maanantai 27. huhtikuuta 2015

Bowmore 17yo White Sands, 43 %

Bowmoren travel retail -tarjonnan lippulaivatuotteella on sitten jo ikämerkintäkin, 17 vuotta.

Bowmore 17yo White Sands, 43 %

Tuoksu: Nam! Nyt on jo iäkkäämpää makean karkkisen pehmeää syvyyttä. Lasin pyörittelyn jälkeen valtavaa mineraalista merellisyyttä, kuin aallonpärskeen rippeet osuisivat naamalle.

Maku: Syvä maku, tässä on jo isoa vyöryä suuhun! Vaniljaa, toffeeta, parfyymista laventelia. Jopa varsin nätti tuote, joskin hieman lyhyt kokemus. Makea tervaleijona on tämän taustalla kivasti. Jodia, anista. 86.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Bowmore Gold Reef, 43 %

Tämä travel Retail -pullote on kypsytetty pääosin first fill bourbonissa.

Bowmore Gold Reef, 43 %
Tuoksu: Hyvin raikas. Kuitenkin hyvin maltillinen tuoksu, antaa vähän. Sitten vaniljaisuus alkaa lisääntyä. Toffeeta.

Maku: Hyvin pehmeän paksun kelmeä laskeutuminen suuhun. Alkoholi tuo sitten tälle kuitenkin heti ryhtiä lisää. Jälkimaussa hieman suolainen fudge jää leijailemaan suuhun kohtuullisen miellyttävänä. Ja samoin suolainen pörppä. Leivän jälkeen isosti parfyymisuutta. 80.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Bowmore Black Rock, 40 %

Edellisen entryn Bowmorejen yhteydessä maistettiin myös tislaamon nykyiset travel retail -pullotteet, joista ensimmäisenä Black Rock.

Bowmore Black Rock, 40 %

Tuoksu: Makea leppeä merellisyys. Kepeä raikas savu on maltillisesti taustalla. Todella pientä sitruksisuutta. Pehmeää punaisuutta.

Maku: Makeutta, tervaleijonaa, mineraalista alkoholisuutta, jonka jälkeen merellisyys ja sitruslaku lisääntyy. Omassa luokassaan kivaa juotavaa. Kiva sitruksinen jälkimaku jää suuhun, mikä on kova juttu entrylevel-viskiksi. 82.
Kommentti: Black Rockia ei ole valtoimenaan kehuttu (ks. esim. Smoke), vaan se on niputettu osaksi nykyistä surullista travel retail -ilmiötä. Mielestäni tämä pullote kuitenkin onnistuu varsin huokeaan hintaan antamaan maistajalle tuntuman Bowmoren tislaamokaraktääristä. Se on onnistunut suoritus se, vaikka toki mistään suuresta viskistä ei sinänsä ole kysymys.


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Läjä Bowmorea VYS:n kanssa




Huh, aikaa onkin vierähtänyt edellisestä postauksesta. Joku uumoili jo lopettamista. Kieltämättä se on käynyt mielessä, kun viskiin liittyvää kirjoitettavaa on enää varsin hintsusti tarjolla. Esimerkiksi hankittavien pullojen kohdalla on nyt vihdoin tainnut kohdallani käydä niin, että hinnat ovat kerta kaikkiaan pompanneet yli kipurajan. Enää on kovin vaikea löytää edellisessä postauksessa kuvailemieni hintahaitarien sisään osuvia pulloja. Onneksi maassamme on kuitenkin ansiokkaita tasting-toimintaa järjestäviä tahoja, joiden kautta on edelleen mahdollista päästä maistamaan mielekkäitä viskejä ilman, että pitäisi luopua toisesta munuaisestaan. Taannoin (jo hävettävän kauan sitten) VYS järjesti pitkän illan Bowmoren kanssa, ja tässä on pieni muistiinpalautus kattauksesta. Koska setissä oli peräti 12 viskiä, jätän kolme ensimmäistä poikkeuksellisesti omiin entryihinsä, ne kun teemaltaan ja laadultaankin erosivat hieman muusta sakista.

Bowmore on itselleni ylipäänsäkin ollut hieman kaksijakoinen tislaamo: toisaalta yksi ensimmäisiä isoja viskihetkiä löydettiin 1984 Signatoryn parissa, mutta muutoin suuhuni on eksynyt hyvin harvakseltaan "isoja" bowikoita. Luonnollisesti syy siihen on se, että paremmat OB-pullot ovat koko viskiharrastukseni ajan olleet tavallisen palkansaajan ulottumattomissa. Bowmoren miellyttävä puoli on kuitenkin se, että huokeammistakin puteleista on parhaimmillaan löydettävissä sitä Bowmoren omaleimaisuutta, jota ainakin tuossa yhdessä Signatoryssa olen päässyt ihailemaan. Tämän vuoksi tietyt hyvin entrylevel-bowikat ovatkin olleet kovin mieleeni. Vaan asiaan. Lasissa käväisivät seuraavat juomat:


Bowmore 6yo, Feis Ile 1999, 57,4 %, 600 ploa, 1st fill bourbon, 57,4 %

Tuoksu: Vaniljamakeus. Sitten raikkautta. Päästään sinne raikkaaseen meri-ilmaan lokkien pariin fiilistelemään. Sitrusta, lakua. Raikkaan lupaava.

Maku: Sitruunalaku räjähtää suussa! Huh, onpa kyllä tiukka holi! Tätä on pakko loiventaa. Hieman tympeääkin grafiittia. Tykkäsin tuoksusta enemmän. Kukkaisuutta jälkimaussa. Vesi auttaa selvästi. Tuo silti lisää tuota asfalttisuutta kehiin. Kuitenkin heti sitruskin lisääntyy. Jynkky viski, johon en kyllä heti pääse kärryille. Hienoinen ohuus vaivaa. Vesi tuo tanniinisuutta, lisää selkeyttä ja meren raikkautta. 83.


Bowmore 7yo Feis Ile, 700 pulloa, dist. 9.2.2000. 1st fill sherry, 57,1 %

Tuoksu: Rommia, rommirusinaa, lilaa sherryä, lihaisuutta. Punaparfyymi häilyy taustalla muiden isojen tuoksujen taustalla. Todella iso tuoksu. Punaista nahkasohvaa vintillä synkkänä ja myrskyisenä yönä. Mutta on kyllä kiva tumma sherrytuoksu!

Maku: Woo. Hyökkää kyllä niin isosti suuhun, ettei mitään järkeä. Oikeastaan tuo alkoholinen lyijykynäisyys tulee hieman liian isosti kehiin, vettä jälleen vaaditaan. Vesi tuo selvästi raikkaampia marjaisia elementtejä kehiin. Hieman rikkisyyttä, mutta hyvällä tavalla. Onhan tämä lisäksi moottoriöljyisen miehinen, jota vesilisä avaa loputtomasti. Sellainen viski, jonka kanssa saisi kyllä vesilisallä pelata vaikka koko illan. 89.

Bowmore 8yo Feis Ile, 800ploa, 80£ limousine oak. 14.6.1999, 57,4 %

Tuoksu: hyvin tasapainoinen tuoksu, tuoksuu tyypilliselle viskille ilman sen kummempia tuoksuhavaintoja erittelemättä. Lasin pyörittelyn jälkeen itse asiassa mennään konufiiliksiin.

Maku: Maku on tuoksun mukainen: varsin upea viski an sich, joka ei alkuunsa kutsu edes kaivamaan esiin mitään makuja vaan kehottaa vain fiilistelemään. Alkoholi on upeaa: vaikkakin isoa niin silti raikkaan maukasta. Huikea kanervahunajaisen tasapainoinen uisge, maukasta hapokkuutta. Silti imelämakeus lopussa alkaa hieman mietityttää. 90.




Bowmore 9yo Feis Ile, 900 pulloa, 1 sherry-, 2 bourbon- ja 2 bordeaux-tynskää, 57,1 %

Tuoksu: Tasaisen maukas ja monipuolinen tuoksu. Punaisuutta, tummaa lyijyä. Toistaiseksi kovin tuoksu!

Maku: Jälleen iso suu, huh, todella iso alkoholi. Punainen viinimäisyys on alkuun ehkä hieman päälleliimattu, mutta jälkimakuun seesteisen makea samettisuus kyllä toimii. Vesilisä toimii jälleen. Silti viinin päälleliimattavuus on kova. Pisteet ennen kaikkea tuoksusta. Happamuus taustaolettamuksena on maukas ja kantaa tätä. 91.


Bowmore 15yo Feis ile 2012. 750 ptls. Sherry. 55,4 %

Tuoksu: Jännä punaviinimäisyys! Raikas maukas marjaisuus! Hyvä! Makeampi kuin edellinen.

Maku: Nyt on hieno alkoholi! Nahkasohvaa, tervaleijonaa, merta, suolaa, lakua, sitrusta. Jodinen liukuminen kurkkuun toimii totisesti. Kirkaspiirteinen ja sinänsä nätti. Vaikka menee monsteriosastoon niin on silti raikas. Holi on kohtuullinen. 90.



Bowmore Feis Ile 2013, Bourbon cask. Nas. 56,5 %

Tuoksu: Isosti puuta. Veistoluokkaa.

Maku: No mitäs tämä nyt on. Ei oikein mitään. Hyvin vaatimaton. Okei, intensiivinen maku kyllä. Erittäin puhdas toffeevaniljan bourbon, mutta ei oikein muuta. Tässä on nyt se veistoluokka läsnä. 85.





Bowmore handfilled 2013, c. 23. Ensimmäinen sarjastaan. 55,5 %

Tuoksu: Upea tumma sherry alkuun. Synninpunaista nahkasohvaa. Tuoksultaan silti yksioikoinen sherry.

Maku: Noh noh. Hieno tyylipuhdas sherryviski, rehellinen puhdas maku, punaista sherryä joka ei kuitenkaan jyrää tislaamon omaa karaktääriä, suolaa, merta. 90-91.





Bowmore handfilled c. 1215, bottled 2013, 53,x %

Tuoksu: Astetta karkkisempaa sherryä, px-tunnelmia. Kanervaisuutta.

Maku: Oi kovin makea karkkinen jälkkäriviini. Nami. Edelliseen verrattavissa tämän uskoisi olevan px kun edellinen taas oloroso. Kuminen tervaleijonahan siellä taustalla. Jälkimaun tuore kumi on maukas. 90.





Bowmore handfilled 1997-2013 1st fill bourbon c. 961, 54,1 %

Tuoksu: ei anna sherryjen jälkeen juurikaan. Hentoa mentholia. Päärynää.

Maku: hieno hedelmäpommi suussa! Valtava hedelmäsalaatin ilotulitus, jota alkoholi ja turve tukevat. Maukas kerta kaikkiaan. Tämä on nuoressa raikkaudessaan ja raikkaassa hedelmäisyydessään uniikki viski omassa suussani. 92.



Postuumikirjoitus: Tastingissa maisteltiin kuusi viskiä, syötiin jumalaisen hyvät Entrecotet ja maisteltiin taas kuusi viskiä. Ruokailusta ja tauosta huolimatta moinen määrä oli vakavamieliseen tasting-tarkoitukseen hieman liikaa. Vaikka tuskinpa sen maistelun aina niin vakavahenkistä tarvitsee ollakaan.