Viskin hinnasta

Aloittaessani tutustumisen viskin maailmaan, minua ihmetytti, miksi ainakaan suomalaisilla foorumeilla kovin harvoin mainitaan hintoja viskeille. Hinta on kuitenkin kaikenlaisessa asioinnissa yleensä hyvin oleellinen asia, ja viskit ovat selkeästi tuotteita, joita ostetaan. Osa kirjoittajista saattaa pelätä, että hinnan mainitseminen olisi laitonta, koska Suomessa ei saa mainostaa vahvaa alkoholia. lol, sanon ma. Yksityinen blogikirjoittaja voi hyvin mainita blogissaan, että kossu maksaa Alkossa 10,49 € ilman, että sitä kierommankaan kautta voi lukea mainonnaksi (täytyy muuten sanoa, että on melko edullista). Toinen viskinostaja saattaa suhtautua arastellen hinnan esittämiseen, koska joku voi tällöin aina päästä kuittaamaan, että löysin sieltä ja sieltä halvemmalla. Yksi ei taas halua pröystäillä kalliilla hankinnoillaan tai jopa kammoaa kirjoittaa julki niitä hintoja, joita pulloistaan on maksanut.

Mielestäni hinta on kuitenkin oleellinen tieto viskienkin kohdalla. Ensinnäkin kukkarossa on useimmilla meillä pohja, jolloin hinta määrää sitä, mitä viskejä ostetaan. Tällöin tieto parhaasta viskistä tietyssä hintaluokassa on tärkeä. Toinen näkökulma on puhtaasti kuluttajatekninen: hintatietojen hämärtäminen tukee ennen kaikkea viskin tekijää. Mikä onkaan parempi tilanne kuin sellainen, jossa kuluttaja on valmis maksamaan tarpeeksi hyvästä viskistä mitä vain. Haluaisin antaa tästä monia kenties provosoivan esimerkin: Ardbeg nauttii valtavaa suosiota viskeineen ja sanoisin itsekin sen 10yo:n Islayn parhaaksi peruspullotteeksi. Sen sijaan sen monet muut ilman ikämerkintää myytävät viskit kuten Uigeadail, Corryvreckan ja Supernova ovat olleet minulle selkeä pettymys – ainakin hintaansa nähden. Kun kuitenkin Murray on antanut niille kovia pojoja, niitä myydään kuin häkää ja niitä hehkutellaan yhtä lailla valtaisasti. Onko tähän hehkutteluun syytä? Ja millä perustellaan näiden pullojen kovaa hintaa, kun ainakaan kypsytyskustannukset eivät voi olla syynä kun varsin nuorista viskeistä on kyse? Onko Ardbegin joidenkin tuotteiden kohdalla siis kyse kuplasta, jonka taitava brändäys, jalojuomilla voideltu Jim Murray ja epäilemättä onnistunut peruskymppi ovat luoneet? Mikä olisi ”oikea hinta” näille tuotteille ilman ulkopuolisia vaikutteita?
 

Otan toisen esimerkin. Kotva sitten alkoonkin tullut Highland Parkin Earl Haakon on aiheuttanut kohkausta ympäri viskimaailmaa. Kyseessä on HP:n trilogian viimeinen osa, jota on kuitenkin ollut saatavilla selvästi vähemmän kuin aikaisempia osia. Tästä on seurannut se, että osa trilogian hankkineista on saattanut jäädä ilman pulloa. Moinen harvinaisuus toki nostaa hintaa. Mutta kuinka paljon? Alkossa HP18yo maksaa 79,90€. Earl Haakon irtoaa 185 €:n hinnalla. Earl Haakon on tynnyrivahvuinen tuote (54,9 %) kun HP18yo on 43-volttista. Voitaisiin siis ajatella, että tynnyrivahvuisen on oltava 20-30 % kalliimpaa (heitin prossat hatusta, mutta lienee sinnepäin), koska siihen ei lisätä vettä. Earl Haakon on myös hienossa mustassa pullossa ja puisessa kiinalaisten tekemässä telineessä, joille voisimme antaa hinnaksi 5 € (mikä on pahasti yläkanttiin). Tällöin Earl Haakonin hinnaksi tulisi 101-109 € riippuen tuosta vedenlisäyksen huomioinnista. Onko loppu hinnasta siis brändäystä/harvinaisuuden aikaansaamaa lisäarvoa, jolle ei ole perusteita itse maussa? Epäsuhtaa lisää vielä entisestään se, jos sattuu saamaan pullon HP18:aa ulkomailta, josta se on hankittavissa reilulla viidelläkympillä. Onko hintaero tällöin mitenkään päin perusteltu?
 

Yksi puheenvuoro tähän on whiskyfun.comilla, jossa nämä viskin maisteltiin vieretysten: http://www.whiskyfun.com/archivejuly11-1.html#040711
HP18 sai 88 pistettä ja Earl Haakon sai 90 pistettä. Loppukaneettina kirjoittaja toteaa: ” What’s sure is that it’s quite excellent. Excuse me? No, of course not 3 times better than the regular 18.”
 

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Jos ostat polkupyörän, saat siihen yleensä satasen lisäpanostuksella paremmat vaihteet ja seuraavalla satasella vielä paremmat yms. Kehitys on lineaarista aika pitkään. Nautintoaineiden hinta sen sijaan kehittyy harvoin lineaarisesti, vaan siirtyminen hinnan hyvin eksponentiaaliseen kasvuun ominaisuuksien (=tuoksun, maun) kasvaessa vain hitusen, tapahtuu jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Sivutaan esimerkissä jälleen HP:ta. Highland Park 12yo on loistava juoma, joka maksaa Alkossa 46,90 €. HP18 on siis 70 % kalliimpaa kuin kuusi vuotta nuorempi pikkuveljensä. Onko se 70 % parempaa? Vertailin nämä täällä: http://elavapullo.blogspot.com/2011/10/highland-parkit-vertailussa.html. Viskit olivat hyvin samanoloisia, mutta 18yo oli vain kaikessa parempi. Pisteissäkin eroa tuli, joten hintaero vaikuttaa perustellulta. Onko se siis perusteltu Earl Haakoninkin tapauksessa, kun viski itsessään on hieno kuin sika pienenä?
 

Vielä sama juttu teoreettisempana ajatuksena: maistat hienoa viskiä, jossa on piilevä, mutta upea tuoksu. Viski maksaa 5€/2cl. Tuoksu on loistava, mutta hieman piilossa. Maksaisitko 5€ lisää, jos saisit 10 % tuota lempituoksuasi viskiin lisää?  Entä jos viski on jo todella lähellä täydellistä ja tuo 10 % tekisi siitä täydellisen viskin? Paljonko maksaisit lisää? Uuvuttavia kysymyksiä pohtia, mutta kuvastavat myös sitä, kuinka vaikea viskin hintaan on ottaa kantaa.
 

Jotta tämä tyhjänläpinä ei nyt aivan lähtisi lapasesta, niin todetaan samalla, että Laphroaig Quorter Cask on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan loistava viski, samoin tuo HP12yo. Ja että Alkon hinnastoa näkee täältä: http://www.isokaato.com/hinnasto/. Ja että köyhästä jotkut viskit vain tuntuvat kalliilta.