torstai 1. marraskuuta 2018

The Whisky Show, Lontoo, 29-30.9.2018

Tarujen Whisky Show, johon tie taas kahden vuoden tauon jälkeen vei, järjestettiin tänäkin vuonna tutuilla spekseillä: 100 £ sisään ja löröt vapaasti tarjolla tiskeillä. Toki kalliimpia viskejä joutui lähestymään dream dram -tokeneilla, ja tuntuu, että vuosi vuodelta tavallisempia viskejä on tuolla dream dram -osastolla. Etukäteen listaa katsoessa näytti, että mitäs täältä nyt haluaisi edes niin kovasti maistaa, mutta kyllähän sieltä sitten taas jotain löytyi. Kaksi päivää viihdyttiin, ja tällaisia tuotteita kävi lasissa:

Day 1

  1. Michters rye
  2. Michters rye 10
  3. Glendronach 15 revival. Uusi. Hyvää oli. Ei ehkä niin hyvää kuin vanha, mutta silti.
  4. Benriach 10 curiosiyaas. 85.
  5. Benriach 12yo 3way sherry. 80.
  6. Benriach 21 peated temporis, oikein toimiva!
  7. Benriach 21 4cask, kuraa.
  8. Benriach 22 albariza PX. Ei kummoinen. Ikä maistuu kyllä. 85.
  9. Tomatin 21, 47,4 that boutique. Kahvia, kuivaa heinää. Hyvä.
  10. Miltonduff 28, that boutique. Raikas nenä! 87.
  11. Benrinnes 17 that boutique. 87.
  12. Springbank 21, 47,5% that boutique. Upea. Kumisuutta maussa vähän. Pitkä ja hieno jälkimaku. 90. Tämä oli viski, jonka hintaa kysyin ostomielessä. Kuulin, että 125£. Ajattelin, että vähän kallis on, mutta jos en muuta löydä, niin voisin ostaa. No, toisena päivänä ajattelin, että josko ja kyselin vielä kaupasta. Olikin 335£... Eli tuon verran lapasesta hinnat ovat omaan arvostukseeni nähden lähteneet.
  13. That boutique 25yo islay, 89.
  14. Aultmore 11, 51,6 % hiddenspirits. Ei kummoinen
  15. Bruichladdich 15 oloroso, 53,1% hiddenspirits. Kumihanskaa maussa. Ei huono jos tykkää. 87.
  16. Bowmore 22 hiddenspirits, 53,6 %. Todella kiva monipuolinen raikas. 
  17. Ben Nevis 21 show bottling 47,5%. Lupaava lihaisa tuoksu. Tätä kovasti etukäteen hehkutettiin, mutta liian sherrylihaisia nuo Ben Nevisit mulle.
  18. Benriach 28 show bottling. 48,8 %. Tunnistettava benriach.
  19. Single grain 44yo 51,6% invergordon. Hieno. 90.
  20. Springbank 23 show masterpiece. On kyllä mainio.
  21. Ardbeg18 show bottling. Tää on kyllä hiton kiva! 
  22. Berry bros Highland park. Kiva, mutta kuminen. 88.
  23. Braes of glenlivet 23 berrys 54,4%. On jees. 89.
  24. Ben Nevis 20 berrys, 54,6% no nyt on kohdallaan! 125£, 91.
  25. Bunna berry bros 28yo. Hieno ja rauhallinen.
  26. Signa fettercairn 2006 11yo, 43%
  27. Carsebridge grain 35yo 1982. Greippi. Todella kiva lörö! 
  28. Mortlach 2008 9yo 59,5%. 
  29. Glenburgie 23yo signa. Ei vakuuttanut.
  30. Clynelish 1996 signa, 52%. Ok.
  31. Daftmill 2006, 46%. Hiton hyvää!
  32. Chichibu 2018 peated. Aika jees 
  33. Chichibu London edition, hieno. 89.
  34. Chichibu 2011, 59,5% 
  35. Kavalan podium 46%. Kiva nenä.
  36. Kavalan Solist bourbon cask 
  37. Kavalan Solist wine. CS. Kavalanit suussa messuilla ensimmäistä kertaa, ja jos kohta laadukkaita viskejä, kaikki aika samanhenkisiä, kun ikä ei näyttele näissä oikein roolia.
  38. Port askaig 8. Kuraa 
  39. Sama 14yo ihan ok.
  40. Sama 19 paree
  41. Sama30 joo mut aika pliisu silti. Tiskin alta herutettiin vielä pieni maistiainen 45yo:ta, mutta jostain kumman syystä Port Askaigit ovat aina jättäneet aika kylmäksi. Niin tälläkin kertaa.
  42. Elements peat. Nää.
  43. Port Charlotte PI5 elements. Ei kummoinen. 
  44. CI8, 55,2%. Tiukkaa shittii. Ei auta.
  45. Cl11. Varsin hyvä sherrycaolila. 
  46. Bn7 elements. Ei jättänyt muistoja
  47. Lp9 elements. 
  48. Port askaig 45. Hieno lörö.
  49. Ben Nevis. McDonald's NAS. Hyvä Old school-viski.
  50. Deanston virgin Oak 46,3%. Tätä olen ennenkin maistanut, ja on yllättävänkin hyvä viski!
  51. Deanston 18. Ei sitten enää niin hyvää.
  52. Laphroaig qc 
  53. Laphroaig lore
  54. Highland park valknut. Yllättävänkin huono viski.
  55. Springbank10. Täähän on kyllä todella hieno perusviski. Ei mennyt väärin vaikka tätä jousi koko ikänsä
  56. Springbank 15 46% sherryinen mutta hieno.
  57. Longrow18 , 46%>. 
  58. Berry's Invergordon 1971 47%. Olihan se hassu, mutta Miku joi puolet
  59. Whistlepig 15, 46% 
  60. Imperial single Malta of Scotland 22 
  61. Imperial 21yo Single malts of Scotland. Molemmat hyviä. Prkl.
  62. Allt a bainne 26, 51,6. 
  63. Aultmore 12 46%. Helkkarin hyvä. 
  64. That boutique bourbon 14,to, 
  65. Glenburgie ,21 51,5%
     
    Day 2: 
     
    1. Glenmorangie original.
    2. Glenmorangie nectar d'or
    3. Glenmorangie Astar. Tosi jees.
    4. Glenmorangie Signet. 
    5. Glenmorangie 19. Ihan jees perus. Näin monta Glenmorangieta juotiin vain, koska heruteltiin 1978:a. Ei irronnut. Aina ei irtoa.
    6. Arran sauternes. Aika sikahyvä! Loistava lihaisa ja kermainen suutuntuma.
    7. Arran amarone finish.
    8. Arran 14. Raikas nenä. Todella kiva yhdistelmä glenmorangien raikkautta ja kuitenkin pureskeltavaa suutuntumaa. Jos hinta-laatusuhteeltaan pitää nykypäivänä etsiä niin tässä voisi olla.
    9. Arran 18. Tämäkin on hyvä. Silti 14 on paree.
    10. Arran The bothy quarter cask. Jos näiltä messuilta piti yksi erittäin positiivinen perusrangen ylläri löytyä, niin koko Arranin range. Oikein maukkaita viskejä, joista itselleni putosi parhaiten 14yo raikkaudessaan. Toki Arran tarjoilee ehkä vielä enemmän niille, jotka diggailevat punaisempia viskejä.
    11. Strathmill 2004 Gmacph. Nätti kuiva ruohoinen kaveri.
    12. Glentauchers 2004 Gmacphail. Kohtuuheikko. Kiva jälkimaku.
    13. Dailuaine 19 1998 Gmacphail. Oikein maukas. 
    14. Ardmore 1998 Gmacphail. Todella kiva!
    15. Macduff 2000, Gmacphail. 58,4%. Tosi kiva ja puhdas!! Gordon MacPhailin osasto näyttäytyi oikein positiivisessa valossa. Toki muutenkin IB:t ovat aina olleet näiden messujen parhaimmistoa.
    16. Longmorn 57
    17. Longmorn 57. Tuplacask vuoden 1961 Longmornia, what can you say. Paitsi että puu oli kyllä mielestäni mennyt vähän yli molemmissa. Upea nenä epäilemättä, mutta maku jätti molemmissa paljon toivomisen varaa. Toki viskimessujen häsä ei ehkä ollut se paras paikka maistaa näitä. 15k£/pullo tai messutarjouksena 30£/pari. Jätin kuitenkin hyllyyn.
    18. Bowmore 12
    19. Bowmore 15
    20. Laphroaig qc
    21. Laphroaig lore. Hyvä tasapainoinen tuote, jossa ehkä vain iättpmyys häviää vanhemmilleen
    22. Stoddards 40-luku
    23. Grant 40-luku
    24. Berrys 50-luku
    25. Springbank 90-luku private
    26. Springbank 90- luku Port
    27. Aberlour 80-luku. Hieno! Nämä olivat huutokaupan tiskiltä, kaikki omalla tavallaan hienoja.
    28. Tomatin 18. Hieno,! Kumihanskaa
    29. Tomatin 30. Hieno puhdas bourbon! 92. Tässä oli se vahvin ostokandidaatti koko messuilta. 300£, mutta oli jo loppu toisen päivän iltana. Moni tykkäsi enemmän 36yo sherrystä, joka sekin upea.
    30. Tomatin 36. Oloroso.
    31. Springbank that boutique
    32. Boutique kallis (mikäköhän tää entry on?)
    33. Strathclyde 26
    34. Tomatin 14. Vaatimaton.
    35. Tomatin 30. Piti mennä vielä uudestaan, höhöö!
    36. Tomatin 36
    37. Single malts of Scotland linkwood 27. Hieno. Toimii.
    38. Single malts of Scotland braeval. Todella upea. 
    39. Single malts of Scotland. Bruichladdich 25.
    40. Single malts of Scotland imperial 22.
       
       
    Kivaa oli ja paljon maistettavaa! Kyllä Lontoota edelleen voi suositella, vaikka kattaus toki huononee vuosi vuodelta. Tässä vielä pari otosta:


Glenmorangieta Suomen mallasviskiseuran kera 6.9.2018

Glenmorangie eroaa omassa kirjassani muista mitään sanomattomista Glen-tislaamoista positiivisesti. 18yo oli aikoinaan ensimmäinen keltainen viski, joka todella kolahti, ja peruskymppi on toiminut moneen otteeseen. Lisäksi moni erikoispullote on ollut laadukas. Kun Suomen mallasviskiseura järjesti taannoin Glenmorangie-tastingin, piti toki osallistuman, semminkin kun kattauksessa oli lupauksia herättävä 70-luvun pullote.

Glenmorangie 10yo Original, 40 %

Viskin on sekoitus 1st- ja 2nd fill bourbonia. 3ppm.

Tuoksu: Raikas puhdas Grannysmith omena. 

Maku: Rauhallinen, maltillinen hedelmäisyys alkuun. Sitten maun keskipuolella varsin miellyttävä mausteinen ruohoisuus. Yllättävän hyvä! 90.


Glenmorangie 18yo Rare Malt, 43 % (n. 2000)

Tuoksu: Upean syvä hunaja! Old style.

Maku: On tuoksunsa mukainen. Iso hunajainen suuntäyttävyys. Hieno kokemus. Puu maukkaasti tukee kokemusta. Todella tasapainoinen kokonaisuus, joka puhuu läpeensä yhtä ja samaa kieltä. 91.


Glenmorangie 18yo Extremely Rare, 43 %

Tuoksu: Selkeästi kevyempi ja ohkaisempi kuin vanhempi versio. Vahamaisempi kuin vanha.

Maku: Terävämpi, erottelevampi ja jälkimaussa vihreän ruohon ja omenan puraisu. Jälkimaku on mukava, mutta onhan tämä hyvin erilainen viski kuin vanhempi. Silti tyylikkäästi tehty muodonmuutos. 90.

Glenmorangie 1975/2002, 43 %

2 eri batchia, 2001 ja 2002 pullotetut. Duty free only.

Tuoksu: jotain erikoista vanhaa: muskottihunajaa (tietämättä, miltä muskotti tuoksuu). Jotain mineraalista. Ja heinäistä. Märkää. Ei tämä nyt ihan kunnossa ole.

Maku: jotenkin aika tiukka maku. Kitkerää. Varmasti saanut ilmaa. Valitettavasti. Pilalla.

Kommentti: Aika monta viskiä on maisteltu, ja tässä oli ensimmäinen korkkivikainen. Alkuun tuntui, että on vain aika erikoiset tuoksut, mutta sittemmin korkin löyhkää ei meinannut saada pois hajumuistista. Tietysti tämä oli suurenmoinen harmi, kun tastingin zö viski oli kyseessä, mutta minkäs teet.


Glenmorangie Signet 46 %

10-35yo. Bourbonia, olorosoa, new oakia, ties mitä.

Tuoksu: Parfyymisuutta, pippurisuutta, uuden viskin intensiivisyyttä. Tummaa suklaata, kahvia, jotain kitkeryyttä. 

Maku: On kyllä huomattava parannus tuoksusta! Oikein tasapainoinen, suklaisen punainen kokonaisuus. Itse asiassa oikein maukas jouluviski. Sikaria, erittäin kypsiä punaisia marjoja. Jälkimaku on kyllä pitkä ja maukas.  Yllätyin positiivisesti. Toki oli myös selkeästi erilainen viski tässä kattauksessa. 90.


Glenmorangie Traditional 100 Proof, 57,2 %

Kyseistä heinäpaalipulloa on tehty vuosina 1999-2005.

Tuoksu: Vähän supussa on, mutta raikas ja puhdas. Ruohoisuutta. Mutta tämä on silti kutsuva. 

Maku: Nätti, rauhallinen laskeutuminen suuhun! Hieno. Alkoholi korostaa ruohoisuutta, vahaisuutta sopien tähän mainiosti. Jotenkin upea vanhan liiton viski. 91.

Lopuksi maistoimme bonuksena vielä uuden, olisiko ollut travel retail -pullotteen (?):

Glenmorangie 19yo,

Tuoksu: Nätti tasainen keltainen hedelmäisyys. 

Maku: mjää, jotenkin pliisu. Katkeraa hedelmää. Jotenkin lyijynen. Okei, tuo jälkimaun ruohoisuus on sitten kyllä ihan ok. Mutta jää kyllä pahasti esim. 18yo:iden kelkasta, ja on hyvä osoitus siitä, että Glenmorangien tuutatessa markkinoille sen seitsemäätoista viskiä vuodessa, täytyy vähän tietää, mitä ostaa.

Yhteenveto: Jos nykyviskejä joutuukin usein arvostelemaan, on Glenmorangie mielestäni onnistunut luomaan nahkansa tyylikkäästi. Nykyviskin raikkaus ja ohuus sattuu sopimaan Glenmorangien puhtaaseen profiiliin paljon paremmin, kuin johonkin likaisempaan tislaamoon. Hyvin erilaisia ovat tässäkin nuo vanhemmat, mutta uudet eivät ole ollenkaan huonoja. Bravo.

Raati äänesti voittajaa seuraavin numeroin:

1: 0
2: 12
3: 0
4: 0
5: 7
6: 7
 
 

perjantai 3. elokuuta 2018

Islay-kattaus Suomen mallasviskiseuran kera 2.8.2018

Mikäpä olisi parempi idea kuin kasa turvepommeja helteisenä elokuuna? Moinen setti joka tapauksessa oli tarjolla Suomen mallasviskiseuran tastingissa, ja tämä sopi pitkästä aikaa omiinkin aikatauluihini. Tarjolla oli kattava setti eri tislaamojen tuotteita, joiden osalta mennään suoraan asiaan:

Virallisen kattauksen ulkopuolelta aloitin samplena mukaan ottamallani 25-kesäisellä Laphroaigilla. Pitihän seuraavaa kolmekymppistä hieman valmistella. Kyseisessä viskissä maistui sherryvaikutus tuoden voittopuolisesti pirskahtelevaan sitruksiseen viskiin herukkaisempiakin tunnelmia. Oikein mainio.


1. Laphroaig 30 yo, 2016 53,5 %

Tuoksu: Paahtoleipä, nugaa, pähkinä. Sitrushedelmiä. Nätissä paketissa on. 

Maku: varsin kovasti savua, eksoottista hedelmää, sitrusta. Upea tasapaino, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Upea tuo kypsä sitrus! Tässä on ikäisekseen varsin paljon voimaa ja savuakin, mutta ikä myös maistuu, ja keltaiset hedelmät, jotka sitä siivittävät, ovat todella nättejä. 92.
 
Kommentti: Tämän herkun tarjoaminen heti kärkeen oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta se olisi ehkä tarvinnut jonkun helpon nollaviskin makunystyröiden avaamiseen. Itselläni tähän oli tuo kaksfemma, mutta muu yleisö ei ehkä ollut yhtä hyvin varustautunutta.

 
2. Bowmore 20 yo 1996/ 2016 (Scotch Malt Whisky Society), 54,6 %, 228 bottles

Tuoksu: Raikas merellisyys, floraalinen, persikkainen.

Maku: Nätti floraalinen kypsä sitruunaisuus. Ilman vettä aika tiukka jännä sitrushedelmä, joka jää mukavasti polttelemaan kitalakeen. Jotenkin aika vahva kuriositeettiviski kukkaisessa floraalisuudessaan. Eli on omanlaisensa, mutta tyylissään yksioikoinen. 87.


3. Ardbeg 1994/ 2006 ns. Eskon IB-Ardbeg, 59 %

Tuoksu: Kuminen kuiva palanut autonrengas. Hyvin likanen. Niinku Maradona.

Maku: Maku on iso. Niin paljon tuota likaisuutta tässä ei ole. Vesi auttaa. On likainen, tuhkainen kaveri. Ihan ok. 85.


4. Caol Ila 1997/ 2009 (Gordon MacPhail)), 50 %

Tuoksu: Joku outo viinimäinen makeus. Ei erityisen kutsuva heti alkuun. Silti kohtuullisen puhdas. Puhdistuu sitten kuitenkin kun vähän odottelee.

Maku: No joo, maku kyllä pärjää! Tämähän on varsin mukava ja puhdas kaveri. Savu on yllättävänkin törnävä ja tuhkainen. Ehkä vaikutelma tulee osittain myös tuosta sherrystä, josta siis nuo tummemmat fiilikset. Rauhallinen viski ilman muuta. Mutta hyvin miellyttävä, laadukas ja juotava. Tuoksu verottaa yhden pisteen. 88.


 
5. Lagavulin 12 yo 1995/ 2008, exclusively bottled for friends of classic
malts, 48 %

Tuoksu: Ihan täysin laga-de tuntua. Hyvin punainen, Marjainen, syvä, mutta ei silti mikään sherrypommi. Saa nähdä, miten tässä voltit riittävät tähän marjaisuuteen. Mutta kyllähän sieltä sitten nousee myös sitä nahkasohvaa ja tupakkiakin. Ihan lupaava. Laadukas.

Maku: Ollaan kyllä tuoksun marjamehutunnelmissa, mutta sitten: iso pusku niin savua, tummia marjoja, tuhkaa, purentaa, sitä metsästysmajan nahkasohvaa ja kivääriruutia. On kyllä iso ja kova viski! Yllätti laadullaan ja voimallaan! Tällaista(kaan) ei välttämättä ihan tänä päivänä enää löydä. 90.
 

6. Bruichladdich PC 11, 58,7 %

Tuoksu: likaista kumia, miltä osin muistuttaa Eskon Ardbegia, mutta selkeästi myös tummempia sherryvaikutteita mukana.

Maku: Nuotit jäivät maistelun tuoksinnassa kirjoittamatta, mutta päivän jälkeen fiilikset olivat isosta ruutisesta öljyisyydestä, massiivisesta suuntäyttävyydestä ja hentoisesta likaisuudesta, joka tuli tuoksusta poikkeuksellisesti myös makuun ja aivan sen loppuvaiheille mukaan. Jälkimaun likainen nugaa on kyllä mieleeni. Massiivinen viski ilman muuta. 88.

Kuva: Anders Malmsten

Illan päätteeksi äänestettiin voittajaa, ja äänet jakautuivat seuraavasti:

Laffe30: 12
Bowmore: 5
Ardbeg: 8
Caol ila: 0
Lagavulin: 7
Bruichladdich: 3
 
Lopussa saimme maistaa extrana vielä n. 10yo Kilchoman exbourbon single caskin, joka oli puhtaudessaan varsin hieno tuote! Tämän omistavat pojjaat saavat olla ylpeitä tynskästään.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Laphroigia Vaappuvassa Ankassa 12.6.2018

Tovi on ehtinyt vierähtää edellisestä varsinaisesta tastingista, johon olen päässyt osallistumaan. Pääsyynä ovat olleet omat kiireet, mutta toisena syynä toki se, että huippumielenkiintoista maistettavaa ei ole liialti tullut vastaan, ja hintalaput alkavat olla perussetteihinkin aika jyrkkiä. Kuitenkin nyt tuli tarjolle Vaappuvan Ankan Laphroaig-tasting, jonka hinta-laatu oli mielestäni oikein mainio. Näin ollen oli aika suunnata nokka kohti Olaria, tuota Espoon Itä-Helsinkiä.

Vaappuva Ankka on ostarilla sijaiseva perusbaari, joka ei puitteiltaan vastaa nykyisiä übertyylikkäitä oluthuoneita. Monesta muusta perusostarikapakasta sen kuitenkin erottaa varsin laadukas tarjonta niin viskien kuin erikoisempien oluiden saralla. Olarius näkyi asiakaskunnassa, jonka muodostama tunnelma oli erilainen kuin monissa viskiseurojen tastingeissa, eikä riehakkuudessaan ollenkaan huonolla tavalla. Näinkin laadukkaan viskitastingin pitämisessä omaan makuun lapsuksena oli se, että kaikille osallistujille ei riittänyt asiaankuuluvia laseja, vaan jokuset dramit oli kaadettu perustumblereihin. Ravintolakäyttöön perustulppaanit maksavat alle 3 € / kpl, ja uskoisin tämän investoinnin kyllä kannattavan. Eli ihan hc-hifistelijälle paikka ei ehkä toimi, tai sitten täytyy mennä ajoissa paikalle. Ja toisaalta pienet kotikutoisuudet näkyvät myös tastingin hinnassa, joka kyseiselle kattaukselle oli 39 €, ja olisi varmasti monessa posh-paikassa ollut 50-60 €.

Tastingin veti Jarkko Nikkanen, joka tuttuun tyyliin osasi kyllä ottaa yleisönsä. Nikkasen tasting toimi hyvin ensikertalaiselle, mutta myös kokeneempi harrastaja sai siitä edelleen uutta irti - muun muassa sen, että Laphroaigin 10yo on vain 1st fill -tynnyreissä kypsytettyä sekä sen, että Laphroaig käyttää tynnyreitään vain kahden täyttökerran ajan, ja dumppaa ne sitten blendeihin. Samassa yhteydessä kuultu välttämätön age doesn't matter marketing bullshit näyttäytyi itse asiassa ensimmäistä kertaa itsellenikin jokseenkin ymmärrettävältä: on totta, että 10 vuotta ensimmäisen täyttökerran tynnyrissä on eri asia kuin jonkun toisen tislaamon kolmannen täyttökerran 10-vuotias. Toki niitä tiettyjä aromeja viskiin ei edelleenkään saa kuin iän kautta, mutta se siitä keskustelusta, mennään itse viskeihin. Kattauksen viskithän sinänsä olivat itselle tuttuja 27-vuotiasta lukuun ottamatta.

Laphroaig 10yo, 40 %

Tuoksu: Mieto viipyilevä savu. Mellevä, ellei jopa leimeä. Pari raikastakin hedelmää löytyy.

Maku: Maltillinen isku. Todella rauhallinen kaveri. Savu on nätti, ei sen kummempaa. Pientä vaniljaista makeutta. Jos tätä joskus olenkin pitänyt hyvin pliisuna niin onhan tämä aloituslöröksi ihan jees. 85.


Laphroaig Quarter Cask, 48 %

Tuoksu: Terävämpi nätimpi, tasapainoinen, raikas. 

Maku: Puree ja iskee nätisti. Merellinen suolaisuus maun keskivaiheilla on nättiä. Terävä ja rapsakka. Muistikuvat olivat pisteen verran paremman perässä, mutta näin tänään. 89.


Laphroaig Triple Wood, 48 %

Tuoksu: Miedon savuinen, karkkia ja marjaa mukana. Hieman likaista hiiltä, mutta ei paha. 

Maku: Makeutta, marjaisuutta. Vähän hiilistä likaisuutta. Sinänsä yllättävän tasapainoinen ja integroitunut punaisuus. Pieni happamuushan tässä on, mikä ei ole niin positiivista. Voltit ovat oikein mainiot tähän. Perusrunko tässä ei kuitenkaan ole niin intensiivinen kuin esim qc. Silti hyvin puhdas. 87.


Laphroaig 12yo Nordic Wood, 48 %

Tuoksu: Nenä selvästi likaisin näistä. Lagavulinmaista asfalttisuutta. Semisti täyteläisempi ja robustimpi kuin qc, mutta muutoin samaa henkeä.

Maku: Tiukka on, mutta suklaisen maukas. Itse asiassa erittäin maukas tuote. Tuo marjaisuus on varsin puhdasta ja maukasta, kirpeää ja salmiakkista. Ammoniakkimeiningit. Erittäin hyvin integroitu sherrylappis. Tämä on tässä kattauksessa ennen kaikkea sherryviski, toissijaisesti savuviski. 90.
Kommentti: Maistoin tämän myös lanseeraustilaisuudessa vuonna 2014. Ihmetytti, kuinka hyvältä tämä nyt maistui, kun tuolloin ei vakuuttanut noin kovin. Nikkanen kuitenkin totesi, että tuolloin maistoon tuotu tuote oli vielä alustava työversio ja vähän "off". Joka tapauksessa loistava sherrylappis.


Laphroaig Cairdeas Ileach, 50,5 %

Tuoksu: Kevyt nenä, jossa lääkemäisyys nousee ensimmäisenä esiin. Hyvin raikkaan merellisen ruohoinen tunnelma. Lupaava. 

Maku: Maukas. Raikas, salmiakkinen. 
Kommentti: En edes pisteyttänyt. Tämä ei ollut huono, mutta jäi tässä kattauksessa jotenkin väliin. Tyyli oli selvästi erilainen, mutta taso ei ehkä sitten ollut ihan niin kova, että olisi päässyt kukoistamaan 12yo:n jälkeen. Tai sitten ajatukset olivat jo 27ssa.


Laphroaig 27yo 2017, 41,7 %

Tuoksu: Aijai, niitä vanhan viskin eksoottisia hedelmiä. Silti raikas. Maukas kuin eläin. 

Maku: Ensalkuun puu maistuu. Sitten vasta alkaa nostaa päätään. Mutta ensimaulla jättää kyllä kysymysmerkin. Puu on niillä rajoilla. Kyllä tässä on sitä eksoottista hedelmää, mutta pakko sanoa että hienoinen pettymys happamuudessaan. Nielaisuhetken eksoottinen hedelmä on kyllä maukas. Illan paras, mutta silti odotuksiin nähden lievä pettymys. 91.

Kommentti: Nikkanen kommentoi, että tämä oli hentoisuudessaan vähän väärässä paikassa tässä tastingissa, vaikka Ileachin ja 12yo:n jälkeen pidettiinkin aika pitkä tauko ennen tämän maistamista. Tuoksu oli upea, mutta voima ja pituus ei ehkä riittänyt täyttämään odotuksia. Tuo puu herätti myös kysymyksiä: etiketin mukaan mature Laphroaig previously aged in refill hogsheads was transferred into first-fill ex-bourbon barrels and refill quarter casks. Miltäköhän olisi maistunut ilman tätä finistelyä? No, nyt on "paha" kaula juotu, ja tätä jäi hyllyyn vielä jokunen sentti. Hinta on 25 € / 2 cl, joten kyllä se siihen kannattaa maistaa. Verrokkina samaa kamaa on eräässä hyvinkääläisessä baarissa hyllyssä 25 € / 1 cl, eli matka Olariin ei välttämättä ole ollenkaan huonompi ajatus.

Mukava ilta ja hyvin rakennettu kattaus. Tuttuja tuotteitakin on kiva maistella, mikäli setti on rakennettu ajatuksella. Tässä oli kuusi erilaista viskiä ja sopiva draaman kaari. Loppukaneettina mainittakoon, että Nikkanen puhui tastingin aikana pariin kertaan uutoksien siirtymisestä. Sananmuunnosten ystävänä arvostin tätä kovasti.


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Highland Park Full Volume, 47,2 %

Lukuisia Highland Parkeja puskee markkinoille, ja miksi ei puskisi kun uskolliset seuraajat ostavat kaiken mitä tulee. Kiitos eräälle uskolliselle itä-helsinkiläiselle seuraajalle tästä samplesta.

Highland Park Full Volume, 47,2 %

Tuoksu: Raikas, kuin eihapan sitruuna. Kuulaan keltaisen kutsuva. Pientä turvetta. 

Maku: Maku mukailee tuoksua, mutta potkua löytyy. Keltaista pippurista hedelmää, sitten kevyttä turvetta, maun kaari on tasainen ja pitkä, mutta semisti yksoikoinen. Eli ihan ok, ei muuta. 85.

Kilkerran 12yo, 46 %

Alkoon saapui taannoin maailmalla kovia odotuksia itseensä kerännyt täys'ikäiseksi kasvanut Kilkerran Glengyle-tislaamolta. Maistetaan.

Kilkerran 12yo, 46 %

Tuoksu: Öljyinen, hieman likainen. Suurkaupunkia, parfyymia. Iso tuoksu. En ole oikein varma, tykkäänkö ykkösellä.

Maku: Jälleen kerran tuoksun hienoiset epäpuhtaudet eivät seuraa makuun asti, vaan kielelle laskettelee hieno pehmeä keltainen viski. Suutuntuma on kuin teddyn karvaa, mutta rakenne on silti tuhti ja öljyinen. Mielestäni maun alkupuolella ollaan kukkaisissa ja hunajaisissa tunnelmissa veden kielelle tuoden ja jälkimaussa esiin nousee sitten nougatmainen turpeisuus. 12-vuotiaaksi "perusviskiksi" monipuolinen ja rikas rakenne. Ehkä tuosta tietystä omalaatuisuudesta, joka tuoksussa esiintyy itselleni likaisuutena ja maussa turpeisuutena, joko pitää tai ei pidä. Ei ollut ehkä eniten omaan mieleeni, joskaan en ole oikein Springbankeistäkään välittänyt. 86.

Kommentti: Verrokiksi otin tähän tuoksuprofiilin perusteella Bruichladdich Laddie 10:n. Laddie vei kyllä tässä parissa voiton puhtaudellaan ja voimallaan. Laddielle olen joskus nuotittanut 91 pistettä. En ehkä ihan niin paljoa tänään antaisi, mutta on se silti turkasen hyvä viski.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Rare Maltsia Tammisaaressa 13.1.2018

Kiirettä on pukannut, joten taannoisesta Tammisaaren excusta rapsaa vasta nyt. VYS:in ja Tammisaaren omien poikien yhteistasting talvisessa Tammisaaressa on parhaita juttuja, joita viskiharrastus on eteen tuonut: upeat puitteet, pieni siirtymä Helsingistä ja aina täydellinen rapsakka talvi-ilma. Ja toki maukkaat viskit. Tällä kertaa tarjolla oli jälleen kattaus Rare Maltsia. Aikaisempi setti on luettavissa täältä. Joten mennään asiaan.

1. Bladnoch 23yo 53,6 %

Tuoksu: Vaahtokarkkia, fudgea, todella puhdas ja herkullinen lupaus! 

Maku: Hieno kanervainen suuntäyttävyys: makeaa vähän imelääkin hedelmää, hunajaa. Täystynnyrivahvuus kyllä maistuu. Vesi tuo niitä tummempia fiiliksiä esiin ja pidentää jälkimakua. Rakenne on mukavan öljyinen, vesilisä jopa raakaöljyinen. 88.


2. Rosebank 20yo 1981-2002, yli 6000 pulloa. 62,3 %

Tuoksu: tästä ei oikein tunnu irtoavan mitään. Mutta sitten parfyymisuutta, sitrusta.

Maku: Iso suuntäyttävyys , salmiakkia, pippuria, ruohoista parfyymisuutta, suun kuivattavuutta. Lääkemäisyyttä. Iso mutta herkkä viski. Keltainen iso, mutta nätti alkoholi. 90.

 
3. Royal brackla 20yo, 1978-,  59,8 %

Tuoksu: Ei mitään, eikä ainakaan eroa kakkoseen. Sitten lämmittelyn jälkeen makeaa appelsiinisuutta. Ei huono.

Maku: Tiukka on kyllä startti. Selkeästi terävämpi profiili: anista, sitruunaa. Eteerisyyttä. Suolaa. Vesilisä lisää sitten hedelmää ja inhimillistää tätä. Mutta ei huono ollenkaan! Paransi tuoksusta. 89.


4. Dallas Dhu 21yo 61,9 %

Tuoksu: Metallinen, raskas tuoksu. Lupaava. Lämmitys tuo hedelmää. Hyvä! Turvettakin löytyy. 

Maku: Nyt on iso. Tuoksun linjoilla. Tämä on iso metallinen turveviski, mutta myös marjaisuutta löytyy. Hieno. Pitkä maku. Kanervaturpeisuus lisääntyy veden myötä. 91


5. Benrinnes 21yo, 1974-, 60,4 %

Tuoksu: Perinteisempi makean keltainen tuoksu. Tämä näistä ehkä vaatimattomampi bracklan lisäksi. 

Maku: Selkein sherryvaikutus nyt. Syvä ja hedelmäinen, varsinkin maun jälkivaiheessa alkaa kivoimmat marjatoffeetunnelmat. Tämä jopa ilman vettä hyvin nautinnollinen. Mortlach-tyylinen. Tuo sherryn puhtaus tässä on hienoa. Vesi tuo tanniinisuutta. 90.


6. Millburn 18yo, 1975- 58,9 %

Tuoksu: Likaisuutta, sikaria, ruutia, puolijoukkuetelttaa. Lupaava myös. Puhdasta keltaisuutta.

Maku: Savua ja kypsää bourbonkypsytystä. Vanhan turveviskin vikaa. Mestaritontun seikkailujen kivikuvan turvesavua. Ja sitten sitä makeaa syvää vaniljaa. Puhdas ja kaunis. Todella pitkä ja kiva kaveri. Aivan omaa luokkaansa oleva jälkimaku. 92.
 
 
 
Loppupohdinnat: Isoja viskejä, eivätkä aina ihan helppoja. Kuitenkin paljon on juttuja ja hienoja elämyksiä on löydettävissä. Rare maltsia olisi kiva joskus maistaa osana jotain tavallisten kuolevaisviskien kattausta.