Balvenien Master Blender David Stewartin viidelle vuosikymmenelle ulottuva ura oli teemana, kun Balvenien Global Ambassador Sam Simmons laittoi tislaamolta tuomansa tynnyrinäytteet riviin. Simmons oli ammattimies tehtävässään: supliikki, hauska ja täynnä viskitietoa. Tastingissä viihtyi siis heti alkuun oikein hyvin, ja viihtyvyyttä lisäsi se, että huoneessa ei pingotettu: Simmons esitteli kunkin viskin kyseisen vuosikymmenen hänen mielestään unohtumattomalla biisillä, ja tämä oli omiaan saattamaan päivän käyntiin - varsin spessujen viskien suosiollisella avustuksella toki.
Pulloissa miehellä oli mukanaan tosiaan suoraan tynnyristä tongitut samplet, eli ei mitään sellaista tavaraa, mitä edes single caskeina on missään tarjolla. Tästä syystä tastingissa ei oikeastaan itselleni ollut kyse kuvan muodostamisesta harvinaisemmista Balvenieista, vaan rennolla kädellä tislaamoon tutustumisesta. Etukäteen jännän värinen lasirivistö toki nosti odotuksia. Setin hinta oli 40 €.
Balvenie 2003 cask 254, 56,6%
Maku: Raaka, nuori, new spiritmäisyyttä, päärynää. (Pisteet jäivät näköjään antamatta, mutta ei tämä erityinen ollut).
Balvenie 1992 cask 4380, european oak, sherry, 53,3%.
Simmonsilla (kuten itse asiassa muillakin tasting-vetäjillä Cinderellalla) oli paljon minulle uutta tietoa tarjolla. Tämän osalta hän esimerkiksi totesi, että viskin tumma väri tulee pääosin tammesta, eikä niinkään sherrystä, joka voi olla lähes väritöntäkin. En tiedä, missä määrin tämä on totuus, mutta olen itse aina olettanut, että puuhun uponnut sherry on värin tae.
En nyt sitten tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua: juotetaanko tässä hölmöille tavaraa, joka ei enää sellaisenaan kelpaa myyntiin, koska voltit ovat laskeneet liian alas (toki tämä sekoituksiin kelpaisi edelleen)? Vai pitääkö tämä nähdä erityisen harvinaisena mahdollisuutena maistaa jotain spesiaalia?
Maku: Jännää savuista tupakkaa. Voimakas pehmeän esanssinen maku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti