Kirjoittanut: Ville.
Lokakuun lopussa toteutettiin Poikain Viskimatka koleaan Edinburghiin. Matkan innoittajana toimi luonnollisesti viski, mutta kiihdyttäjänä halvat lennot, joten loma-agendalla oli myös perinteistä City Getaway'ta. Koko matkaseurue oli kuitenkin eritasoisia viskientusiasteja, joten suuri osa matkasta oli puhtaasti viskinmaistelua eri muodoissaan. Ohessa hajanaisia huomioita kaupungista niin viskinmaistelijan kuin kaupunkilomailijankin silmin.
- Läheskään kaikki skotit eivät ymmärrä viskien päälle: Vaikka useat ravintolat mainostavatkin vähintään 40 mallasviskin valikoimaansa, ei se tarkoita vielä sitä että baarimikko itse ymmärtäisi juomien päälle, tai että käytössä esimerkiksi olisi hyvät lasit. Varsin yleinen lasivaihtoehto on ylhäältä hiukan kapeneva tumbler, mikä ei toki ole aivan surkea lasi viskille, muttei glencairnin tai snifferin veroinen. Pyydettäessä jossakin paikoissa saa glencairnin, joten kannattaa kysyä. Baarimikkojen asiantuntemus oli harmillisen harvoin kovin suurta, eikä matkan aikana tullut vastaan kuin pari kertaa todellinen yhdistelmä asiakaspalveluhenkeä ja viskiasiantuntemusta.
- Hyvä vinkki paikan arvioimiseen on mennä tiskille, ja pyytää saada lukea mallasviskilistaa ("list of single malts"). Jos tälläinen ylipäätään löytyy, on se hyvä merkki. Samalla kun sitä lukee, voi sitten kuikuilla tiskin ylitse että löytyykö glencairneja lasivalikoimasta. Jos molemmat ennakkoehdot täyttyy, voikin jo vähän haastatella baarimikkoa hänen suosituksistaan vaikkapa independent bottlingsien suhteen. Parin lauseenvaihdon jälkeen onkin jo selkeä kuva siitä kannattaako pubiin jäädä, vai ottaako vaikkapa vain pikkupintin olutta ja jatkaa matkaa. (Olut on aina halpaa ja myös niitä kannattaa briteissä ollessa vähän maistella, jos ei muuten niin nestetasapainon varmistamiseksi.)
- Parhaat viskibaarit löytyivät joko ennakkosuositusten perusteella - Bow Bar on valittukin kaupungin parhaaksi viskibaariksi, ja siellä viihdyimme mainiosti - mutta ihan vain kiertelemälläkin. Baarimikot hyvissä paikoissa voivat suositella muitakin paikkoja, samoin viskikauppojen myyjät. Yllätyksiä löytyi niin myönteiseen kuin kielteiseenkin suuntaan. Vietimme mm. Rose Streetillä mainion hetken viskiä mainostamattoman pikkubaarin tiskillä baarimikon maistattaessa meille mm. Auchentoschanin New Makea ja kertoillessa kaupungin viskiskenestä. Toisaalta samaa katua eteenpäin, 200 mallasviskin valikoimaan mainostaneessa baarissa (nimi enteilevästi paikallisella kielellä "Likainen K*kkeli"), baarimikko ei ymmärtänyt viskeistä mitään ja kaatoipa vielä lasiin tilauksen vastaisesti Caol Ilan 12v:tä CS:n sijaan - laskuttaen toki CS:n hinnan.. Bow Baria voi hyvällä omalla tunnolla mainostaa viskin ystävälle. Erittäin hyvä lista missä paljon Independent-pullotteita, ja asiantunteva henkilöstö joista osa erittäinkin kiinnostuneista muistiinpanoja rustaavista ulkkareista, ja kyselivät mielellään noteseja ja kommentoivat omia suosikkejaan.Itselleni viihtyisin kokonaisuus oli kuitenkin varsinaisten viskibaarien ulkopuolelta Queeens Arms -pubi Frederick Streetin ja Thistle Streetin kulmassa: Todella viihtyisä kirjastomainen baari, erittäin hyvä ruokalista, ystävällinen palvelu, ja hyvää olutlistaatäydensä aika lyhyt, mutta monipuolinen viskilista, missä erikoisuuksiakin oli tarjolla.
- Kritiikistä huolimatta valikoima peruspubissakin on usein miellyttävä, ja hinnat joitakin kymmenyksiä Suomea halvemmat. Valtaosa mallasviskeistä osuu hintaluokkaan 3,6 - 5,5 puntaa, ja reilulla viidellä punnalla saa useimmiten jo erittäin hyvää juomaa. Toki laadusta pitää täälläkin maksaa, ja 8-10 punnan hintaluokassa liikutaan, kun halutaan juoda yli 15 vuotiaita tai muuten ekslusiivisempia juomia. Hyvän valuen omaavat juomat olivat pääsääntöisesti Inpedendent-pullotteita tai cask strenghtejä, joko sen vuoksi ettei niitä Suomesta saa, tai koska alkoholivero ei samalla tavalla nosta tuotteen hintaa väkevyyden kasvaessa. Annoskoko dramille (skotiksi viskiannos) on useimmiten 35ml, mikä on varsin hyvä kokoluokka maisteluun. Pyydettäessä saa myös 25cl annoksia, mutta niitä ei erikseen mainosteta.
- Itse en kaupungin viskikaupoista kauhean paljon perustanut. Turistirysämäisyys paistoi, ja muovipikarista viskien maistaminen ei yksinkertaisesti ole oikein sen väärtiä, että varsin hinnakkaita erikoispullotteita tulisi erikseen mieli ostaa. Raikkaan poikkeuksen tähän teki Cadenhead's -pullottamon flag ship store, jossa miellyttävä ilmapiiri ja hyvä valikoima ja rentous maistattamisessa esiintyi edukseen. Heillä on myös mukavasti pari omaa blended-tynnyriä kaupassa esille, mistä he pullottavat suoraan asiakkaalle tilauksesta juomaa. Ja loppukaneettina esillä ollut kyltti "Unantended Children Will Be Sold To Slaves" nostaa virtuaalisen facebook-peukun minulla pystyyn. Cadenhead'silta hieman alaspäin vasemmalla puolella Royal Milea oli myös erittäin mukava pubi, jossa maistoimme reissun parasta viskiä, Signatoryn 25yo Bowmorea.
- Muuta tekemistä kaupungissa on lähinnä maisemien ja arkkitehtuurin katselu, oluen juonti mukavissa pubeissa sekä pubiruoka eri muodoissaan. Hintataso on kohtuullinen, mutta toki keskeisillä turistireiteillä osataan hintoja nostaa punnalla-parilla perushintoihin nähden. Lähtökohtaisesti kuitenkin hinnat ovat perusruoalle hiukan Suomen hintoja alhaisemmat, ja oluelle merkittävästi alhaisemmat. Varsinaista säästömatkailua ei Edinburghissa kuitenkaan voi harjoittaa. Paikallinen kasino ansaitsee erityismaininnan, sen pokeritarjonta oli erittäin hyvä - edulliset sisäänostot ja syvät struktuurit turnauksissa, ja pienin käteispeli alkoin 0,5 - 1 £ blindeilla. Pöytiä oli parikymmentä, ja torstai-iltanakin käteispöytiä oli neljä auki.
Lokakuun lopussa toteutettiin Poikain Viskimatka koleaan Edinburghiin. Matkan innoittajana toimi luonnollisesti viski, mutta kiihdyttäjänä halvat lennot, joten loma-agendalla oli myös perinteistä City Getaway'ta. Koko matkaseurue oli kuitenkin eritasoisia viskientusiasteja, joten suuri osa matkasta oli puhtaasti viskinmaistelua eri muodoissaan. Ohessa hajanaisia huomioita kaupungista niin viskinmaistelijan kuin kaupunkilomailijankin silmin.
- Läheskään kaikki skotit eivät ymmärrä viskien päälle: Vaikka useat ravintolat mainostavatkin vähintään 40 mallasviskin valikoimaansa, ei se tarkoita vielä sitä että baarimikko itse ymmärtäisi juomien päälle, tai että käytössä esimerkiksi olisi hyvät lasit. Varsin yleinen lasivaihtoehto on ylhäältä hiukan kapeneva tumbler, mikä ei toki ole aivan surkea lasi viskille, muttei glencairnin tai snifferin veroinen. Pyydettäessä jossakin paikoissa saa glencairnin, joten kannattaa kysyä. Baarimikkojen asiantuntemus oli harmillisen harvoin kovin suurta, eikä matkan aikana tullut vastaan kuin pari kertaa todellinen yhdistelmä asiakaspalveluhenkeä ja viskiasiantuntemusta.
- Hyvä vinkki paikan arvioimiseen on mennä tiskille, ja pyytää saada lukea mallasviskilistaa ("list of single malts"). Jos tälläinen ylipäätään löytyy, on se hyvä merkki. Samalla kun sitä lukee, voi sitten kuikuilla tiskin ylitse että löytyykö glencairneja lasivalikoimasta. Jos molemmat ennakkoehdot täyttyy, voikin jo vähän haastatella baarimikkoa hänen suosituksistaan vaikkapa independent bottlingsien suhteen. Parin lauseenvaihdon jälkeen onkin jo selkeä kuva siitä kannattaako pubiin jäädä, vai ottaako vaikkapa vain pikkupintin olutta ja jatkaa matkaa. (Olut on aina halpaa ja myös niitä kannattaa briteissä ollessa vähän maistella, jos ei muuten niin nestetasapainon varmistamiseksi.)
- Parhaat viskibaarit löytyivät joko ennakkosuositusten perusteella - Bow Bar on valittukin kaupungin parhaaksi viskibaariksi, ja siellä viihdyimme mainiosti - mutta ihan vain kiertelemälläkin. Baarimikot hyvissä paikoissa voivat suositella muitakin paikkoja, samoin viskikauppojen myyjät. Yllätyksiä löytyi niin myönteiseen kuin kielteiseenkin suuntaan. Vietimme mm. Rose Streetillä mainion hetken viskiä mainostamattoman pikkubaarin tiskillä baarimikon maistattaessa meille mm. Auchentoschanin New Makea ja kertoillessa kaupungin viskiskenestä. Toisaalta samaa katua eteenpäin, 200 mallasviskin valikoimaan mainostaneessa baarissa (nimi enteilevästi paikallisella kielellä "Likainen K*kkeli"), baarimikko ei ymmärtänyt viskeistä mitään ja kaatoipa vielä lasiin tilauksen vastaisesti Caol Ilan 12v:tä CS:n sijaan - laskuttaen toki CS:n hinnan.. Bow Baria voi hyvällä omalla tunnolla mainostaa viskin ystävälle. Erittäin hyvä lista missä paljon Independent-pullotteita, ja asiantunteva henkilöstö joista osa erittäinkin kiinnostuneista muistiinpanoja rustaavista ulkkareista, ja kyselivät mielellään noteseja ja kommentoivat omia suosikkejaan.Itselleni viihtyisin kokonaisuus oli kuitenkin varsinaisten viskibaarien ulkopuolelta Queeens Arms -pubi Frederick Streetin ja Thistle Streetin kulmassa: Todella viihtyisä kirjastomainen baari, erittäin hyvä ruokalista, ystävällinen palvelu, ja hyvää olutlistaatäydensä aika lyhyt, mutta monipuolinen viskilista, missä erikoisuuksiakin oli tarjolla.
- Kritiikistä huolimatta valikoima peruspubissakin on usein miellyttävä, ja hinnat joitakin kymmenyksiä Suomea halvemmat. Valtaosa mallasviskeistä osuu hintaluokkaan 3,6 - 5,5 puntaa, ja reilulla viidellä punnalla saa useimmiten jo erittäin hyvää juomaa. Toki laadusta pitää täälläkin maksaa, ja 8-10 punnan hintaluokassa liikutaan, kun halutaan juoda yli 15 vuotiaita tai muuten ekslusiivisempia juomia. Hyvän valuen omaavat juomat olivat pääsääntöisesti Inpedendent-pullotteita tai cask strenghtejä, joko sen vuoksi ettei niitä Suomesta saa, tai koska alkoholivero ei samalla tavalla nosta tuotteen hintaa väkevyyden kasvaessa. Annoskoko dramille (skotiksi viskiannos) on useimmiten 35ml, mikä on varsin hyvä kokoluokka maisteluun. Pyydettäessä saa myös 25cl annoksia, mutta niitä ei erikseen mainosteta.
- Itse en kaupungin viskikaupoista kauhean paljon perustanut. Turistirysämäisyys paistoi, ja muovipikarista viskien maistaminen ei yksinkertaisesti ole oikein sen väärtiä, että varsin hinnakkaita erikoispullotteita tulisi erikseen mieli ostaa. Raikkaan poikkeuksen tähän teki Cadenhead's -pullottamon flag ship store, jossa miellyttävä ilmapiiri ja hyvä valikoima ja rentous maistattamisessa esiintyi edukseen. Heillä on myös mukavasti pari omaa blended-tynnyriä kaupassa esille, mistä he pullottavat suoraan asiakkaalle tilauksesta juomaa. Ja loppukaneettina esillä ollut kyltti "Unantended Children Will Be Sold To Slaves" nostaa virtuaalisen facebook-peukun minulla pystyyn. Cadenhead'silta hieman alaspäin vasemmalla puolella Royal Milea oli myös erittäin mukava pubi, jossa maistoimme reissun parasta viskiä, Signatoryn 25yo Bowmorea.
- Muuta tekemistä kaupungissa on lähinnä maisemien ja arkkitehtuurin katselu, oluen juonti mukavissa pubeissa sekä pubiruoka eri muodoissaan. Hintataso on kohtuullinen, mutta toki keskeisillä turistireiteillä osataan hintoja nostaa punnalla-parilla perushintoihin nähden. Lähtökohtaisesti kuitenkin hinnat ovat perusruoalle hiukan Suomen hintoja alhaisemmat, ja oluelle merkittävästi alhaisemmat. Varsinaista säästömatkailua ei Edinburghissa kuitenkaan voi harjoittaa. Paikallinen kasino ansaitsee erityismaininnan, sen pokeritarjonta oli erittäin hyvä - edulliset sisäänostot ja syvät struktuurit turnauksissa, ja pienin käteispeli alkoin 0,5 - 1 £ blindeilla. Pöytiä oli parikymmentä, ja torstai-iltanakin käteispöytiä oli neljä auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti