lauantai 22. huhtikuuta 2017

Glendronach Revival 15yo, 43 %

Glendronachin 15yo Revival on nimestään huolimatta tuote, jonka tehtaileminen on ainakin toistaiseksi lopetettu. Viski saavutti hyvää mainetta viskiyhteisöissä jo pari vuotta sitten, kun lopettamisesta kerrottiin. Itse poistin Alkosta viimeiset kaksi pulloa, kun tulivat Viikissä vastaan. Hinta oli 69,90 €. Puhtaasti huhujen perusteella ostin siis, vaikka esimerkiksi 18-vuotias Glendronach on maistunut hyvinkin. Maistetaan siis, oliko huhuille katetta.
Glendronach 15yo Revival, 43 %

Tuoksu: Öljyinen ensinenätuntuma. Hyvin tummaa ja syvää, mutta silti raikasta sherryisyyttä. Todella lupaava tuoksu kaikessa kylläisyydessään. Mukana tulee sittemmin viipyilevää vaahtokarkkista makeutta ja ehkä toffeeta.

Maku: Suorastaan mehukas laskeutuminen suuhun. Ja sitten lähtee täyttämään suuta maukkaudella, raikkaudella, marjaisella makeudella, pippurisuudella ja hienolla rakenteella. Aivan toisen luokan tuote kuin verrokit Cardhu18 ja Morangie18. Tämä oikein kutsuu makustelemaan. Rakenteessa on samanlaista patinaa kuin hiljan maistamassani Ardbegin Airigh Nam Beistissa. Selvästi entisajan viskin tunnelmaa. 89.

Kommentti: Tämä rakenteen intensiivisyys ja tiiviys. Sitä ei nykyviskeissä ole. Mistä se tulee, jos iällä ei ole väliä? Mitä nykyään tehdään toisin? Olisi mukava tietää. 


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Glenmorangie 18yo, 43 %

Glenmorangieta on maisteltu tässä blogissa aikaisemminkin. Koska kuitenkin kyseessä on yksi niistä viskeistä, jotka todella putosivat harrastuksen alkuvaiheessa, ei liene väärin maistella uudestaankaan.

Glenmorangie 18yo, 43 %

Tuoksu: Kepeä rakenne, mutta selkeästi pihkaisempi ja yrttisempi kuin verrokkina ollut Cardhu18. Kanervahunajaa, mehiläisen takalistoa. Appelsiinin kuorta. Aika voimakas tietyntyylinen tuoksu. 

Maku: Cardhua selvästi täyteläisempi rakenne, eli tämä täyttää suuta isommin. Makuprofiili on myös alkuun hedelmäisempi, mutta vetää sitten varsin nopeasti juurevaan yrttisyyteen, joka dominoi jälkimakua. Kenties toimisi pajautteluviskinä, mikäli jollakin sellaisia paheellisia harrasteita on? Viski jättää itsestään harmillisen yksioikoisen kuvan. Aikoinaan viskiharrastuksen alussa Glenmorangie18 oli se viski, joka opetti allekirjoittaneelle sen, mitä tarkoittaa jälkimaku. Saan kiinni, mitä silloin löysin, mutta en enää löydä sitä samalla tavalla. Jälkimaku on kyllä pitkä, mutta kitkerähkö. 85.

Kommentti: Boksi on muuttunut kullitetuksi ja pullossa lukee extra rare. Maku sen sijaan vaikuttaisi menneen alaspäin. Niin se maailma muuttuu. Hyllystä löytyy yksi kappale vanhaa 18yo:ta. Täytyy jossain vaiheessa maistaa rinnan.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Cardhu 18yo, 43 %

Jostain kumman syystä Espanja on täynnä Cardhua. Mikäli jossain supermarketissa on joku single malt, on se todennäköisesti Cardhu 12yo. Kyseisen putelin parin lasin lahjapaketissa voi löytää alle 30 €, joten edukasta on, ja viskihän on varsin mainio pitkällä ruohoisella jälkimaullaan. Paremmin varustellusta El Corte Inglesistä löysin sitten kyseisen viskin isoveljen, joka muistaakseni 68 €:n hinnalla piti ostaa pois. 
 
Cardhu 18yo, 43 %

Tuoksu: Kepeää ruohoista kesäisyyttä. Hentoa hunajaa. Kevyt, mutta mukava.

Maku: Maun ensikaari vastaa tuoksua. Keskivaiheilla päästään kuitenkin mukavasti pippurisen kihelmöinnin mukana varsin mukavalle makumatkalle. Kesäisissä tunnelmissa mennään edelleen, mutta jälkimaussa tulee kyllä sitten myös vahamaista hunajaa, mikä kielii iäkkyydestä. Suutuntuma on kuitenkin alusta loppuu kepeä, joskaan ei huono. Jälkimaku kuivuu varsin voimakkaaseen ja pitkälle kantavaan yrttisyyteen. Keveämmän profiilin ystäville varmasti toimiva hörppy. 87.
 
 

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Bowmore 10yo Inspired by Devil's Casks, 46 %

Ok, ei valiteta NASseista, koska ikämerkintä. Bowikan Devil's Casks ei ole ollut ykkösviskejä omaan suuhuni, vaikka sarjaa on maailmalla arvostettukin. Tämä kyseinen viski on saanut innoituksensa kyseisestä sarjasta, eli siis sherrykypsytyksen käytöstä. Inspiraatio on näkynyt siinä, että mukaan on otettu viinikypsytystä. No, maistetaan.
 
Bowmore 10yo Inspired by Devil's Casks, 46 %

Tuoksu: Varsin likainen ensifiilis. Rikkisyyttä. Huonompien Lagavulinien tyylin kovaa tuhkaisuutta. Kumia siellä taustalla. Ei kovin kutsuva tuoksu. 

Maku: Suutuntuma on kelmeä: ei ota, mutta ei annakaan. Sitten suuhun tulvii kitkerää pakokaasusavua ja tuhkakuppia. Nyt ollaan aika paskan viskin äärellä. Bowmoresta tässä ei ole mielestäni jäljellä oikein mitään, ja tällainen profiili saadaan silloin kun sherryily kusee. Kitkerää pisteleväisyyttä ja huonoa savua. Sokkona sanoisin ledaigiksi. 46% ja pakko lisätä vettä: tilkka itse asiassa tekee tästä hieman lähestyttävämmän tuoden marjaa alkumakuun. Samalla se voimistaa tuhkaista savuisuutta leikaten siitä onneksi pahimman terän. Vesilisä kutsuu esiin jotain sellaista jälkimakuun, jonka etäisesti voisi ehkä tunnistaa bowmoreksi. Mutta kyllä sokkona oltaisiin Ledaigin osastolla. Ei vaan toimi. 66.
 
Kommentti: Ongelma omaan suuhuni tässä on ennen kaikkea savun epämiellyttävyys. Savuja on erilaisia ja tämä on sieltä heikoimmasta päästä. 


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kyröä kypsymässä Helsinki-Vantaalla

Sattuipa siten, että Finnair etsi uutiskirjeessään tavallisia pulliaisia yhteistyöproggikseen Kyrö Distillery Companyn kanssa. Kutsussa kerrottiin, että projekti liittyy Finnairin 100-vuotisjuhliin vuonna 2023, mutta muutoin ohjelma jätettiin auki. Hain tilaisuuteen ja ilokseni minut sinne valittiin. En osaa sanoa valintakriteereistä, mutta tuntui, että muut paikallaolijat olivat ennen kaikkea paljon lentäviä, eivät välttämättä niinkään "viskitaustaisia" henkilöitä.

Kutsussa oli pyyntö saapua Helsinki-Vantaalle määrättynä aikana. Innoissani lampsin siis paikalle, sain n. 20 muun henkilön kanssa kulkuluvan ja sitten meidät saatettiin Finnairin non-Shengen-loungeen. Pari kertaa olen tuonne päässyt aikaisemmin lentopuuhissa, ja tilahan on vallan upea. Lounge muuttaa nihkeän lentokenttäoleilun suorastaan nautinnoksi, kun pääsee hälystä pois hyvien appeiden ja jalojuomien pariin. Porukka kerättiin loungen yhteen nurkkaan ja käteen lyötiin Napue-tonic. Sitten Finnairin johto ja Kyrön johto kertoivat hieman tulevasta projektista: Finnair oli tilannut Kyröltä pari tynnyriä viskiä satavuotisjuhliinsa ja tynnyrit oli tuotu kypsymään loungeen.

Kyrön Kalle Valkosen kertoessa heidän viskeistään ja kyseisistä tynnyreistä, meille tarjoiltiin kyseistä new makea. Ja maukastahan se oli. En ole Kyrön viskitislettä maistanut pitkään aikaan, ja tuota maistellessa olisin ollut valmis sanomaan, että kyseinen annos on laimennettu, koska niin helppojuotavaa se oli. Mutta ei, reilu 58 % oli lasissa. Kyseinen tynnyröintivahvuus oli kuulemma optimaalinen tämän mittaiselle tynnyrikypsytykselle. Tisle oli myös sinänsä mielenkiintoista, että siinä oli käytetty puolet normaalia mallastettua savustamatonta ruista ja puolet savustettua mallastamatonta riihiruista. Tämä riihiruis on Kyrön uutuus, jota ei ymmärtääkseni ole virallisesti vielä edes kovin mainosteltu, eikä siitä myöskään liikoja detaljeja jaeltu, vaikka vähän kyselin. Oma suuni ei mitään kovin vahvaa savuisuutta tuosta newmakesta löytänyt, mutta tosiaan epäpuhtaudet tai se ns. ponumaisuus olivat kyllä varsin pientä tisleessä. Eli lupaavaa, lupaavaa.

Itselleni jäi semisti epäselväksi, mikä on Finnairin käyttötarkoitus näille tynnyreille, koska kahdesta 125 litran tynskästä ei ymmärrettävästi kovin kummoisia pullomääriä irtoa. Ilmeisesti ihan pieni määrä olisi tarkoitus myydä, ja kaiketi suurin osa käyttää sitten juhlavuoden juhlallisuuksiin. Joka tapauksessa kutsutuille lupailtiin mahdollisuutta päästä seuraamaan tulevan viskin kypsymistä, joten erittäin mukavaan proggikseen sitä pääsi osalliseksi.

Kyrön meininki vaikutti muutoinkin loistavalta. Ginin maailmanvalloitus muodosti positiivisen ongelman, jossa tavaraa ei meinattu saada ulos sitä mukaa kuin kysyntä kolkutteli ovella. Tämä näkyi Mikko Koskisen mukaan myös viskipuolella, joka oli käytännössä pysähdyksissä seitsemän kuukautta voimien ollessa ginipuolella. Nyt gini on kuitenkin erotettu täysin viskinvalmistuksesta, ja viskin valmistuksen kapasiteettia on nostettu ja tullaan edelleen nostamaan merkittävästi. Veikkaan, että duunia voidaan painaa suu messingillä, kun gini todennäköisesti tuo leivän jatkossakin aika hyvin pöytään, jolloin voi paineettomammin keskittyä viskintehtailuun.

Omaan korvaani oli kuulunut huhu, että ensimmäinen pieni erä viskiä olisi tulossa tänä vuonna markkinoille - johonkin karmeaan hintaan. Koskinen vahvisti huhun ensimmäisen osion, eli että viskiä on tulossa ja ajankohta olisi mahdollisesti elokuu. Sen sijaan hinnan osalta hän totesi, että maltillisena se on tarkoitus pitää. Kuulemma gininkin kanssa on tehty tietoinen päätös siitä, että menestyksestä huolimatta hintaa ei lähdetä hilaamaan taivaisiin, vaan kaikilla täytyy olla varaa heidän tuotteisiinsa. Respect.

Joten EU:n ulkopuolelle lentävät, hommatkaa vaikkapa Diners Club ja menkää vilkaisemaan tynskiä Finnairin loungeen. Tuolla on muuten myös loistava sauna, jonka löylyissä on kiva aloittaa lentoreissu.

Etualalla tynskät, yllä Sarpanevan manuaalinen kello, joka mittaa aikaa pullotukseen ja oikealla Kyrön ja Finskin silmäätekeviä

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tynnyrinomistajajuhlissa Helsinki Distilling Companylla 11.3.2017

Männälauantaina oli ilo päästä osallistumaan Helsinki Distilling Companyn ensimmäiseen tynnyrinomistajajuhlaan. Itselläni ei ole tislaamolta tynnyriosuutta, mutta hyvillä kavereilla oli, ja kun kaikki eivät päässeet paikalle, niin pääsin avecina mukaan tilaisuuteen. Ensimmäiset viskitynskät myytiin tislaamolta yksityishenkilöille vuonna 2014 ja valtaosa nyt näytteillä olevista tynnyrisampleista taisi olla vuoden 2015 satoa. Täytyy auliisti myöntää, että skippasin tynnyriosuuden hentoisen kriittisyyden vuoksi: en oikein uskonut, että suomiviskit voisivat maistua sellaisilta, että niistä kannattaisi maksaa kuitenkin aika sievoisia summia. Oli silti kiva lähteä maistamaan.

Range
Uutta giniä Siljalle

Tilaisuus avattiin erittäin maukkailla GinToniceilla. Napuen voittokulun alle on hieman jäänyt se, kuinka mainiota kamaa HDCO:n gini on. Epäilemättä Napuenkin avittama yleinen gini-innostus on kuitenkin avittanut HDCO:n tavaran menekkiä, joten en aistinut asiasta harmittelua alkuunkaan. Master Distiller Mikko Mykkänen esitteli väelle tiloja ja kertoi myös hyvin piakkoin tislaamolle hankittavasta uudesta tislauspannusta, joka tulee olemaan viisi kertaa niin suuri kuin nykyinen pannu. HDCO tulee siis nostamaan merkittävästi kapasiteettiaan lähitulevaisuudessa. Vanhan tislaimen sanottiin jäävän sitten erikoiserien ja kokeilujen käyttöön. Aikaisemmin tislaamo ei ole paljastanut kypsytysvarastonsa sijaintia, mutta nyt saimme nähdä yhden Teurastamolla sijainneen varaston. Uudesta pannusta ja uusista varastoista tulikin mieleen, että ehkä joskus väki puhuu Ardbeg-tyyliin legendaarisesta vanhasta "alkuperäisestä" pannusta, sekä myyttisestä Warehouse 1:sta. Saa nähdä. Olin bloggariporukalla tutustumassa tislaamoon jo vuonna 2014, ja oli kiva nähdä, miten uusi tulokas oli löytänyt paikkansa ja askelmerkkinsä. Itse asiassa tekemisestä sai kyllä varsin vakuuttavan kuvan.

Warehouse 2. Osa HDCO:n viskistä kypsyy kuulemma Vantaalla. Mielestäni siitä pitäisi saada varoitusteksti pulloon.
Pullottaa pullottaa

Suuri mies ja suuret suunnitelmat
Mutta sitten itse asiaan. Setin loppupuolella pyötiin jaettiin kullekin 2 dl:n sample omasta tynnyristä. Pääsin itse lokkimaan kahdesta tynnyristä, jotka molemmat olivat 70 % ruista ja 30 % ohraa. Nenä lähestyi lasia varsin kriittisesti - mutta kappas! Vallan mainio tuoksuhan sieltä vastaan tulvahti! Toki vielä oli hieman jäljellä ponumaista klangia, mutta pääosassa olivat mehukas ruis ja mukava toffeemainen makeus. Maku oli toki lyhyt, mutta intensiivinen: samaa rukiita, toffeeta ja varsin miellyttävää pirskahtelevaa mineraalisuutta. Kyseinen tynnyri 106 oli tislattu kesäkuussa 2015, joten ihmeitä tuo vajaa 2v uudessa 55 litran tammessa oli saanut aikaan. Vieruspöydän tynnyri oli vähemmän makea ja jotenkin enemmän perinteisen skottiviskin makuinen, mutta oikein maukas sekin. Vahvuudet sampleissa tuntuivat pyörivän 60 %:n molemmin puolin ja vettä tuotteet toki tarvitsivat kohtuullisen runsaasti. Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin suorastaan positiivinen hämmennys ja tunnelma erittäin laadukkaista tuotteista. Tuntuu, että HDCO on siis varsin hyvällä tiellä, ja voisin hyvin miettiä tuota tynnyrin hankkimista tämän kokemuksen perusteella itsekin. Mielestäni erittäin hauska detalji tynskäläisille oli se, että sopparin mukaan omistajilla on kaksi kertaa vuodessa mahdollisuus pyytää 2dl:n sample omasta tynnyristään nautittavaksi HDCO:n baarissa verojen (7 €) hinnalla. Tuosta saa aika kivan lisän ruoan ja drinkkien täyttämään iltaan tislaamon viihtyisässä baarissa.

Ei vaan, oikeasti oli ihan kuraa. Migu, voin ostaa säälistä 10 % teidän tynskästänne pois. ;)


tiistai 17. tammikuuta 2017

Glenfiddich 18yo, 40 %

Huh, pitkä breikki on ollut muistiinpanoista, joten täytyy lähteä kevyesti liikkeelle erittäin eksoottisella pullotteella eli Fiddi 18-kesäisellä. Mielestäni Glenfiddich 15 & 18-vuotiaat ovat edelleen maailmalta ostettuna erinomaista valueta punaisen perusviskin kategoriassa. Mutta maistetaan tarkemmin.


Glenfiddich 18yo, 40 %

Tuoksu: Lempeän kelmeä hunajaisuus ja mieto appelsiininkuori. Kedon marjoja ja mausteisuutta. Miellyttävä ei mihinkään suuntaan tempoileva tuoksu.

Maku: Suutuntuma on kuin kedon kukkia joisi, kunnes toki äärimmäisen maltillinen alkoholisuus kuljettaa kielelle samalla miellyttävää vahamaisuutta, pientä mausteisuutta ja mustan teen tunnelmia. Jos ottaa tarpeeksi ison huikan, niin myös jälkimaun kanervainen ruohoisuus on mahdollista aistia. Tämä on kyllä erittäin helposti nautittava skottiviski, jolla voisi vaikkapa uuden viskinystävän aineen pauloihin saattaa. 87.