Glenkinchie oli käytännössä ainoa nopeasti saavutettava tislaamo Edinburghin lähialueella, joten päädyimme vierailemaan siellä. Neljän jannun porukalla taxin ottaminen oli fiksuin vaihtoehto. Hinta keskustasta oli 35£ suuntaansa. Joku kertoi, että perinteiset brittitaksit ovat kalliimpia kuin muut, joten kysyin tätä asiaa hotellin respasta: "Can you tell me if those funny looking taxis are more expensive than the normal ones?" Respa vastasi: "No, they are the same price and for us they are just normal taxis." No, hassuja olivat joka tapauksessa, mielestäni.
Taksimatka kesti puolisen tuntia ja liikkeelle päästiin heti kun kuski neuvotteli kollegansa kanssa reitistä: tislaamo oli ainakin tälle kuskille aivan uusi juttu. Perillä meitä odotti varsin mukava maaseutumaisema, ympäristö oli hyvin maatilamainen. Otimme 10£:n prokierroksen, koska salaisena toiveena oli tynnyristä-suoraan-maisteluja tai muita spesiaaliherkkuja. Mutta kattia kanssa. Ensin meidät lähetettiin yläkerran näyttelyyn, jossa oli hyvin yleisellä tasolla jotain viskifiilistelyjä ja muutama tynnyrinpalanen. Yksi mielenkiintoinen juttu näyttelyssä oli: aito tynnyri, josta näkyi läpileikkauksella se raja, jonka enkelinosuus tynnyrikypsytyksen aikana viskistä syö. Tämä haihtumisen suhteellisen määrän näkeminen oli ihan valaisevaa.
Näyttelyssä isoa roolia pitivät diageon markkinoinnin helmi, kuusi Classic Maltsia, joista Glenkinchie on yksi. Ymmärrän, että varsin mitäänsanomaton tislaamo haluaa hehkutella olevansa yksi kuudesta, mutta mielestäni tällainen jenkkityylinen markkinointi lähinnä pisti vituttamaan.
Joka tapauksessa näyttelyn jälkeen opas kierrätti meitä käyden läpi viskinvalmistuksen vaiheet. Tämä oli monelta osin hyvin valaisevaa, jos kohta osittain juttua meni ohikin oppaan erittäin vahvan aksentin vuoksi. Opas ei vaikuttanut olevan mitenkään erityisen kiinnostunut hommastaan tai suhtautunut siihen intohimoisesti, vaan "just doing his job". Esim. opastyön tärkeimpiä taitoja, läpänheitto, ei ollut tällä kaverilla hanskassa. Kun myöhemmin baarissa juttelimme, hän sanoi, että tekee vain tätä, eikä ole esim. ollut tislaamolla muissa hommissa. Pieni pettymys.
Kierroksen päätteeksi meidät vietiin baarin puolelle, jossa tarjolle tuli drami perus12yo:ta. Viski maistui aika samalta kuin miltä koko tislaamo vaikutti: bulkkikamaa. Ei huonoa, mutta ei todellakaan mitään erityistäkään. Tarjolla oli lisäksi distiller's editionia, joka oli jo selvästi parempi viski, sekä cask strengthia, joka oli myös ihan jees, mutta shopin hintoihin nähden väärissä sfääreissä. Muu kama baarissa oli perusbulkkia, lukuun ottamatta Caol Ilan DE:tä, joka olikin tuon aamupäiväreissun paras anti. naukkuja sai sen verran kun kehtasi pyytää (ehkä 10min ajan), muttamaisteluannokset olivat vain niin pieniä, että niistä riitti juuri ja juuri yhteen suulliseen. Puhutaan siis varmasti alle 1cl:sta. Ei sillä, että tuolla olisi dokaamaan pitänyt ruveta, mutta kyllä riittävän maun saamiseksi pari suullista olisi säällistä saada.
Yhteenvetona toteaisin, että tuonne menemisessä ei välttämättä ole riittävää valueta. Itse jättäisin ensimmäisenkin tislaamoreissun johonkin asiaan hieman omistautuneemmin suhtautuvaan tislaamoon. Väkeä kuitenkin tuntui riittävän, koska meidänkin ryhmässämme oli varmasti 15 ihmistä ja taxia odotellessa tuli pari muutakin isoa ryhmää peräämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti