perjantai 25. syyskuuta 2015

Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 51,5 %

Huhut uuden Suomea varten pullotettavan Caronin saapumisesta kiirivät korviini jo vuosi sitten. Kauan kesti ennen kuin rommi vihdoin saapui Alkon hyllyille, mutta paree myöhään kuin, sano. Koska tuotteen ja hieman Caroninkin historiaa on kuvannut erinomaisella tavalla ymmärtääkseni hankkeen puuhamies, vanha rommikonossööri Mika Jansson, lainaan tässä suoraan Mikan selostusta tuotteesta enkä lähde itse selventämään sen kummemmin: 
"Esittelin John Barrettin Caronin Rudy Moorelle muistaakseni alkuvuodesta 2008. Caronin rommia alettiin siirtämään Trinidadista Caronilta Isoon Britanniaan syksyllä vuonna 2008 ja operaatio jatkui käsittääkseni vuoteen 2009. Tämä rommi on siis aikoinaan saanut alkunsa Caroni plainsin alueella (Keski-Trinidadin alue, pääkaupunki Port-of-Spainista piirun verran etelään) kasvatetusta sokeriruo'osta tehdystä melassista, ja on kypsynyt tropiikissa kovassa lämmössä vähintään 12 vuotta. Usein sanotaan että yksi trooppinen kypsytysvuosi vastaisi 2 - 3 vuotta Skotlannissa maturaation kannalta. 

Caronin tislaamosta ja sokerin eriytyslaitoksesta ei ole paljoa enää jäljellä, aaltopeltiseiniä, hieman betonia ja laitteistoromua lojuu vielä alueella. Suurin osa sokerityöläisistä ei ole vieläkään saanut vuonna 2002 luvattuja maa-alueita tai muita korvauksia itselleen, tislaamon henkilökuntaa on kohdeltu hieman paremmin - paitsi Rudy Moorea, joka irtisanottiin hänen saatua hommansa eli Caronin rommien myynnin loppuun, juuri ennen eläkeikäänsä. Miehen fb-sivu on kadonnut samoin kuin Linkedin-sivun sisältö, eikä hän ole enää vastannut sähköpostiinsa. Kävi mielessä että kenties herra on siirtynyt tuonpuoleiseen, toivottavasti näin ei vielä ole." (lähde: Mika Jansson, Virtuaalinen viskikaappi 16.9.2015 linkki)

Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 114 bottles, bottled for Finland, 51,5 %

Tuoksu: Vegetaalisuutta, öljyistä nahkasohvaa, paksu mutta hyvin tasapainoinen tuoksu. Ehkä vähiten rommimainen tuoksuttamistani. Portviimeistely ei ole ainakaan missään nimessä ylitsevuotavaa, eli hyvin integroitunut tuoksuun. Yleisesti ottaen tuoksu on hieno ja varsin viskimäinen. Öljyistä rättiä, vanhaa autoa. Ruohoisuutta. Veden kanssa nugaa lisääntyy. Karibian yön kosteutta. Jotain tupakkamaista. Vaniljaista piipputupakkapurua?

Maku: Seuraa kivasti tuoksua. Moottoriöljyn voitelemaa kasvillisuutta. Pientä kitkeryyttä tai pikemminkin puista pippurisuutta nousee ensimaun jälkeen. Hapan/metallinen tuntuma hieman jälkimaussa. Tikkuja. Suutuntuma on viskiasteikolla keskipaksu. Kuitenkin maistamiini rommeihin verrattuna varsin paksu. Veden kanssa tämä avautuu varsin isoksi juomaksi suussa. Hieno hyöky. Jälkimaku on kuin nuolisi karibialaista puutynnyriä. Parasta tässä on keskimaku, joka tulee suuhun kaatumisen jälkeen ja ennen ehkä hieman puista jälkimakua: siinä on rauhallista paksua ruohoisuutta taittuen raikkaampaan anikseen ja spearmintiin. Veden lisääminen voimistaa tuota hammastahnatunnelmaa. Tykkään! 90.

Kommentti: Lähes täysi-ikäisyyden verran tynnyrissä, tynnyrivahvuus, ei väriä, ei sokeria ja suljettu tislaamo, kenties rommien Port Ellen, 114 pulloa, Alko ja hinta 85 €. Speksit ovat mielestäni varsin hyvin kohdillaan! Täytyy vielä erikseen korostaa tuon tynnyrivahvuuden hienoutta: kun Bristolin John Barrett veti Uisgessa 2014  rommitastinginsa, vakuutuin, että miehessä ei ole muuta vikaa ihmisenä kuin se, että hän vesittää juomansa pilalle. Nyt voltit on uskallettu ilmeisesti Suomiaktiivien vahvalla myötävaikutuksella pitämään ylhäällä ja lopputulema on huikea. Kiitokset Mikalle tästä kulttuuriteosta. 

perjantai 4. syyskuuta 2015

Liuta Balvenieta David Stewartin seurassa 10.8.2015

Viskiseuraan kuuluminen alkaa tätä nykyä olla niitä harvoja tapoja, jolloin vielä on mahdollisuus päästä maistamaan erinomaisia viskejä ilman että takaisin joutuu tulemaan pelkkä tynnyri päällä. Mutta ehkä vain kerran vuodessa tarjolle on asetettu sellaiset juomat, tarjoilut ja puitteet kuin taannoisessa Viskin ystävien seuran ja Balvenien järjestämässä tastingissa, jonka tuli vetämään tislaamolla yli 50-vuotisen uran tehnyt Malt Master David Stewart. Tilaisuus järjestettiin Kämpin peilisalissa, joka olikin tapahtuman arvolle sopiva paikka. Pääosassa olivat kuitenkin itse juomat, jotka hakivat suorastaan vertaistaan, sekä itse David Stewart, jonka kaltaisen ammattilaisen tastingiin harvoin pääsee. Poissa oli tyhjä markkinointipuhe ja valmiiksi opetellut myyntiargumentit. Tilalla oli aito asiantuntemus ja avoimuus siitä, miten ja miksi tislaamo on mitäkin tuotteita aikojen saatossa tehnyt. Se on helppoa kun sen osaa.


Balvenie DoubleWood 12yo, 43 %

Viskiä on loppukypsytetty 9kk eurooppalaisessa sherrytynnyrissä. Maistettu aikaisemmin täällä.

Tuoksu: Tämä ei koskaan ole ollut suosikkejani. Mutta toki näissä olosuhteissa ei tämä nyt huonolta tuoksu. Silti tässä on sellaista raakuutta tai epäpuhtautta, joka ei ole mieleeni.

Maku: Vesilisällä kukkaisen hedelmäinen kaverim mausteisuutta, pientä toffeisuutta. Ilman vettä jotenkin sokerinen sherryhyökki. Yllättävää, että maistuu paremmalta veden kanssa. 82.

Kommentti: DoubleWood ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini. Sen sijaan oli mielenkiintoista nähdä, että se parani vesilisällä huomattavasti. Stewart kehoitti laittamaan viskeihin reilustikin vettä, ja tämän kohdalla se toimi. Täytyypä siis pitää mieli avoinna vesilisäilyn kanssa ihan näissä matalankin alkoholipitoisuuden viskeissä.


Balvenie Double Wood 17yo, 43 %

Tuoksu: Tässä on 12yon epäpuhtaus siloittunut. Hieman syvempi myös, mutta ei paljon.

Maku: Banaanisempi, syvemmän mausteinen kuin 12yo. Jälkimaku ja voima toista luokkaa. Ennen kaikkea rikkaampi, kermaisempi ja mausteisempi versio. Kesäpörriäinen jää leijailemaan suuhun jälkimakuhöyryinä. Laadukas juoma, mutta silti tässä kattauksessa ehkä väliinputoaja, eikä oikeuta tylsyydessään korkeampiin pisteisiin. 86.


Balvenie Port Wood 21yo, 40 %

Käytetty oikeasti vanhoja 30yo tawny port tynnyreitä, joissa viski on viimeistelty neljän kuukauden ajan. Näin Stewartin mukaan, koska portin väriä ei haluta viskiin liikaa. Vanhat tynnyrit tekevät kuitenkin sen, että itse portviini vaikuttaa lopputuotteeseen enemmän kuin puu. 12 ja 17-vuotiaiden kanssa taas puun vaikutus on sherryn vaikutusta voimakkaampaa.

Tuoksu: Hyvin karkkinen tuoksu, muutoin hyvinkin linjassa 12 ja 17-vuotiaiden kanssa yleisfiilikseltään.

Maku: Maku on makea, mutta nyt ihan eri tavalla muun maun tukena. Aivan upea maltillinen hyöky suuhun jota valtava syvyys tukee. Jo aivan eri luokan viski kuin aikaisemmat. 90.


Balvenie Tun 1509 batch2, 47,1 %

80 % tynnyreistä 70-80-luvulta. Nuorin viski on 21-vuotiasta. 42 tynskää.

Tuoksu: Raikasta mausteisuutta. Jännä yhdistelmä. Ruohoista hunajaisuutta. Herkullinen nenä ilman muuta. Joulumausteita. Tuo raikkaus taitaa tulla sherrytynnyristä. Upeaa!

Maku: Lsd-karkkimaa hyppää silmille! Hunajaa, tummajouluista mausteisuutta, appelsiininkuorta, kypsää vaniljaa ja sitruunaa. Tämän viskin hienous avautuu kokonaisuudessaan nielaisuvaiheessa. Yllättävän tumma, jopa lyijyinen fiilis ilman vettä. Silti todella puhdas, jopa hieman tylsän puhdas. Ehkä börppäbalvenie on kuitenkin oma suosikkini. Jälkimaku on kuin ruusunlehtihunajavedessä uisi. Pörisevä hunajahuba jää kielelle leijumaan. 91.



Balvenie 25yo Single Barrel 1974/2000, 46,9 %

Tuoksu: Huikeaa vanhan viskin vikaa. Tässä on pullote, jonkalaiseen ei kerta kaikkiaan enää nykytuotannossa ikinä törmää. Erittäin kypsää ananasta yhdistettynä paahtuneisiin vaahtokarkkeihin. Pihkaa, hunajaa, poltettua sokeria.

Maku: Mukailee hienosti tuoksua: uuuupea makea hedelmäpommi, mutta nyt tuo makeus on niin hienosti kondensoitunutta, että se on jotain aivan valtavaa. Tämmöistä makeuden nektarisuutta harvoin pääsee maistamaan. Marsipaania, kypsää banaania, hienosti tukevaa puuta. 92.






Balvenie 40yo, 48,5 %

Viskissä on käytetty 60 % european oakia, koska sitä oli 70-luvulla enemmän varastossa.

Tuoksu: Nnyt mennään konjakkifiiliksien puolelle. Liköörimäisyyttä, hyvin vanhaa nahkafåtöljiä. Näiden jälkeen tulee taas marjaista raikkautta. Jos 25yo oli jo sellaista viskiä, jota ei nykyviskisukupolvi tunne niin nyt ollaan jo sellaisissa tunnelmissa, jotka ovat uniikkeja. Kahvia, suklaata.

Maku: Seuraa tuoksua. Äärimmäisen intensiivinen suutuntuma, odotuttaa hetken suussa, mutta sitten tulee sellainen hyöky, että rupeaa liikuttamaan. Kyynelkanavat aktivoituvat tämän kokemuksen edellä. Kylmiä väreitä. Tässä on tavoitettu jotain upeaa. Ja silti viski on yllättävän raikas! Ikä maistuu vain syvyydessä, puu ei ole yli, maku ei ole tunkkainen, käsittämätöntä. Varsinkin tähän kattaukseen tämä on upea päätös. Kanelisuutta, suutuntuma on kuin moottoriöljyssä. Ja maku pitkä kuin nälkävuosi. 94.