Maistetun Suomi-Benriachin verrokkina oli saman ikäinen indypullo, joka ainakin värinsä puolesta ei ollut sherry- tai muitakaan epämääräisiä viinivaikutteita nauttinut.
Tuoksu: Keltaisissa ja terävissä tunnelmissa ollaan, tynnyrivahvuisen tummuutta mukana. Puhdas, mutta kova viski. Odotan aika isoa iskua suuhun. Vesitippa tuo appelsiinin kuorta tai eteerisiä öljyjä.
Maku: Odotuttaa, kuivattaa tanniinisuudessaan suuta ja sitten iskee kyllä koko voimalla jopa hieman voimakkaampana kuin tuoksu olisi antanut odottaa. Iskussaan hyvin suoraviivainen jyrä, eikä paljoa muuta jää mieleen. Varsin yksioikoinen eikä keltainen pommi yksinään jaksa sävähdyttää. Vesi ei tuo makuun oikeastaan mitään lisää, taittaa korkeintaan iskua hieman. Hyvin peruspuhdas viski, tylsä mutta kohtuutyylikäs kuitenkin omalla tavallaan. 86.
Ville: T: Hieman huonolla tavalla sulkeutuneen viskin tuntua. Jotain keltaista alkaa pikkuhiljaa avautumaan, muttei tämän kanssa oikein pääse fiilistelemään. Vesi avaa, mutta tuo myös liuotinmaisia tuntemuksia/kynsilakanpoistoainetta. M: Jäi vähän sellainen fiilis, että no. Makea keltainen, maltillinen, ruohoisa, mutta kaikki on todella pienimuotoista eikä suussa kauheasti tapahdu mitään. Ei ollut sitä monivivahteisuutta mitä olisi toivonut. Villen pisteet: 86.
Miklos T: Alkoholi suurimmassa roolissa. M: Alkoholi tulee, menee ja lopussa kenties selkein hunajafiilis mitä olen viskeissä maistanut. Alkoholi on tässä liian raju, mutta vesi kyllä sitten leikkaa sitä. Yksioikoisuudessaan kuitenkin pettymys, tykkään enemmän savupommiräjähdyksestä. Mikloksen pisteet: 85.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti