sunnuntai 17. toukokuuta 2015

VYS, iäkkäät harvinaisuudet ja Glenfarclas

Viskin ystävien seuran Iäkkäät harvinaisuudet -maistelusarjassa oli vuorossa Glenfarclas. En ollut mitenkään silmiinpistävän innostunut tähän tastingiin ilmoittautuessani, koska jostain syystä Glenfarclasin peruspullotteet eivät oikein koskaan ole osuneet omaan suuhuni mitenkään erityisesti. Tynnyrivahvuinen 105 on hinta-laatusuhteeltaan loistava viski, mutta perusrange on ollut jotenkin tympeän tylsää aina peruskympistä nelikymppiseen. Tämä on sinänsä erikoista, koska taannoinen family cask -tasting oli aivan toista maata. Jotain tuo tislaamo siis näyttää onnistuvan sössimään siinä vaiheessa, kun viskinsä n. 40-volttiseksi lantraavat. Joka tapauksessa hinta oli tässä kattauksessa tuotteiden ikään ja harvinaisuuteen nähden kohtuullinen, joten ei muuta kuin ennakkoluulottomasti kokeilemaan. Kaikki tuotteet olivat italian import -kamaa.


Glenfarclas 7yo 1970-luku italian import, 40 %

Tuoksu: Kiva nenä! Rusinaa, raikasta tummuutta. Muilta osin peruspunaa.

Maku: hyvin on kelmeän rauhallinen kaveri. Kuitenkin toffeisen punaisessa olemuksessaan maukas. Jälkimaku jättää joulujälkkäripöytää suuhun. Silti nuoruutta tulee pölyisen kammarinverhon läpi. 80.




Glenfarclas 15yo 1970-80-lukujen taite, 46 %

Tuoksu: Tummempi. Oikein lupaava! Syvempi ja aromikkaampi. Fudgea.

Maku: Oikein mukava laskeutuminen suuhun! Holi tuo tähän jo rakennetta ja pientä kihelmöivyyttä. Silti hyvin maltillinen hörppäysviski. Raikkaudessaan hieman erilainen. 86.




Glenfarclas 21yo 1970-luku, 43 %

Tuoksu: Hieman epäpuhdas ja bensainen. Preerialaista palopensasta. Puhdistuu jonkin verran lasiaikaa saatuaan, tilalle tulee rommimaista makeutta.

Maku: Oikeinkin maukas tuo maun syvyys. Hyvin tumma viski, makeutta ei enää maussa samalla tavalla ole. Holi on jo todella maltillinen, ei enää paljoa haasta. Tuo tumma fudge tulee tässäkin hyvin esiin. Ikä näkyy syvyytenä. Rommimeininkiä. 86.



Glenfarclas 21yo 2000-luku, 43 %

Tuoksu: Uimahallia, nuorempaa nenää muihin verrattuna.

Maku: Nojoo, nyt ollaan kyllä vahvasti marjamehuosastolla. Ihan perushyvää punaista viskiä, johon jälkifiiliksillä tulee jo hieman tummempia kaikuja. Voltteja kaipaisi. 82.




Glenfarclas 25yo 1970-80 lukujen taite, 43%

Tuoksu: Punaista puuta. Sitä samaa marjaisuutta.

Maku: No mutta nono: suklainen, rikkinen, hyvin tumma. Tässä on vanhan viskin vikaa. Jännästi silti marjaisuus tässä on aina erittäin raikasta. Ja jotenkin yhdistävänä piirteenä tuntuu olevan, että runkoa ja syvyyttä ei näihin muodostu, vaikka kuinka olisi ikää pohjalla. 86.




Glenfarclas 25yo 2000-luku, 43 %

Tuoksu: Syvä ja iso,mutta raakuuttakin mukana. Myskisyyttä. Lilaa mokkatakkia.

Maku: No mutta nyt ollaan aktiivisissa fiiliksissä: kahvipapua, tummanlilaa nahkasohvaa. Tanniinisuuttakin mukana. Suklaamurusia. Tämä haastaa hieman. Jopa jälkimakuakin löytyy. 89.

Kommentti: Ei päässyt lyömään Glenfarclas ällikällä tälläkään kertaa. Lainaan suoraan itseäni tuolta family cask -tastingista: "Olenkin hieman suhtautunut Glenfarclasiin sillä asenteella, että kun olen maistanut siltä yhden viskin, olen maistanut ne kaikki. [--] Jos normaalit Glenfarclasit tuntuvat hieman turhan samasta puusta veistetyiltä ja "tylsän" hienon pehmeiltä, niin näistä löytyi aivan eri lailla särmää". Mikään tässä ajattelussa ei valitettavasti muuttunut. Liian monta samanlaista viskiä, mikä ei sinänsä olisi ongelma, jos nuo viskit olisivat poikkeuksellisen hyviä. Kuitenkin glenfarclasin rungottomuus ja persoonaton marjamehumeininki ei näillä voluumeilla toimi. Alkoholiprosentti olisi saattanut pelastaa tästä useamman viskin. Kattauksen yleisön suosikiksi nousi 7-vuotias ykkösviski, mikä kertonee samoista tuntemuksista kuin mitä minä koin. Tastingin vetänyt Jarkko Nikkanen mainitsi, että Glenfarclasilla olisi poikkeuksellisen pieni angel's share, 0,5 % vuodessa (kun kaiketi standardina pidetään kahta prosenttia), joten selittäisikö tuo sitten sitä, että viskinsä eivät oikein tunnu kypsyvän?
 

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Laphroaig 15yo (2015), 43 %

Laphroaigin valikoimasta poistunut 15-vuotias on ollut yksi suosikkilappareistani. Sen veikeän vihreän omenainen raikas profiili on eronnut selvästi muista tummempisävytteistä lappareista. Oma viskiharrastukseni alkoi juuri siinä vaiheessa, että tuota nektaria saattoi vielä ostaa hyllyynsä pullon jonkinlaiseen hintaan. Nyt Laphroaigin 200-vuotisjuhlien kunniaksi tislaamo on uhonnut tuottavansa tänä vuonna markkinoille useitakin erikoispullotteita, joista ensimmäisenä päivänvalon näki uusi 15-vuotias. Tai no, erikoispullote tai ei, huhut kertovat, että tämä tulisi korvaamaan nykyisen 18-vuotiaan perusrangessa. Sinänsä hassua, että ymmärtääkseni Laphroaig lanseerasi muutama vuosi sitten 18-vuotiaan korvatakseen sillä 15-vuotiaan. Niin ne ajat muuttuvat.

Joka tapauksessa uutta 15-vuotiasta oli Berliinissä hyllytavarana, joten pullo piti poistaa. Ja tältä se minun mielestäni maistui (verrokkina käytettiin vanhaa 15-vuotiasta):


Laphroaig 15yo (2015), 43 %

Tuoksu: Vihreää ruohoa, sitruunalakua. Kipristelyä varpaissa. Ensimmäiset tuoksutuntemukset siis hyvin raikkaita. Sitten tutumpi tumma turpeisuus nostaa päätään, liitulakun sisusta, tuhkapilveä. Mausteista kiprakkuutta. Varsin monipuolinen tuoksu heti kärkeen, eikä ollenkaan hullumpi joskaan ei mitään elämää suurempaa tarjoava.

Maku: Makean pehmeän pyöreä laskeutuminen suuhun. Alkoholin myötä välittömästi erikoinen pihkainen mäntymetsän pistelevyys. Varsin raikas ensiesiintyminen. Toisaalta jää fiilis, että tämä hyökyy intensiivisesti, mutta nopeasti ohi. Suutuntuma on se, missä tähän ikä eniten näkyy: maku on kuin silkkiä joisi, ja juuri siksi tuo jännä männynneulastunne toimii varsin hyvin. Hansaplastin raikkautta, lääkemäisyyttä enemmän kuin varsinaisesti hedelmää. Sinänsä varsin kuiva viski, mikä on nykyisin miellyttävä yllätys. Suuhun jää spearmintin huljahdus - kuin olisi purkkaa syönyt. Jotenkin lyhyt kuva viskistä kuitenkin jää, joten varsinaisesta omasta jälkimaun kerroksestaan ei mielestäni voida puhua. Silti joka tapauksessa hieman erilainen lappari, jossa on vanhempaa versiota vielä maistamattakin onnistuttu tavoittamaan jotain aikaisemman version keveydestä ja raikkaudesta. Tämä on kyllä pehmeä kuin nugaa suussa. Varsin hyvä tuote! 91.

Kommentti: Parempi vai huonompi kuin vanha 15-vuotias? Maistoin ensin uutta ja sitten vanhaa. Vanha otti kyllä suun haltuun kuin potenssiin uusi: isommin, laajemmin ja jykevämmin, raikkaammin. Myös jälkimakua tuntui löytyvän eri lailla. Kirjoitin jo itselleni, että tässä on hyvä vertailupari siihen, mitä sama viski oli ennen ja mitä se on nyt. Mutta mitä useamman naukun (please drink responsibly) tulin ottaneeksi, sitä enemmän uusi versio paranteli osakkeitaan. Vaikka vanha on aina näyttäytynyt minulle vihreänä omenana, aloin löytää uudesta vastaavia raikkaita fiiliksiä entistä enemmän. Perinteinen laphroaig-diggari siis preferoi edelleen vanhaa versiota, mutta veikkaan, että tälle uudellekin löytyy ottajia.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Bunnahabhainit 12yo, 18yo ja 25yo

Bunnahabhain on ollut itselleni se islayn vaikea tislaamo: suurin osa maistelukerroista on jättänyt pettymyksen suuhun ja välillä bunnat ovat maistuneet jopa epämiellyttäviltä. Nyt kuitenkin sokkotastingin joukkoon oli ujutettu kolme bunnaa, joista yksi pääsi yllättämään oikeinkin positiivisesti.


Bunnahabhain 12yo, 46,3 %

Tuoksu: Hieman epäpuhdas, kumia. Rosoista savua. Ei erityinen. Tämä epäpuhtaus on se hankala tekijä tässä.

Maku: Ohut. Sitten karkkista makeutta, ruohoista fudgeisuutta. Jotenkin jännä: ei huono vaikka ohuehko. Jälkimaku kompensoi. 82.


Bunnahabhain 18yo, 46,3 %

Tuoksu: Tästä tietää heti että tämä on hieno viski. Syvää kondensoitunutta makeutta, kypsiä oransseja hedelmiä. Savusaunan aamuyön tuntien jälkihehkua. (91).

Maku: Tuoksun mukainen maku: ensin isoa syvää vanhaa hedelmää. Sitten upeasti tukeva alkoholi, jonka jälkeen sitä kanervaturpeen vienoa tenhoa, joka hyväilee joka solua. Vaikka henkilökohtaisia muistikuvia nälkävuoden pituudesta ei ole niin tämä kestää suussa pitkään. Jälkimaun terva ja suola yhdistettynä eksoottisiin hedelmiin räjäyttävät pankin. Suutuntuma on verrattuna voimakas ja asteen tanniininen. savuinen yleisvaikutelma koostuu . 93.
Kommentti: Joskus kannattaa maistaa sokkona. Muiden islay-viskien joukossa tämä nousi mielettömällä tavalla edukseen ja monasti bunnasta löytämäni oksennuksenomaiset tuntemukset olivat nyt puhdistuneet kypsiin eksoottisiin hedelmiin. On se makuaisti ja sen kontekstisidonnaisuus jännä juttu.


Bunnahabhain 25yo, 46,3 %

Tuoksu: Irtokarkkista veikeyttä. Hyvinkin maukasta hedelmää, savu selvästi sivuosassa. Kypsää ei kirpeää sitrusta. Myös hieman spearmintia, karvisen turkkia.

Maku: Seuraa tuoksua, mutta vie sitä sitten reilusti eteenpäin: maallista raikasta suuntäyteisyyttä, jättää suuhun maukkaan fiiliksen. Tämä on kovin tuttu, mutta mikä? Jää kysymykseksi, alkaako makeus hieman tökkiä. Jotenkin highland parkmainen. Jälkimaku on hieno!  89.


Loppumiete: Kun olen hintoja viime aikoina parjannut, niin 18-vuotiaasta Alkossa pyydettävä 100,80 € on tällä hetkellä mielestäni varsin kohtuullinen hinta ja yksi Alkon parhaista valueista.