maanantai 20. elokuuta 2012

Bowmore Surf, 40 %

Tuuli Petäjän surffilautailun olympiahopean ja yleisen 80-lukulaisuuden aallon hengessä maistossa ikämerkitsemätön travel retail -valikoiman Bowmore:

Bowmore Surf, 40 %

Tuoksu: Hieman kova, viljainen. Puhdas. Hennon sitruksinen, johon sekoittuu vieno savu. Nuori mutta raikas ja rauhallinen. Ei huono.

Maku: Rauhallinen ja maltillinen vaniljaisen maltainen laskeutuminen suuhun. Tammea ja taustalla häilyvää hentoa savua. Ei potki suuntaan tai toiseen. Suutuntuma ei kuitenkaan erityisen laadukas, vaan hieman vesimäinen. Alkoholi on mietoa, mutta ei erityisen pehmeää. Maltillisten volttien takia se on kuitenkin hyvin aisoissa. Varsin tasainen ja miellyttävä viski, joka toimii illan ensimmäisenä rauhalliseen suuhun. Mikäli suuta on marinoitu jo muilla nesteillä tai voimakkaalla ruoalla, tämä jää kyllä pliisuksi. 86.

4 kommenttia:

  1. 86 pistettä Surfille kertoo ainakin Bowmoren hyvästä laadusta kautta linjan:). Omissa papereissani kyseinen viski on nimittäin auttamatta heikoin koskaan pullotettu OB-Bowmore. Jos pisteiden valossa asiaa ajattelisi (vaikka en viskeille pisteitä annakkaan), niin välimatkaa parhaisiin maistelemiini Bowmore-pullotuksiin olisi varmaan ainakin noin 35-45 pistettä. Tämähän taas tarkoittaisi sitä, että käyttämäsi pisteytysasteikko ei toimisi minulla. Kaikki on siis niin suhteellista ja viskien pisteytys todella haastava tehtävä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Pisteytys on minulle ennen kaikkea subjektiivinen muistiinpano siitä, mitä kyseisestä viskistä pidin. Se myös mahdollistaa aika kivasti erilaisten viskien "vertailun", joka muutoin voisi olla vaikeaa kun esim. vahva savuviski ja kevyt keltainen speyside-viski toimivat niin erilaisissa tilanteissa ja hetkissä. En kuitenkaan millään muotoa halua väittää, että pisteilläni olisi mitään tekemistä viskien absoluuttisen hyvyyden kanssa. Tämän toki vähänkään perehtynyt viskinharrastaja ymmärtääkin, kun vertailee hieman erilaisista blogeista löytyviä pisteytyksiä ja luonnehdintoja viskeille, jotka voivan erota toisistaan suurestikin. Makuasioita nämä ovat, ja maku myös epäilemättä muuttuu ajan ja kokemuksen myötä.

    Itse kuitenkin myös luen mielelläni arvosteluja, joissa on pisteytys (tai joku muu viskin hyvyyden mittari) mukana. Joskus on nimittäin hankala saada tietää, mistä viskistä kyseinen maistaja eniten piti, jos nuotit on putsattu muista kuin viskiä kuvaavista termeistä. Samalla tavoin on harmi, jos maistaja ei uskalla rehellisesti kertoa, mitä mieltä hän oli viskistä erityisesti jos tämä mielipide käy valtavirtaa vastaan. Tiedän esimerkiksi pari viskikaapissa silloin tällöin kirjoittelevaa, jotka kyllä itselleen kirjaavat myös pisteet ylös, mutta julkaisevat "mitä joit eilen" -ketjussa muistiinpanonsa ilman pisteitä. Lukisin itse myös tuon laatuluokituksen.

    Pisteytyksessä käytetyllä asteikollahan ei ole niin väliä, koska sen skaalautuvuus jää sitten lukijan vastuulle. Yksi pisteyttää yhdestä viiteen, toinen kouluarvosanoilla, Murray neljän eri tekijän yhteisarvosanan mukaan, itse puhtaasti fiilispohjalta. Viskiharrastukseni alusta asti pisteyttäminen on kuitenkin tuntunut hyvältä, koska useimmille viskeille pisteiden antaminen on ollut todella helppoa, ts. maiston jälkeen on vain tuntunut siltä, että tämä on 85 pisteen viski. Vaikka erilaiset maistelutilanteet, vallitseva suun mikroilmasto ja sen hetkinen viskipäivä toki vaikuttavat lopputulokseen, pisteytys on ajanut asiansa loistavasti kertoo itselleni maistamistani viskeistä paremmin kuin sen ominaisuuksia kuvaavat sepustukset. Se, että suurin osa maistamistani viskeistä on yli 80, kertoo itselleni siitä, että mallasviski yleisesti ottaen maistuu aika hyvältä. 60pisteisessä viskissä pitää olla jo selvästi jotain vialla.

    Mitä Surfiin tulee, tuossa miellytti jotenkin se keltainen puhtaus ja raikkaus, jota siinä oli. Kun surfin jälkeen maistoin Enigmaa, sen sherry tuntui tuovan jotain likaista makuun. Toisaalta enigma itsessään maistuu välillä erinomaiselta. Mutta tosiaan, neitseelliseen suuhun, rauhalliseksi mutta toisaalta mutkattomaksi ja helpoksi viskiksi kelpo 86. :)

    Olisipa ollut melkein oman blogikirjoituksensa paikka.

    VastaaPoista
  3. Linkataanpa tähän vielä hyvä artikkeli hieman samasta asiasta: http://www.dramming.com/2009/11/01/how-to-rate-whisky-part-1-of-3-the-philosophy/

    ja lisätään vielä, että osittain kyse on myös katsantokannasta: toisen mielestä viski on kuin taidetta, eikä sitä pitäisi alistaa luokitteluihin ja määrittelyihin vaan se on aina omalla tavallaan hyvää, joskus vain erilaista. Itse taas näkisin, että kaikista muistakin elämän osa-alueista tulee osata sanoa, mistä mielummin pitää, eikä viski ole siitä mitenkään poikkeava. Ja kun kaikkia viskejä ei kuitenkaan ole mahdollista maistaa, niin otan ainakin itse enemmän kuin mielelläni vastaan kaikki saatavat mielipiteet ja kommentit viskeistä, jotka sitten auttavat rajaamaan sitä, mitä tavaraa kannattaa ensisijaisesti itse maistaa.

    VastaaPoista
  4. Itse en ole pisteytyksiä koskaan harrastanut viskien maistelussa, mutta maistelunootteja kirjoitan kyllä. Viitaten edelliseen linkkiisi, jokaisen maistelunootteja julkaisevan kannattaisi myös ehkä kiinnittää huomiota kirjoitussarjan seuraavaan osaan:

    [url]http://www.dramming.com/2009/11/02/how-to-rate-whisky-part-2-of-3-nosing-and-tasting/[/url]

    VastaaPoista