keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Signatoryn Highland Parkit 17yo & 18yo

Edellisissä postauksissa maistettiin Highland Parkin Drakkarin ja Thorin. Näiden rinnalle otettiin vielä kaksi Signatoryn pullotetta sisartynnyreistä, joista kuitenkin toista on maltettu pitää tynnyrissä täysi-ikäistymiseen asti. Jännityksellä odotetaan, löytyykö eroja. 
Highland Park 17yo 1990/2008 Signatory vintage Cask. 15691, 55,2 %

Tuoksu: Raikas, mutta makea hedelmä: mandariinia. Lasin pyörittämisen jälkeen miellyttävä alkoholi nostaa päätään, mutta jättää makupuolelle kysymysmerkin: miten hedelmän raikkaus kestää tynnyrivahvuisen alkoholin? Hieman pelottaa maistaa. Keltainen monsteri tämä joka tapauksessa on. Suoraviivaisempi ja raikkaampi kuin sisartynnyrin 18yo.

Maku: Alkoholin kuivattavuus ensimmäisenä, sitten voimakas hyökkäys, mutta kuitenkin tietyllä tavalla miellyttävänä. Fyysisenä oireena pää (siis maistajan) tuntuu kuumenevan kuin saisi pikaisen kuumeen. Sen jälkeen kuitenkin keltaiset hedelmät tulevat uudelleen: vihreää omenaa ilman kirpakkuutta. Tämän maistaminen kuivana on kyllä tuoksun pelkojen mukaista. Vesitilkka tuo tummempia syvempiä sävyjä mukaan: toffeeta ja maltillisen rodukasta turvetta. Maku on pitkä, pidempi kuin 18yo. Yhteenvetona varsin voimakas ja miellyttävä viski, joka hivelee suuta kaikin puolin. 91.

Miklos: T: Omenainen jouluisuus kauempaa haistettuna. Appelsiinia. Alkoholi ei pistä, varsin miellyttävä, mutta paljon muuta kuin hedelmäisyyttä ei löydy.  M: Alkaa maltilla, mutta sitten iso alkoholi. Kuitenkin hieno hedelmä ja täyteläisyyttä löytyy. Jälkimaussa omenaa ja tammea, vähän toffeeta. Alussa voi todella pitkään maistella ennen alkoholia. Sitten kun holi tulee niin se tulee kahdessa aallossa: ensin nousee, sitten lähtee jo laskemaan ja sitten nousee vielä uudelleen. En ole koskaan missään viskissä maistanut vastaavaa. Melkoista potkua löytyy, mutta ei ollenkaan pahalla tavalla. Pienikin siemaus tuntuu täyttävän isosti suuta. Vesi parantaa: ei ole nyt niin pistävä. Todella paljon keltaisempi kujin 18yo. Vaikea uskoa, kun on vierekkäiset tynnyrit. Mukava hedelmäpommi, jota vesitilkka parantaa. Pitkään jatkuva jälkimaku. Mikloksen pisteet: 89.


Highland Park 18yo 1990/2009 Signatory vintage Cask. 15692, 55,8 %

Tuoksu: 17yohon verrattuna tuoksu ei alkuun anna oikein mitään. Pieni erittäin miellyttävän lennokkiliiman mielleyhtymä. Tässä ollaan enemmän liuotinmaisten tunnelmien parissa verrattuna sisartynnyrin hedelmäisyyteen.

Maku: Pehmeän kermainen suutuntuma, joka odotuttaa jälleen pitkään. Sitten alkoholi, mutta varsin maltillisena verrattuna 17yohon. Tuo vettä kielelle todella intensiivisesti. Makea toffeisen suklaisen hennon marjainen fiilis. Ensihedelmät viikunaa tai jotain muuta tummaa. Hyvin intensiivinen viski: vaatii huomiota. Selvästi tummempi kuin 17yo. Silti jotenkin vain tummuutta, jonka rinnalle kaipaisin jotain muutakin. Veden lisääminen tähän ei tuo mitään ihmeempiä esiin. 89.

Miklos: T: Tamminen puisuus ensimmäisenä. Ihan kuin hedelmät olisivat vuoden aikana kypsyneet: eivät ihan niin raikkaita, mutta kehitys ehkä kuitenkin parempaan suuntaan. M: Herkullista, mutta ei alkoholi helpoimmasta päästä. Pähkinää, karkinomaista makeutta / toffeeta, loppuun puuta ja turvetta. Jotenkin paljon vähemmän hedelmää kuin edellisessä. Helvetin hyvää. Ekan maiston jälkeen tästä tuli sellainen fiilis, että makuja ehti mennä ohi ja että lisää olisi löydettävissä joka maistolla. Pippurisuutta. Jälkimaku on mahtava: ensin puuta, sitten makeus. sitten makeus häviää ja suuta alkaa kuivattaa. Todella lähellä 17yota mutta tässä on kypsempää hedelmää. alkoholi käyttäytyi samalla tavalla. Jälkimaku oli mahtava makea ja tumma, jopa puinen. maanläheinen. Mikloksen pisteet: 90.
Kommentti: Olihan mielenkiintoista maistaa vierekkäisistä tynnyreistä tavaraa ja lisäksi todeta, että aika erilaiset viskit ovat kyseessä. Tynnyrillä siis on väliä ja kenties single cask -pullotteet sen myötä voivat oikeasti olla aika hyviä, jos niiden valitsemiseen käytetään aikaa ja vaivaa. Isoja eroja emme näiden välille saaneet ja voittajakin oli maistajien välillä eri. Mutta Highland Park kyllä yleisesti näytti laatuaan jälleen kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti