Lagavulin 21yo 2012, 52 %

Jos unohdetaan kaikki myyttiset 60-70-luvun Ardbegit ja Bowmoret, niin myöhempien aikojen pyhien kiistattomaan top 10 -osastoon on paikkansa juurruttanut Lagavulin 21yo 2007. Pulloista huudetaan tätä nykyä kovia hintoja (average taitaa olla tällä hetkellä 700£) ja keräilykohteena tuo on epäilemättä niitä, joiden arvo ei laske koskaan. Niukasta rangestaan tunnettu Lagavulin lanseerasi vuonna 2012 tälle myyttiselle Lagavulinille jatkoa, kun uusi 21yo julkaistiin. Pullot vietiin 350 £:n hintaan käsistä, vaikka arviot eivät ihan niin hehkuttavia olleet kuin 2007:n kohdalla. 

Tilaisuus tarjoutui maistaa nämä kaksi versiota rinnan, ja mukaan otettiin lisäksi 16-vuotias perustuote sekä Lagavulin DE 2011. Alku lupasi erittäin hyvää, kun Lagavulin 16yo maistui kenties paremmalta kuin koskaan. Loistava kattaus punaisia vivahteita, raikkaita siirappisia hedelmiä, pehmeää savua ja syvyyttä. Laga16 on omaan suuhuni jännä viski: se on aikoinaan näiden jalojen juomien pariin lähettänyt, mutta on silti monasti tarjoillut lieviä pettymyksiäkin. Ilmeisesti se on herkempi sille, mitä suu sillä kertaa haluaa ottaa vastaan. Ilman tarkempia nuotteja pisteet asettuivat 91:een.

16yo:n jälkeen maistettu Pedro Ximenez -sherryssä viimeistelty Distiller's Edition jäi selvästi 16yo:n jalkoihin. Tuoksunsa oli tummempi ja mokkaisempi, mutta erittäin makea. Makupuolella viimeistely ei tuo makuun mitään positiivista lisää, vaan pikemminkin sherryn makeus peittää regu16:n herkullista savua. Tuo makeus on lisäksi hieman päälleliimattua eli ei täysin integroidu makuun, joten se tuntuu olevan tässä hieman liikaa. Toki on sanottava, että ilman loistavaa 16-vuotiasta tämäkin olisi ollut herkullinen viski. Pisteet: 89.

Lagavulin 21yo 2012, 52 %

Tuoksu: Tervainen syvemmän tummempi savu. Ehkä alkoholikin tuo syvyyttä? Huumaavaa nahkaa, verstasta. Kuusen pihkaa. Silti huomattava ero vanhempaan versioon. Tämä on tavallisen kuolevaisen viski.

Maku: Eri tavalla mehukkuutta kuin kahdessa aikaisemmassa viskissä ja nyt myös voimaa: potkii aika messevästi, mutta äärimmäisen pehmeästi. Maku paljastaa, että ollaan hienon viskin äärellä ja lunastaa odotuksia eri tavalla kuin tuoksu. Onko silti hieman lyhyt? Tilkka vettä voisi parantaa. Makean punaisen nahkainen, hennon samettisen mausteinen. Ei missään nimessä yhtä voimakasta pehmeyttä pituutta kuin 2007. 92.


Viimeisenä nautittu 21yo 2007 oli sitten kuin nallen syleily. Pehmeä ja mokkaisen syvä tuoksu.Huikean pitkä maku, joka tuntuu kestävän ikuisuuden pikkuhiljaa suuhun sulaen. Nuotiota. Käpyjä, mäntymetsää. Raikkautta, mineraalisuutta tuomassa ryhtiä mokkaisen nahkaisen pehmeyden seuraan. Tähän ei halua lisätä vettä, ettei riko hienoa balanssia. 95.

Kommentti: Neljä saman profiilin Lagavulinia, jotka kuitenkin olivat hyvin erilaisia keskenään. Näiden erot laseissa on helpompi havaita kuin erojen pukeminen sanoiksi. Kysyttäessä, miltäs Laga maistuu, saattaisinkin siis vastata: "Lagalt Laga maistuu.", sillä lagavulinmaisuus on näissä kaikissa se merkittävin piirre. Normi 16-vuotias on varsin puhdaspiirteinen ja hieno viski. Tämän maiston perusteella jopa voisi sanoa, että paketti on siinä, muuta ei tarvita. DE oli tästä pieni makea harhapolku, ja uusi 21-vuotias toi mukaan syvyyttä, tummuutta ja voimaa jääden kuitenkin yllättävän lyhyeksi. Hieno viski ilman muuta, mutta saman tasoista on saatavissa myös paljon halvemmalla. Vanha kaksykkönen oli taas tällä toisella maistolla aivan yhtä upea kuin ensimmäiselläkin. Kerta kaikkiaan hieno viski, jota kannattaa kyllä maistaa, jos jossain vastaan tulee. Kiitokset Uisge-tuttavuudelle sampleista!