Edellisissä postauksissa maistettiin Highland Parkin Drakkarin ja Thorin. Näiden rinnalle otettiin vielä kaksi Signatoryn pullotetta sisartynnyreistä, joista kuitenkin toista on maltettu pitää tynnyrissä täysi-ikäistymiseen asti. Jännityksellä odotetaan, löytyykö eroja.
Highland Park 17yo 1990/2008 Signatory vintage Cask. 15691, 55,2 %
Tuoksu: Raikas, mutta makea hedelmä: mandariinia. Lasin
pyörittämisen jälkeen miellyttävä alkoholi nostaa päätään, mutta jättää
makupuolelle kysymysmerkin: miten hedelmän raikkaus kestää
tynnyrivahvuisen alkoholin? Hieman pelottaa maistaa. Keltainen monsteri tämä joka tapauksessa on.
Suoraviivaisempi ja raikkaampi kuin sisartynnyrin 18yo.
Maku: Alkoholin kuivattavuus ensimmäisenä, sitten voimakas hyökkäys, mutta kuitenkin tietyllä tavalla miellyttävänä. Fyysisenä oireena pää (siis maistajan) tuntuu kuumenevan
kuin saisi pikaisen kuumeen. Sen jälkeen kuitenkin keltaiset hedelmät
tulevat uudelleen: vihreää omenaa ilman kirpakkuutta. Tämän maistaminen
kuivana on kyllä tuoksun pelkojen mukaista. Vesitilkka tuo tummempia
syvempiä sävyjä mukaan: toffeeta ja maltillisen rodukasta turvetta. Maku on pitkä, pidempi kuin 18yo. Yhteenvetona varsin voimakas ja
miellyttävä viski, joka hivelee suuta kaikin puolin. 91.
Miklos: T: Omenainen jouluisuus kauempaa haistettuna. Appelsiinia.
Alkoholi ei pistä, varsin miellyttävä, mutta paljon muuta kuin
hedelmäisyyttä ei löydy. M: Alkaa maltilla, mutta sitten iso alkoholi.
Kuitenkin hieno hedelmä ja täyteläisyyttä löytyy. Jälkimaussa omenaa ja
tammea, vähän toffeeta. Alussa voi todella pitkään maistella ennen
alkoholia. Sitten kun holi tulee niin se tulee kahdessa aallossa: ensin nousee, sitten lähtee jo laskemaan ja sitten nousee vielä uudelleen.
En ole koskaan missään viskissä maistanut vastaavaa. Melkoista potkua
löytyy, mutta ei ollenkaan pahalla tavalla. Pienikin siemaus tuntuu
täyttävän isosti suuta. Vesi parantaa: ei ole nyt niin pistävä. Todella
paljon keltaisempi kujin 18yo. Vaikea uskoa, kun on vierekkäiset
tynnyrit. Mukava hedelmäpommi, jota vesitilkka parantaa. Pitkään jatkuva jälkimaku. Mikloksen pisteet: 89.
Highland Park 18yo 1990/2009 Signatory vintage Cask. 15692, 55,8 %
Tuoksu: 17yohon verrattuna tuoksu ei alkuun anna oikein mitään.
Pieni erittäin miellyttävän lennokkiliiman mielleyhtymä. Tässä ollaan
enemmän liuotinmaisten tunnelmien parissa verrattuna sisartynnyrin
hedelmäisyyteen.
Miklos: T: Tamminen puisuus ensimmäisenä. Ihan kuin hedelmät
olisivat vuoden aikana kypsyneet: eivät ihan niin raikkaita, mutta
kehitys ehkä kuitenkin parempaan suuntaan. M: Herkullista, mutta ei
alkoholi helpoimmasta päästä. Pähkinää, karkinomaista makeutta /
toffeeta, loppuun puuta ja turvetta. Jotenkin paljon vähemmän hedelmää
kuin edellisessä. Helvetin hyvää. Ekan maiston jälkeen tästä tuli
sellainen fiilis, että makuja ehti mennä ohi ja että lisää olisi löydettävissä joka maistolla. Pippurisuutta. Jälkimaku on mahtava: ensin puuta, sitten makeus. sitten
makeus häviää ja suuta alkaa kuivattaa. Todella lähellä 17yota mutta
tässä on kypsempää hedelmää. alkoholi käyttäytyi samalla tavalla.
Jälkimaku oli mahtava makea ja tumma, jopa puinen. maanläheinen.
Mikloksen pisteet: 90.
Kommentti: Olihan mielenkiintoista maistaa vierekkäisistä tynnyreistä tavaraa ja lisäksi todeta, että aika erilaiset viskit ovat kyseessä. Tynnyrillä siis on väliä ja kenties single cask -pullotteet sen myötä voivat oikeasti olla aika hyviä, jos niiden valitsemiseen käytetään aikaa ja vaivaa. Isoja eroja emme näiden välille saaneet ja voittajakin oli maistajien välillä eri. Mutta Highland Park kyllä yleisesti näytti laatuaan jälleen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti