keskiviikko 21. marraskuuta 2012

IB:tä Islaylta

Viskin Ystävien Seura järjesti syksyisen maakuntamatkan tarunhohtoiseen Tammisaareen. Teemana oli Islayn saaren IB-pullotteet ja tarjolla oli ainankin paperilla herkullinen kattaus vanhaa ja harvinaista viskiä. VYS oli kutsuttu paikallisen viskiporukan vieraaksi, ja puitteet olivatkin enemmän kuin kohdallaan: upea vanha nykyisin bränikkäkunnossa oleva kehräämörakennus antoi maistelulle sellaisen venuen, että Tammisaareen kannattaa lähteä jo paikan takia.



Islay käytiin varsin kattavasti läpi Jarkko Nikkasen johdolla ja tältä viskit minun suuhuni maistuivat.

Bunnahabhain 42yo 1968, Liquid Sun, 47,8 %

Tämä Bunna vei maistelukokemukset itselläni kerta heitolla uudelle vuosikymmenelle. Kyseessä olis siis vanhin maistamani viski toistaiseksi. Bunnat eivät muutoin ole kummemmin maistuneet, mutta kokeillaan.

Tuoksu: Alkuun vahva hedelmä, päärynää. Vaikka on ollut refill-sherryssä, ei juurikaan sherryisiä elementtejä. Merellistä tammea.

Maku: Puinen yleistuntuma, sherry nostaa sitten päätään täyttäen isosti suun. Alkoholi on tässä oikein hienoa. Yleistunnelmaltaan hedelmäpommi, ei kuitenkaan äärimmäisen syvä. Maukas kaveri, joskin mielestäni jotain epäpuhdastakin on mukana. Jälkimaku on öljyinen. Tämä kyllä nöyryyttäisi isosti sokkona maistettuna, koska en löydä erityisen vanhan viskin elementtejä. 88.


Caol ila 31yo 1979, MacKillop's Choice, 58 %

Tuoksu: Makea tyrnävän hedelmäinen, jossa mineraalinen turpeisuus nousee sitten. Lasin pyörittelyn jälkeen maukas maltillinen ja kohtuukepeä savu, joka on tasapainoinen ja pyöreän mineraalinen. Merellisyydessään suolainen tuoksu. Makeampi kuin hieman saman profiilin omaava myöhempi Port Ellen.

Maku: Alkuun hyvin piikikkään terävä ja hyökkäävä, joskin silti tyylikäs. Suutuntuma on öljyinen, mausteisuutta. Tarvitsee kuitenkin vettä. Vesi avaa ja tuo samettisuutta ja makeutta, joista erityisesti samettisuus on tämän parhaita puolia. Savu on tässä varsin maltillinen, voima tulee muista jutuista. Jälkimaku on pitkä ja merellisen hedelmällinen. Tasapainoinen ja maukas viski, mutta ei mikään poikkeuksellinen. 91.




Bowmore 26yo 1985, Single Malts of Scotland, 54,9%

Tuoksu: Leväinen merellisyys ensimmäisenä. Erikoinen, mutta herkullinen. Bowikan sitrusta hennosti taustalla, sen kanssa hentoa savua. Keskimaan Konnussa tuoksuu tältä.

Maku: Herkullinen pitkä mausteisuus, alkoholin iskevyys, sitten laventelia, jota olen (kaiketi) aikaisemmin kutsunut sitrukseksi. Suutuntumaltaan hyvin öljymäinen ja miellyttävä. Sitruksenomaisuutta toivoisin silti enemmän. Nouseva kokonaisvaltainen fiilis, jossa piston jälkeen rauhallisen punainen tunnelma. Herkullinen, ei silti omasta hyllystä löytyvän Signatoryn luokkaa. 93.

Kommentti: Jarkko Nikkasen mukaan Bowmorelta tuli vuosina 1980-85 viskejä, joissa oli enemmän tai vähemmän laventelin makua mukana. Tuossa linkkaamassani Signatoryssa ja tässä esiintyvä laventeli on suussani maistunut sitrukselta, kenties siksi, että laventeli on ollut tuntematon tuoksu/maku. Tässä kuitenkin näkyy ohjatun tastingin voima: viskeistä voi oppia muiden avustamana. Laventeli, here I come. Pidän nimittäin selvästikin kyseisestä ominaisuudesta.


Port Ellen 29yo 1982, Old Bothwell, 55,5 %

Tuoksu: Makea ja hunajainen. Pyöreää savuisuutta. Huumaava alkoholisuus tuntuu. Tasapainoinen.

Maku: Huumaava savun, alkoholin kirpakkuuden ja hennon hedelmäisyyden liitto. Ensihörpyn fiiliksenä oli, että nyt löytyi voittaja. Tyylipuhdas bourbon-vaikutteinen savuviski. Jälkimaussa minttumainen tuntu, Kipristelevä. Nautittava. 94.

Kommentti: Jos viski on hyvin tasapainossa ja palaset kohdallaan, ei siitä ole liiemmin kirjoitettavaa. Tässä tapauksessa oli näin.





Ardbeg 12yo 1990, Douglas Laing Old Malt Cask, 54,8 %

Ardbeg-ambassadööri Nikkasella oli sanansa sanottavana tästä Ardbegista. Harvinainen 1990-vuoden tuotos, vielä harvinaisempi eritynnyrissä viimeistely ja lähes uniikki tapaus rommiardbegina. Päälle vielä se seikka, että kyseessä oli Old Malt Cask -sarja, joka on yleensä totuttu näkemään tasan 50-volttisena.

Tuoksu: Jossain ib-Artussa ennenkin esiintynyt hikisukka, but in a good way. Makeutta ja savua.

Maku: tasapainoinen alku, sitten iskevä alkoholi joka kuitenkin poistuu aika äkkiä. Rommiviimeistely tuntuu eksoottisissa hedelmissä. Savu on olemassa mutta pikemminkin taustalla. Jälkimaku nostaa savua ja tuottaa pehmeästi lämmittävän tuntemuksen. Tasapainoinen makeus ja savu, joka viipyy pitkään kielellä. 92.


Lagavulin 14yo 1990, The Syndicate, 46 %

Jälleen ollaan harvinaisen viskin kimpussa. Lagavulin selvitti 80-luvun viskilaman paremmin kuin muut ja on onnistunut pitämään leijonanosan tuottamastaan tisleestä itsellään. Tämän vuoksi siltä löytyy harvemmin IB-pullotteita. Tynnyreitä on kuitenkin vaihdeltu Islaylla tislaamoittain ristiin mm. blendien valmistamista varten ja ilmeisesti näiden vaihtojen yhteydessä myös henkilökohtaiseen käyttöön. Bruichladdichin hallituksen puheenjohtaja John MacTaggart ja kaverinsa pitävät ilmeisesti myös Lagavulinista, sillä sitä on heille pullotettu privakäyttöön The Syndicate -nimellä. Ilmeisesti viiden kaverin osuuksien pullottamisen jakojäännöksenä pieni osa näistä pulloista päätyi sittemmin tislaamokaupan kautta myös ulosmyyntiin, ja yksi moinen Laga eksyi marraskuiseen Tammisaareen. The Syndicatet ovat vuosilta 1979 ja 1990, joista tämä tuota tuoreempaa. Myös tynskävahvuista versiota on olemassa.

Tuoksu: Alkuun hyvin mieto: missä tuoksu? Pyörittämiseen jälkeen maukkaan hedelmäinen tuoksu, pieni savu. Maukas mutta maltillinen.

Maku: Herkullinen makean öljyinen suutuntuma. Savu on maltillinen. Huippu. En keksi tähän mitään lisää tai pois. Maku integroituu täydellisesti jälkimakuun. 94.


Jälkimietteet: Olihan tasting. Joku paikallaolijoista totesi, että kattaus oli jopa liian hyvä: mukana olisi pitänyt olla jotain huonompaa, jotta parempia olisi arvostanut. Ehkä näin, toisaalta oli myös hienoa vain fiilistellä upeita viskejä. Ehkä sen vuoksi nuotitkin jäivät osasta viskeistä hieman lyhyiksi. Oli vain mukava elää niitä, ei niinkään näpytellä muistiinpanoja. Illan aikana oppi paljon uutta viskeistä ja tutustui huikeaan porukkaan, jota sekä VYS että kantaväestö piti sisällään.

Parhaan viskin äänet jakautuivat varsin tasaisesti PE:n, Lagan ja Ardbegin välille kaikkien viskien saaden kuitenkin ääniä. Illan niukaksi suosikiksi nousi Port Ellen ja yhtä niukasti raakkasin tuon myös omaksi suosikikseni. Kyseessä oli tasaisen hieno viski, vaikka toki nimi saattoi jälleen hieman painaa. Yllättävän moni antoi äänensä Ardbegille, mihin toki tastingin vetäjän huumorin nimissä tehdyllä agitaatiolla saattoi olla vaikutusta. Muutama tarpeeksi isokenkäinen uskalikko totesi Artun myös olleen pettymys. Bowmore jakoi kansan: osa äänesti voittajaksi ja osa suorastaan inhokiksi. Ensimmäinen 60-lukulainen ei täysin lunastanut siihen kohdistunutta mielenkiintoa, ja pidän tämän kokemuksen jälkeenkin 60-luvun parhaina saavutuksina kolmen soinnun rock-musiikkia, LSD:tä ja turvallista suojaamatonta seksiä. Jag skulle ännu vilja tacka för en utmärkt bra introduction till Raseborgs kommunalpolitik. Tammisaareen lähdetään kyllä uudestaankin, jos kutsu tulee.


Kattaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti