tiistai 29. marraskuuta 2011

Bowmore Enigma 12 yo, 40 %

Maistossa perus-Bowmore, jota saa kohtuuhintaan esim. Helsingin ja Tallinnan välisiltä lautoilta. Omasta litran pönikästä maksettu muistaakseni 40 €. 

T: Maltaisen hedelmäinen tuoksu, jotain hunajaan viittaavaa? Öljyisiä (fenoleja?) vivahteita. Tuoksun hedelmät jo tummemmasta päästä, hedelmäsiirappia/uutetta? Ehkä kypsempää ananasta. Myös kukkaisuutta, vierailevan haistajan nenän mukaan mesiangervoa whatever that is.
M: Maltainen perusviskin ensituntuma, jota seuraa turpeinen savu. Turve on tuntumaltaan varsin nuorta ja hieman pistävää, mutta ei epämiellyttävää. Viime aikoina maistettujen selvemmin savuisten viskien jälkeen tämä turpeisuus tuntuu miellyttävältä. Hedelmät ja kukkaisuus piileksivät taustalla ja tulevat esiin kun kieli kyllästyy makustelemaan turpeisuutta. Terävä. Loppumaku jopa hapokas, hieman maisteisuutta samaan malliin kuin hiilihapotettu vesi maistuu hieman "mausteisemmalta" kuin kraanavesi.

Yhteenvetoa: Tämä pullo on ensimmäisiä viskejäni ja sitä on hörsitty ja pitkälti yli puolen välin. Nyt pienen tauon jälkeen sen makuprofiilista löytyy muiden sittemmin maistettujen Bowmorejen jälkeen samoja elementtejä, mikä aiheutti pienehkön ahaa-elämyksen. Erikoisesti tämä viski on välillä maistunut vallan mainiolta ja toisinaan tympinyt isosti. Nyt oli hyvä päivä. Kyseessä oli paluu hyvän turpeisen, ei liian raskaan perusviskin pariin, jota voisin kuvitella juovani samoin tein useammankin naukun. Tähän paikkaan erittäin mukava iltamyssy! 88.


 

Bruichladdich Octomore 4_167, 62,5 %

Pässiä sarvista, sanos ruattalaine. Octomoren kolmonen maistettiin Edinburghissa illan viimeisenä hitaana, eikä todellakaan pudonnut. Samoin Viidessä pennissä maistoin jotain versiota kerran, ja yleisfiiliksenä mieleen jäi yksioikoisuus. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä muut maistetut Bruichladdichit, jotka eivät ole vakuuttaneet, ovat ennakkoluulot sopivasti kohollaan tätä savupommia kohtaan. 

T: Ensituoksu yllättävä: nuotiota, paistettua makkaraa, pekonia. Ei niinkään pelkkää savua.
M: kuivaa hiilisavua heti alkuun. sitten isoa alkoholisuutta. Kuitenkin yllättävän hedelmäinen, jopa makea. Savun kuivuus, alkoholisuuden aallot ja hedelmät (ananas?) kamppailevat huomiosta. Välillä tolkuttoman kuivaa savua. Suutuntuma varsin öljymäinen. Viski maistuu pitkään suussa. Jälkimaussa kahvimaisuutta. 
Yllättävän moniulotteinen viski ennakkoluuloista huolimatta! veden lisääminen on suositeltavaa, lisää asioita viskiin kuten kaakaopapua. En kuitenkaan laittaisi ostoslistalle vajaan satasen pyyntihinnoilla. 86.

Ville: suolaisuus vaihtunut lakritsisuudeksi. alkoholi tulee aika kivasti, pehmeästi levittyen. Kaiken kohkaamisen jälkeen ei täysin töks-savupommi. Kuljettaa makua draaman kaaren mukaisesti. Muut maut jäävät silti aika lailla puuttumaan. ehkä kahvia, kaakaota, jotain tummaa jauhetta. Uudemmalla maistolla lakritsi muuttuu jopa salmiakkimaiseksi. Veden lisäämisen myötä eteerisiä öljyjä tulee lisää. Ville: 88.

 Kuva: internet.

Thaiherkku Hong Thong, 35 %

Pieni lomasta johtunut blogihiljaisuus katkaistaan lomatuliaisella: Thaimaan oma "viski" Hong Thong, joka ilmeisesti on täsmällisesti ottaen rommi. Mutta koska kuitenkin viskinä julkisuudessa esiintyy, niin maistetaan.

T: makean tinnerinen, vaniljaa, jouluisia mausteita, palanutta kumisaapasta, rommimaisuutta tunnistettavissa. säilykekirsikan lientä.
M: suutuntuma vesimäinen, sitten tyhjyys. sitten kirpakkuus ja punssimainen makeus. väärillä
suhteilla tehdyn esanssirommikoktailin maku. paskaa, mutta ei kuitenkaan töki kovin pahasti. 28. ville: 51.

 

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Viskin hinnasta

Aloittaessani tutustumisen viskin maailmaan, minua ihmetytti, miksi ainakaan suomalaisilla foorumeilla kovin harvoin mainitaan hintoja viskeille. Hinta on kuitenkin kaikenlaisessa asioinnissa yleensä hyvin oleellinen asia, ja viskit ovat selkeästi tuotteita, joita ostetaan. Osa kirjoittajista saattaa pelätä, että hinnan mainitseminen olisi laitonta, koska Suomessa ei saa mainostaa vahvaa alkoholia. lol, sanon ma. Yksityinen blogikirjoittaja voi hyvin mainita blogissaan, että kossu maksaa Alkossa 10,49 € ilman, että sitä kierommankaan kautta voi lukea mainonnaksi (täytyy muuten sanoa, että on melko edullista). Toinen viskinostaja saattaa suhtautua arastellen hinnan esittämiseen, koska joku voi tällöin aina päästä kuittaamaan, että löysin sieltä ja sieltä halvemmalla. Yksi ei taas halua pröystäillä kalliilla hankinnoillaan tai jopa kammoaa kirjoittaa julki niitä hintoja, joita pulloistaan on maksanut.

Mielestäni hinta on kuitenkin oleellinen tieto viskienkin kohdalla. Ensinnäkin kukkarossa on useimmilla meillä pohja, jolloin hinta määrää sitä, mitä viskejä ostetaan. Tällöin tieto parhaasta viskistä tietyssä hintaluokassa on tärkeä. Toinen näkökulma on puhtaasti kuluttajatekninen: hintatietojen hämärtäminen tukee ennen kaikkea viskin tekijää. Mikä onkaan parempi tilanne kuin sellainen, jossa kuluttaja on valmis maksamaan tarpeeksi hyvästä viskistä mitä vain. Haluaisin antaa tästä monia kenties provosoivan esimerkin: Ardbeg nauttii valtavaa suosiota viskeineen ja sanoisin itsekin sen 10yo:n Islayn parhaaksi peruspullotteeksi. Sen sijaan sen monet muut ilman ikämerkintää myytävät viskit kuten Uigeadail, Corryvreckan ja Supernova ovat olleet minulle selkeä pettymys – ainakin hintaansa nähden. Kun kuitenkin Murray on antanut niille kovia pojoja, niitä myydään kuin häkää ja niitä hehkutellaan yhtä lailla valtaisasti. Onko tähän hehkutteluun syytä? Ja millä perustellaan näiden pullojen kovaa hintaa, kun ainakaan kypsytyskustannukset eivät voi olla syynä kun varsin nuorista viskeistä on kyse? Onko Ardbegin joidenkin tuotteiden kohdalla siis kyse kuplasta, jonka taitava brändäys, jalojuomilla voideltu Jim Murray ja epäilemättä onnistunut peruskymppi ovat luoneet? Mikä olisi ”oikea hinta” näille tuotteille ilman ulkopuolisia vaikutteita?
 
Otan toisen esimerkin. Kotva sitten alkoonkin tullut Highland Parkin Earl Haakon on aiheuttanut kohkausta ympäri viskimaailmaa. Kyseessä on HP:n trilogian viimeinen osa, jota on kuitenkin ollut saatavilla selvästi vähemmän kuin aikaisempia osia. Tästä on seurannut se, että osa trilogian hankkineista on saattanut jäädä ilman pulloa. Moinen harvinaisuus toki nostaa hintaa. Mutta kuinka paljon? Alkossa HP18yo maksaa 79,90€. Earl Haakon irtoaa 185 €:n hinnalla. Earl Haakon on tynnyrivahvuinen tuote (54,9 %) kun HP18yo on 43-volttista. Voitaisiin siis ajatella, että tynnyrivahvuisen on oltava 20-30 % kalliimpaa (heitin prossat hatusta, mutta lienee sinnepäin), koska siihen ei lisätä vettä. Earl Haakon on myös hienossa mustassa pullossa ja puisessa kiinalaisten tekemässä telineessä, joille voisimme antaa hinnaksi 5 € (mikä on pahasti yläkanttiin). Tällöin Earl Haakonin hinnaksi tulisi 101-109 € riippuen tuosta vedenlisäyksen huomioinnista. Onko loppu hinnasta siis brändäystä/harvinaisuuden aikaansaamaa lisäarvoa, jolle ei ole perusteita itse maussa? Epäsuhtaa lisää vielä entisestään se, jos sattuu saamaan pullon HP18:aa ulkomailta, josta se on hankittavissa reilulla viidelläkympillä. Onko hintaero tällöin mitenkään päin perusteltu?
 
Yksi puheenvuoro tähän on whiskyfun.comilla, jossa nämä viskin maisteltiin vieretysten: http://www.whiskyfun.com/archivejuly11-1.html#040711
HP18 sai 88 pistettä ja Earl Haakon sai 90 pistettä. Loppukaneettina kirjoittaja toteaa: ” What’s sure is that it’s quite excellent. Excuse me? No, of course not 3 times better than the regular 18.”
 
Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Jos ostat polkupyörän, saat siihen yleensä satasen lisäpanostuksella paremmat vaihteet ja seuraavalla satasella vielä paremmat yms. Kehitys on lineaarista aika pitkään. Nautintoaineiden hinta sen sijaan kehittyy harvoin lineaarisesti, vaan siirtyminen hinnan hyvin eksponentiaaliseen kasvuun ominaisuuksien (=tuoksun, maun) kasvaessa vain hitusen, tapahtuu jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Sivutaan esimerkissä jälleen HP:ta. Highland Park 12yo on loistava juoma, joka maksaa Alkossa 46,90 €. HP18 on siis 70 % kalliimpaa kuin kuusi vuotta nuorempi pikkuveljensä. Onko se 70 % parempaa? Vertailin nämä täällä: http://elavapullo.blogspot.com/2011/10/highland-parkit-vertailussa.html. Viskit olivat hyvin samanoloisia, mutta 18yo oli vain kaikessa parempi. Pisteissäkin eroa tuli, joten hintaero vaikuttaa perustellulta. Onko se siis perusteltu Earl Haakoninkin tapauksessa, kun viski itsessään on hieno kuin sika pienenä?
 
Vielä sama juttu teoreettisempana ajatuksena: maistat hienoa viskiä, jossa on piilevä, mutta upea tuoksu. Viski maksaa 5€/2cl. Tuoksu on loistava, mutta hieman piilossa. Maksaisitko 5€ lisää, jos saisit 10 % tuota lempituoksuasi viskiin lisää?  Entä jos viski on jo todella lähellä täydellistä ja tuo 10 % tekisi siitä täydellisen viskin? Paljonko maksaisit lisää? Uuvuttavia kysymyksiä pohtia, mutta kuvastavat myös sitä, kuinka vaikea viskin hintaan on ottaa kantaa.
 
Jotta tämä tyhjänläpinä ei nyt aivan lähtisi lapasesta, niin todetaan samalla, että Laphroaig Quorter Cask on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan loistava viski, samoin tuo HP12yo. Ja että Alkon hinnastoa näkee täältä: http://www.isokaato.com/hinnasto/. Ja että köyhästä jotkut viskit vain tuntuvat kalliilta.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Bruichaddich Infinity I, 55,5 %

Keskiviikon ketterissä kolmantena Bruichaddich Infinity I, 55,5 %.

t: raakaöljyä, jotain homeitiötä, mikä ei ole kaikin puolin todellakaan miellyttävää. kuivattua luumua/taatelia? tuoretta mallasta (mämmiä?). Ei kutsu maistamaan. --> maiston jälkeen tuoksukin asettuu paremmin uomiinsa.

M: sokerinen ja makea alku, sitten alkoholi iskee. Täytyy oikein odottaa, että sen alta löytyisi jotain. Maukas turve nousee loppua kohti ja jatkuu jälkimaussa. laphroaig-maista savua,erit. laphr. 18yo. tammitynnyriä. ei makeita noteseja. Itse en löydä sherryä, villen mielestä joko sitä tai viiniä. Jotenkin yksioikoinen viski: makeutta löytyy ja siihen sherryä. Ei kuitenkaan mitään makujen sinfoniaa. Maistettuna Bowmorejen jälkeen ei varmasti antanut oikeutta viskille. 84. ville: 86.

Bowmore 25yo, Signatory Cask Strength Collection 1985-2011, 51,6 %

Keskiviikon Ketterissä toisena vuorossa Bowmore 25yo, Signatory Cask Strength Collection, distilled 22.11.1985, bottled 16.6.2011, 51,6 % (Edinburghin tuliainen 89£)



Tuoksu: Turve on selvemmin läsnä, Sauternes-tyyppistä jalohometta, tynnyri tuoksuu myös, täyteläinen makeus, karamelli? lagavulinin savua, mutta ei niin voimakkaana.

Maku: hyvin balanssissa oleva öljymäisyys suorastaan valuu suuhun. sitten hieman suuta kuivattavaa alkoholisuutta. Ananasta, jopa banaania?. Sitten rasvaista, paistettua mehukasta possua. vastakaadettua metsää. pitkä lopetus varsin makeaa turvetta. avautuu ja monipuolistuu vain sitä mukaa kun lasissa viihtyy. 94. Ville: 93.

Duthie's Bowmore 17 yo, 46 %

Keskiviikon ketterissä maistossa Duthie's Bowmore  17yo, 46 %, tuliainen Edinburghista (47£)



t: erilaisia juttuja vaikka kuinka, tunnistaminen vaikeaa. kuivakkuutta, hedelmän kuorta. täyteläinen yleismiellyttävyys, yllättävän nuoren tuntuista turvetta alkaa tuntua alun jälkeen. Sitruksen raikkautta. enemmän hedelmäinen kuin savuinen.

M: ensipuraisu pistävän raikkaan terävä. sitten kuivaa viiniä (sherrymäisyyttä?). jälkimaku lämmittävä ja vahvan turpeinen. yleismaku pyöreä. ikäänsä ja voltteihin nähden aika teräväpistoinen. Alkumaiston jälkeen terävyys vähenee. tynnyrin vaikutus alkaa tuntua. kiva, varsin kevyt ja ohut, mutta kuitenkin voimakas. nuorekkaan raikas, mutta palikat ovat kohdallaan. Aika tyypillinen seitsentoistakesäinen itse asiassa, jos vertaa yhtään muihin kulutushyödykkeisiin. 87. ville: 87.

EDIT: 18.1.2012 Simon nuotit: Leikkisä hedelmäinen, selkeästi savuinen ja hedelmäinen. Sitrusta. Tuoksussa nahkasaapasrasvaosastoa. 88.


Tähän perään vielä Edinburgh-nuotit, joiden perusteella tämä ostettiin: 


T: kuivempi, terävämpi kuin signatoryn Bowmore 16 yo.
M: Kuiva, pikkurisuilla poltettua sateisen sään nuotiota. Alkoholi tuntuu täydellisesti! 89.

Cadenhead's Glen Ord, 57,3 %

Maistossa Cadenhead'sin Ord-tislaamon pullote, joka tuotiin Edinburghista tuliaisena. Hinta: reilu 50€.


maisto 28.11.2011:
t: sitrushedelmää, mangoa, hyvin raikas, alkoholi. ehkä jotain toffeetakin?
m: terävä iloisuus iskee. sitten tuoksun hedelmiä. alkoholisuus seuraa, ei kuitenkaan epämiellyttävänä. tummempia sävyjä alkaa nousta jälkimaun myötä. nahkaa? yleisvaikutelma kuitenkin pirteä. 90. ville: 89.

ville: puuta, tammea. alkoholisuus seuraa miellyttävänä koko ajan. jälkimaku eksakti ja johdonmukainen alun kanssa. sitrusten sijaan löytyy hedelmän kuorta ja vahakuorisia hedelmiä tyyliin päärynää, papaijaa? eteeriset öljyt loistavat poissaolollaan, samoin savu. kivalla tavalla uudenlainen viski.


maisto 7.8.2011:
T: Sitrusta, limettiä hentoa savua, appelsiininkuorta, tammea

M: Suutuntuma samettisen pehmeä. Sitten alkoholi, joka kuitenkin tulee yhtä pehmeänä. Kuivattaa hieman suuta. Persikkaa, appelsiinia, vaniljaa. Taustalla tasainen meren suolaisuus. Jälkimaussa tuntuu selvä tammitynnyri ja turvetta.Viskin rakenne on kertakaikkisen hieno. Tältä viskin pitäisi tuntua suussa. Kaikki osa-alueet ovat hienosti tasapainossa. Tätä nauttii volteista huolimatta helposti ilman vettä. 88.

ja vielä muistutuksi ne aiemman entryn Edinburghin nuotit, joiden perusteella tämä ostettiin: 
t: raikasta hedelmää, ananas?
M: kuivaa savua, alkoholia, mukava turpeisuus lopussa. Ananasta, anista. Pitkä ja huippu jälkimaku! 90.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Suuri Laphroaig-maistelu

Laphroaig, tuo monen meistä ensikosketus single maltiin, tai ainakin savuiseen moiseen, on klassinen Islay-tislaamo, jota myydään Suomessa kuin Ryssissä karvahattuja. Allekirjoittaneelle se ei ollut ensimmäinen Islay-tislaamo, joka iski, vaikka Quarter Cask aina ihan ok:sti maistuikin. Kuitenkin viskikokemuksen kasvaessa yhä useammin toimiva eteen tullut viski on ollut Laphroaig. Oli siis aika laittaa hamstratut lapparit riviin ja selvittää, kuka on kuka. Tarjolla on kolme perustuotetta ja kolme tynnyrivahvuista, joista etukäteen suurimmat odotukset kohdistuvat sydänverellä Cadenhead'sin Edinburghin byroosta kannettuun 16-vuotiaaseen tynnyrivahvuiseen, joka ostettiin sokkona rillipäisen kieroon katsovan Cadenhead's-äijän suosituksesta. Mukana maistelussa Eläväpullon lisäksi Ville S. ja turistimaistaja Tony, jolla on vankka kokemus viinan juonnista, mutta toistaiseksi enemmän kvantitatiivisella kuin kvalitatiivisella puolella. Kovasti miestä yritetään viskien maailmaan saattaa. Siispä asiaan:



Laphroaig 10yo, 40 %

T: Kilchoman-maista kuivaa hiilen savua, turvetta, miellyttävä aloitus, kalkkikalliota,

M: kuiva savu, yksioikoinen vesimäisyys kuitenkin taustalla. Suutuntuma ei anna aihetta suitsutukselle. sitten miellyttävää alkoholia, mutta lopputulos jää kaipaamaan ytyä. jälkimakua ei juurikaan ole. 81. ville: 83, tony: 82.


Laphroaig Quarter Cask, 48%

T: makeutta mukana, muutoin samoja savuja ja turvetta. aprikoosia?

M: selvästi makeampi suutuntuma, enemmän juttuja, täyttää paremmin. ei kuitenkaan mitään samettista nektaria. keskimaun alkoholi antaa jo vastusta. jälkimaussa maukasta pippurisuutta. hintalaatu aivan huippua. 89. ville: 86, tony: 84





Laphroaig 18yo, 48 %

T: tuoksu paksumpi, vähemmän savuinen, sokerisempi, pehmeämpi, hedelmät kypsenemään päin, parfyymia?

M: suutuntuma öljymäisempi, jopa varsin hedelmäinen, kuitenkin kuivattavuutta löytyy. iän tuomaa kypsyyttä. savu täysin smoothisti elementissään. sen mukana tulee kuitenkin alkoholin vastusta. jälkimaku huikean pippurisen pitkä ja maukas. 94. ville: 86 , tony: 85


Laphroaig 10yo Cask Strength 2009, batch 001, 57,8 %

T: alkoholinen, kympin savua on, mutta piilommassa. lääkemäisyyttä, fenoleja lisääntyvässä määrin. suklaata?

M: ensimmmäinen suuosuma täyteläisen öljymäinen ja pehmeä. savua on, mutta maltillisesti. savu kulkee tasaisesti läpi koko maun. sitten alkoholi iskee, mutta pehmeällä ja hyvällä tavalla. Kaakaopapua ja ehkä kahvia loppumaussa. kaikkea enemmän kuin normikympissä. alkoholi tasapainossa kerta kaikkiaan. todella maukas tuote. 95. ville: 88, tony: 90



Cadenhead's Laphroaig, 16yo Cask Strength, 55,2 %

t: hedelmän kuorta, aprikoosia, savu hieman erilaista kuin muissa, ei niin hiilimäinen, paksumpi. alkoholi hyvin pehmeä voltteihin nähden. toffeeta. nahkaa. tuoksu pettymys. ei muistuta lapparia.

M: alkumaku hyvin kuiva, kuitenkin pehmeä. sitten alkoholi, joka on kuitenkin paljon pehmeämpi kuin OB CS. hedelmäisyys biittaa savua verrattuna muihin tuotteisiin. jälkimaku viipyy, mutta sitten nahkaisuutta, turvetta. kahvia. jälkimaku on toodella pitkä. savu on mukana läpi matkan, mutta taustalla. Kyse ei ole savuviskistä, vaan viskistä, jossa on savua. Hieno ja tasainen viski. Pienellä vesitilkalla itse asiassa hyvin vastaava kuin OB-18yo. 94. ville: 89, tony: 90.

Ville: hedelmän kiven imeskelyä, hedelmää. lääkemäisyyttä hyvällä tavalla. nenää avaavaa raikkautta ja samalla intensiivistä nahkaa?



Kintra's Laphroaig Cask Strength 1998, 13yo, 53,4 % (Kintra on hollantilainen yksityinen pullottaja, jolla tulee vuosittain jokunen tynnyri. kintra.nl)

T: intensiivinen tuoksu, tammitynnyriä, jotain erikoista, härskiintynyttä/käynyttä? CS:ksi paljon tuoksuja. lihaisuutta. karkin makeutta.

M: ensimaussa poikkeuksellinen hyökkäävä alkoholi (usein jos alkoholi on hyökätäkseen, se hyökkää vasta alkumaun jälkeen), sitten lämpöhauteeseen palanutta hapanimeläkinkkipossua. pekonia. erilainen. Haribon colapullokarkkia. alkoholi pysyy samanlaisena mukana läpi maun. ei kuitenkaan pahana. jälkimaku karkkimaisen makea. 91. ville: 87, tony: 88.


Yhteenveto: 

Laproaigit osoittivat pystyvyytensä: kerta kaikkisen hienoja juomia! ainoastaan perus10 oli pettymys, mikä on sinänsä harmi, että se on yleisimmin ostettuja mallasviskejä varmasti tänä päivänäkin. 1/4-tynnyrinen osoittautui huikeaksi hintalaatusuhteelta, samoin 18yo ja CS (jos sattuu olemaan serkku tai muu tuttu esim. Hollannissa). Cadenhead'sin tuote on hyvä, mutta onko noin hyvä kuin pisteet annettiin? Kuinka paljon ennakkotoiveet vaikuttivat? Vaikea sanoa, täytyy maistaa vielä toisen kerran. Kintra oli erikoinen Laphroaig. Ostaisinko? En ehkä koko pulloa, mutta mielenkiinnon vuoksi ehkä pienemmän annoksen voisin hyvin ottaa vastaan. Mietintämyssyyn.

ville: lappari ei ole kuulunut niiden viskien joukkoon, jonka myötä musta on tullut viskientusiasti. juotuani nopeasti läpi kaikki tämän päivän tuotteet, niistä löytyi joku lääkeyrtti, josta en perinteisesti ole pitänyt ja joka on vaikuttanut siihen, ettäkö pitäisin Laphroaigia huippuviskinä. myös tietty suovesimäisyys on häirinnyt. Sen sijaan näissä vaikuttanut savu on jotain todella miellyttävää.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Oban 14 yo, 43 %

Maistelussa Oban 14 yo, 43 %. 20cl:n pullo ostettu Glenkinchien tislaamolta taksimatkan ratoksi. Viimeksi juotu pullon suusta. Makumielikuvat: ei kaksista. Nyt maistetaan uudestaan.

T: appelsiinimarmeladia, appelsiinin kuorta, aika pliisu. Alun jälkeen nahkaa.

M: Mausteinen hedelmäisyys iskee pehmeästi lämmittäen kielelle. Nahkaa, hyvin miellyttävän pehmeää pippurisuutta. Jälkimaku tämän viskin paras osa: siinä lakritsaa, kaakaopapua, ehkä greippiä? Punaista omenaa. Jälkimaku nostaa pisteitä, tuoksu laskee. 86.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Viskin maistelu sokkona vai ei?

Kun järjestetään viininmaistelu, tyypillinen tapa on maistaa viinit sokkona. Tällä varmistetaan se, etteivät ennakkoasenteet pääse liialti vaikuttamaan arviointiin. Toisaalta on myös kiva, jos maistaja sokkonakin erottaa jotain rypäleelle tyypillisiä piirteitä tms. Viskien osalta olen ollut havaitsevinani, että vallitsevana käytäntönä on tietää, mitä maistetaan. Eikä pelkästään tietää, vaan jopa tarkoituksella hehkutella ja nostaa jalustalle tiettyjä viskejä. 

Mistä tässä on kyse? Eikö viskinjuoja uskalla asettaa lempijuomastatuksen omaavaa tuotetta kriittisen tarkastelun kohteeksi, koska silloin siihen saattaa pettyä? Vai onko niin, että viski, joka onnistuu täyttämään sille asetetut ennakko-odotukset, maistuukin hehkuttelun ansiosta vielä paremmalta kuin jos sen maistaisi sokkona? Ehkä sen märän kallion tuoksunkin löytää sieltä lasista helpommin, kun joku auktoriteetti on kertonut siellä sellaista olevan?

En sano, että viskin maistelussa siten, että tiedetään, mitä lasissa on - ja vielä ehkä odotetaankin jotain suurta - on mitään pahaa. Taannoisella Edinburghin reissulla paras maistamani viski oli juuri sellainen, jota baarimikko ensin esitteli ja mainosti. Sitten palattiin pöytään ja mietittiin, raaskiiko 25ml:n annoksesta maksaa £10 (joo, ja tiedän: ei se nyt niin kallista ollut). Mietittiin ja aprikoitiin ja sitten käytiin hakemassa juoma pois. Ja ah, kun Anna Eriksson lauloi kitalaella. Tästä bowmoresta löytyy maininta täältä. Olisiko kyseinen tisle maistunut yhtä hyvältä ilman tätä henkistä etukäteisvalmistelua, tiedä häntä.

Toinen vääjäämättä mukana kulkeva seikka etukäteen tiedettyjen tuotteiden maistelussa on hinta. Ellet ole päässyt rikkaisiin naimisiin ja appiukko tarjoa viskejäsi, tiedät yleensä, mitä naukkusi maksaa. Hinta voikin muodostaa vastakkaisen reaktion arviointiin, jos maku ei vastaa hintaa, ts. viskin value ei ole kohdallaan. Otan esimerkiksi perätysten maistamani kaksi eri kategoriassa painivaa: kotitalousviski ruoanlaittoon ja leivontaan: Glenlivet 15yo, 27€/litra ja rotutisle vailla kompromisseja: Balvenie 21yo, 93 €/0,7l. Glenlivetin tarkoitus oli lähinnä valmistaa suu Balvenieta varten, mutta se maistuikin varsin hyvältä. Toisin sanoen odotuksia ei ollut. Tämän jälkeen Balvenieta lähestyttiin kuin Muhammedista seuraavaa, ja se oli suoraan sanoen pettymys. Ei huono viski, mutta ennen kaikkea hintaansa nähden pettymys.

Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Pitäisikö viskien kohdalla unohtaa value-ajattelu ja lähestyä niitä neutraalisti, vailla minkäänlaisia ajatuksia juoman hinnasta, tai aikaisemmista luonnehdinnoista? Tämä on mielestäni mahdotonta niin kauan kuin tietää, mitä juo. Niinpä Eläväpullo pyrkii maistamaan tässä lähitulevaisuudessa viskin jos toisenkin sokkona, korkeintaan sen verran toista silmää raottaen, että osaa nektarin suun kohdalle lasissa ohjata.

Talisker 18yo, 45,8 %

Talisker 18yo, 45,8 %, 20cl:n pullo, ostettu osana 3x20cl samplea (40 €).

Tämä Talisker on maistettu aiemmin osana Talisker-suoraa täällä: mutta koska viskeissä 18yo on jo mukava milf-ikä, ansaitsi tämän ihan oman arviointinsa:

T: merta, nahkaa, hevosenjouhta, pihkaa, jotain hedelmääkin kuitenkin löytyy.

M: suutuntuma miellyttävän rikas, ei Caol Ilamaisen öljyinen, mutta ei myöskään liian kuiva. Mausteisuutta, meren suolaisuutta, erittäin pehmeä rakenne. Jälkimaussa nuotiolla kärvennettyä possua ja jotain hedelmää, olisiko aprikoosi? Miellyttävä savu seuraa. 89.


The Glenlivet 15yo, Travel Retail, 40 %

The Glenlivet 15yo, ostettu Berliinin Tegelin lentokentältä, 27 €/litra.

T: (kanerva)hunajaa, mäntymetsää, passionhedelmää, keltaista kiiwiä. Jotain toffeentyyppistä. Makeutta ryydittää pieni kirpakkuus.

M: Vesimäinen suutuntuma, sitten seuraavat tuoksun hedelmät ja mausteisuutta (pippuria). Karamellia. Loppumaussa taas mäntyisyyttä. maku varsin miellyttävä vaikkakin kohtuupliisu. Alkoholisuutta on riittävästi, vaikka voltteja minimit. 82.

Macallan 12 yo elegancia, 40 %

Macallan 12 yo elegancia, 40  %

Lähtökohdat: Joku näissä Macallaneissa mättää tai sitten kohdalle ei ole osunut mitään herkkua. Kyseessähän on tyypillinen viski, jonka "pitäisi" maistua hyvältä maineensa vuoksi. Katsotaan, maistuuko.

V: pronssi

T: jotain epämiellyttävää, petroolista, tinneristä. hieman suklaata.

M: perusmallasviski, terävähkö, toffeeta, jälkimakua löytyy, vaniljaista, sokerista. hienostonut maku kyllä. Tasapainoinen: hieman mausteisuutta, siihen tasaista hedelmää ja mukavaa makeaa jälkimakua. Joku robustius kuitenkin puuttuu. 86.

Yhteenveto: ei pahaakaan, mutta en ostoskoriin veisi.