torstai 31. tammikuuta 2013

Glenfarclasia viideltä vuosikymmeneltä

Glenfarclas on siinä mielessä miellyttävä tislaamo, että se on keskittynyt aika vahvasti perustekemiseen: yhtä tislettä ja suunnilleen samanlaista puuta. Cinderellalla tastingin pitäneen Robert Ransomin mukaan tisleen ppm-luku on 3-4 ja se on pysynyt samana 1970-luvulta asti. Olenkin hieman suhtautunut Glenfarclasiin sillä asenteella, että kun olen maistanut siltä yhden viskin, olen maistanut ne kaikki. Menin silti ennakkoluulottomasti tastingiin, koska tarjolla oli tislaamon vuonna 2007 lanseeraamaa family cask -sarjaa, eli single cask -pullotteita. Tasting ei ihan ilmainen ollut (50 €), varsinkin kun annokset osoittautuivat 1 cl:n kokoisiksi (tätä ei tiennyt etukäteen). Toisaalta harvemmin pääsee maistamaan 50-luvun viskiä. Sitten asiaan.


Glenfarclas 1993, cask 74, 58,7 %

Tuoksu: Raikkaan punainen ensituoksu, jossa on kuitenkin myös mukavaa keltaisuutta, hunajaa. Varsin miellyttävä ja raikas tuoksu. Kanervahunajaa, sitrushedelmää, mutta ei kirpakalla tavalla.

Maku: Topakkaa kamaa ja pienirakenteisesti kihelmöivää alkoholia kuitenkin hyvin smoothina. Varsin makeaa punaisuutta. Raikas makeus on tässä hienoa. Kiva viski ilman muuta. 90.



Glenfarclas 1983 cask 43, 51 %

Tuoksu: Pientä liuotinmaisuutta tai epäpuhtautta alkuun. Huomattavasti tummempi kuin 1993, hedelmä on jotenkin piilossa. Sitten hieman makeaa sitruksisuutta, mutta ei niin hyvä. Vesitilkka kuitenkin vie epäpuhtauden pois ja paljastaa sitrusta entisestään.

Maku: Raikas sitruksisuus ensin, joka sitten voimistuu varsin miellyttävästi. Tämä on alkuun jopa keltaisempi kuin punainen. Sitten makea punainen hymyilevä pehmeys ja marjaisuus tulevat tilalle. Todella pehmeä ja huikea upgrade tuoksusta. 92.



Glenfarclas 1973 cask 2598, 56,5 %

Tuoksu: Hieno tumma syvä makea sherryisyys. Sikarilaatikkoa. Syvä tuoksu, jonka parissa viettäisi pidempäänkin aikaa. Kovempi ja kuivempi kuin 1963.

Maku: Syvä punaisuus, ruskeaa makeutta. Varmasti sherryistä suklaista Farclasia omimmillaan. Tummaa suklaata. Pientä kitkeryyden tuntua lopussa. Kiva kihelmöinti ja hieno suutuntuma. Todella voimakas ja pitkä jälkimaku. Onko kuitenkin yksioikoinen? Tuoksu oli tässä ehkä kuitenkin se parempi osuus. Sherryaddikteille toimii. Ja potentiaalia olisi kovempiinkin pisteisiin jos drami olisi hieman suurempi. 91.


Glenfarclas 1963 cask 179, 50,4 %

Tuoksu: Makeutuu ja syvenee, vähemmän tummia fiiliksia ja enemmän takaisin marjaisuuteen. Fudgea. Alkoholi on jo täysin integroitunut tähän. Punainen ja syvä, ei järkyttävän monimuotoinen kuitenkaan. Sikarilaatikkoa.

Maku: Herättää huomiota ensisuutuntumallaan: hyvin öljyinen, äärimmäisen tumma, aika kuiva maku, jalleen niita sikarilootafiiliksia. Mutta upean syvä. Aivan pientä mausteista alkoholin kihelmointiä, joka itse asiassa on ollut näille kaikille yhteinen miellyttävä piirre. Jälkimaussa suklaata ja tupakkaa. Ikää ei silti välttämättä mitenkään erityisesti maista. 92.


Glenfarclas 1953 cask 1678, 53,7 %

Tuoksu: Alkuun puinen ensivaikutelma. Maanläheisyyttä, ruohoa. Ei erityisen voimakas, mutta syvä kyllä. Ajan myötä avautuu koko ajan enemmän ja enemmän. Uskomattomankin raikas ikäänsä nähden.

Maku: Odotuttaa ensin suussa jättäen epäilyksen, onko tässä mitään, mutta sitten: eucalyptusta, mineraalista raikkautta, uimahallia, upea tasapainoinen viski, jossa kaikki on tasapainossa, hentoa yllättävänkin raikasta marjaisuutta. Amen. 95.


Yhteenvetoa: Kyllä yhden tislaamon tuotteiden tasting on silmiä avaava juttu. Nämäkin olivat käsittämättömän erilaisia viskejä siihen nähden, mikä ennakkokäsitykseni oli. Silmiin pistävää oli näiden upea laatu, joten kokemuksen perusteella suunnannen kulkuni jatkossa hyvinkin rivakasti sitä hyllyä kohti, jossa family caskeja on tarjolla. Jos normaalit Glenfarclasit tuntuvat hieman turhan samasta puusta veistetyiltä ja "tylsän" hienon pehmeiltä, niin näistä löytyi aivan eri lailla särmää.

Tätä nykyä on meno kuulemma muuttunut siihen suuntaan, että Mr. Grant tekisi mitä vain, jotta dorka ostaisi toisenkin pullon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti