päivänä pitkään samalla seinustalla. Laseissa kävi pari hyvää ja pari erinomaista viskiä. Myös uusi Alkoon tulossa oleva rioja-viimeistely maistettiin. Tässä mielipiteitä:

Benriach 12yo port finish 46 % Importanticus Fumosus

Ensialkuun täytyy todeta, että niin tyylikäs ja omaan silmääni hyvin toimiva brändi kuin Benriach onkin, ovat nuo viskien wannabe-latinanimet aika bernhardilaiskoirasta. Asiaan. 

Tuoksussa jotain jäteöljymäistä, mistä en tykkää. Hentoa savua, kirsikkaa. New make -tyyppistä maltaista makeutta.

Maussa alkuun hyvin voimakkaan mausteisen suun täyttävä isku, joka sitten pehmenee aprikoosiseksi ja mukavaksi. Maun punaisuus on varsin nuorta ja raikasta. 88.

Benriach 15yo PX, 46 %

Tuoksu on hyvin nätti puhdas sherry. 

Maussa puhdashenkinen, tuore ja mehevä sherryisyys jatkuu. Kypsempää banaania, mustikkaa/kypsää vadelmaa. Hyvin toimiva alkoholisuus, luonnetta riittää ikäisekseen! Tasapainoisuus kuvaa hyvin tätä viskiä. Ehkä korkeintaan iän mahdollisesti tuomat maun lisätasot voisivat nostaa pisteitä. 90.

Suomi-Benriach 1993-2012, Rioja-finish, 56 %

Viskisieppo tietää kertoa, että tämä tulee pitkäripaiseen huhtikuun alkupuolella.

Tuoksussa nahkaa ja kevyen makean maukasta sherryä. 

Maussa iskevä alkoholi tuo veden silmiin. Alkuun ei ihmeempiä fiiliksiä. Veden myötä avautuu, mukaan tulee vaniljaa ja banaania. Kuitenkin vielä varautunut viski. 87.

Benriach 1975-2007 31yo, 53,7 % Port pipe cask, cask nr. 4451 btl. 355/707

Tällaisien pullojen kohdalla täytyy jälleen ylistää Uisgea tapahtumana. Se, että tavallisellakin palkansaajalla on mahdollisuus maistaa jotain huikeaa viskiä, on harvemmin mahdollista kotona. Allekirjoittaneellakin oli alun perin tarkoituksena pitäytyä entuudestaan tuntemattomissa peruspullotteissa, mutta mopohan karkasi käsistä jo hyvin aikaisessa vaiheessa törmäten päistikkaa useampiinkin suurmiesten herkkuihin. 

Tuoksu on perkeleen hyvä (tämä ilmaisu on suoraan maistelumuistiinpanoista, joten kirjattakoon se tähän krouvista kielestä huolimatta). Osin tummia rasvaisia fiiliksiä, sitten trooppisia hedelmiä, ananasta, port-viinin aromeja. 

Maussa tuntuvat trooppiset vivahteet, joita sopiva alkoholisuus ja snadi turpeisuus seuraavat. Jälkimaussa herkullinen ananashenkinen savu. Kertakaikkista hyvyyttä. 94.

Benriach 1984-2006 21 yo, 55 %, oloroso sherry butt, cask nr. 1438 btl. 408/658

Tuoksu on tumman sherryinen, tummia marjoja, uskomattoman syvä ja hienostunut. Nahkasohvaa. Lasin pyörittämisen jälkeen myös alkoholi ilmoittelee itsestään.

Maku: Wow! Kahvia, tupakkaa, sitten vahva alkoholi, joka on kuitenkin täydellisesti balanssissa. Alkoholin jälkeen viski rauhoittuu, kahvipapua. Kertakaikkinen elämys! 95.

Postutamos Scriptumondos: Olen pitänyt kaikista maistamistani Benriacheista 21yo Authenticusta lukuun ottamatta. Rikkaita makuja, suun täyttävää rakennetta. Kenties jotain tällaista ostoslistalle piakkoin?

Benriach 21yo Authenticus, 46 %

Maistossa Benriach 21yo Authenticus, 46 %, jonka tarjosi Viskiä kiitos. Suulla ei ollut hyvä päivä, joten pisteet saattavat olla alakanttiin.

Tuoksu fenolinen, hennosti punaisia sävyjä nousee, mutta alkuunsa aika mieto. Ei kutsu erityisemmin maistamaan. Lasissa viettämisen jälkeen alkaa nousta sitrushedelmää (greippiä), avautuu hieman.

Maussa mausteinen hedelmäisyys, ruohoisuus, keveys ja tammen vaikutus tuntuu. Tasapainossa oleva viski, jossa kuitenkin jotain terävääkin. Alkoholisuus sopivasti balanssissa. Jälkimaussa tynnyri korostuu ja jälkimaku onkin tämän viskin paras puoli. 85.

Ville: Tuoksu ohut, ei hirveästi muuta tule vastaan kuin alkoholi. Punaista omenaa. Maussa puumaisia juttuja, tammea, sikarilaatikkoa, äärimmäisen miellyttävä alkoholisuus. Keskimaku herkkua. Ei ole omassa luokassaan huono, vähän samoja piirteitä kuin HP18:ssa. Tämä palautti uskon tammisiinviskeihin. Villen pisteet: 87.

 

 

Benriach 20yo, 43 %

Pikkulinnun oma Benriach kirvoitti maistamaan jotain muutakin tuolta lupaavalta tislaamolta. Lasiin siis Benriach 20yo, 43 % (8,10 € / 2 cl)

Tuoksussa tuhkaa, lyijyä, kuivaa savua, sateen jälkeistä metsää (haluaisin itse asiassa kirjoittaa "märkää kalliota", mutta se taitaa olla viskipiireissä kielletty ilmaisu). Mineraalisuutta, suolaista possua. 

Suussa hieno tasapainoinen rakenne, jossa on juuri sopiva öljymäisyys. Sitten jännä mineraalisuus, jonka kyljessä on juurevaa ruohoisuutta. Lakritsia. Lopussa turve ja mausteinen potku leikkivät kielellä ja jättävät janoamaan lisää. Huippua! Ostoslistalle. 93.

Benriach 16yo 1994, exclusively for Pikkulintu, 51,3 %

Kun Pikkulinnussa oltiin, piti toki maistaa myös heille vuonna 2010 pullotettua sherryviimeisteltyä 16-vuotiasta Benriachia. Hinta 5 € / 2 cl. 

Tuoksussa hevosen häntää, joku mauste selvästi, mikä?!? (Toim. huom.: hohhoijaa, aina ei vaan näköjään löydy sieltä lasista niitä juttuja. Pahoittelut, tässä harjoitellaan vasta).

Maussa sherryn kuivattavuus tuntuu ensimmäisenä, sitten pieni alkoholisuus. Tämä kuivattaa suuta kuin tynnyrivahvuinen Caol Ila. Varsin tasapainoinen ja sherry vahvasti läsnä. Tästä tulee mukavan lämmittävä fiilis ja se sopikin talviseen baari-iltaan erityisen hyvin: "Hiki laiskan juodessa." Suuhun jää hieman poltteleva mausteinen lämmittävä alkoholi, jota on mukava makustella pidempäänkin. Tämä innoitti ilman muuta etsimään jonkun hyvän sherryviimeistellyn putelin omaan kaappiin. 90.

Asiantuntevampi maistelu samasta tuotteesta: Smoke On The Water.