tiistai 12. maaliskuuta 2013

Jenkkiviskejä Uisgessa


Ensimmäisen Uisgepäivän viimeisenä aktiviteettina löysin itseni tutustumassa jenkkiviskeihin Sazerac Companyn ja James Cowanin johdolla. Kutsu tastingiin tuli yllättäen ja pyytämättä, kun kaveri joutui jättämään koko ensimmäisen Uisge-päivän väliin eikä halukkaita menejiä löytynyt. Aikaisempi kohtaaminen bourboneiden kanssa ei saanut minua vielä vaihtamaan jengiä, mutta kerrankos sitä kokeilemaan toisenkin kerran.

Cowanin esitys oli taattua jenkkihuttua, johon ei skottiviskien kanssa oli ainakaan yhtä vahvasti törmännyt. Esityksen rungon tuntuivat muodostavan se, minkälaisia palkintoja mikäkin viski on siellä sun täällä voittanut. Tuotteista oli hyvin selvästi nähtävissä se, että tarina oli itse tavaraa tärkeämpi. Toisaalta tyyli ei ollut huono, koska en ainakaan hetimiten itse keksi, miten kenties monille kuitenkin hieman vieraita tuotteita lähtisi markkinoimaan. Bourbonin valmistus ja muutakin perustietoa paikallisesta viskimarkkinasta käytiin myös ansiokkaasta läpi. Mutta sitten itse asiaan eli neljän tarjolla olleen whiskeyn kimppuun.

Buffalo Trace, 40 %

Tämä perustuote on esittelijän mukaan 8-12 vuotiasta ja pitää sisällään myös ruista.

Tuoksu: Makean banaaninen vaniljainen ja yllättävän syvä. Vaniljaisen mineraalinen.

Maku: Kevyttä, vesimäinen tuntu, hieman hapan, hieman esanssiseen taittuvaa makeutta. Mausteisuutta. Ok, mutta melkein mikä tahansa skotti biittaa tämän. 70.







Eagle Rare Single Barrel, 45 %

Tuoksu: Kovempi ja asteen tummempi. Vanilja jälleen vahvasti mukana. Huomattavasti rodukkampi. Appelsiinin kuorta.

Maku: Mehumainen alku, sitten pientä alkoholin potkua, joka tuo tähän jo hieman luonnetta ja syvyyttä. Selvästi tummempi ja luonteikkaampi maku. Alkaa olla jo kohtuujuotavaa. Silti kapea maku. Eikä erityisen monikerroksinen. Mausteinen yleisfiilis, lyhyt ja hieman pistävä silti. Tuoretta appelsiinia. 81.


Sazerac Straight Rye 6yo, 45 %

Tuoksu: Ruohoisempi ja hämyisempi. Myös voimakasta alkoholia, joka tuoksuttelulla paranee. tämä on yrttisyydessään itse asiassa aika loistava. Paras tuoksu. Jotain herkullista vihreää ruohoa, joka on loistava mutta jonka nimeä en saa mieleen.

Maku: Tanniinia suhun, sitten alkoholin myötä mausteisuutta, hyvin kuiva ja jopa katkera. Silti aika lyhyt viski. Maissin makeus on poissa, mikä on hyvä homma. Tasapainoa alkaa jo esiintyä. Metallisuutta. 84.


 Van Winkle Family Reserve Rye, 47,8 %

Tuoksu: Selvästi tummempi, makeaa punaisuutta. Maukas! Jopa hyvin huumaava tuoksu.

Maku: Tanniinit kovia, tästä eniten huomaa, että ollaan melkein eri tuotteen parissa kuin skoteissa. Kova ja tiukka silti. Todella vaikea pisteyttää kun koska on niin kaukana totutusta. 86.



Kommentit: Nämä viskit näyttäytyivät hyvin erilaisilta alkoholijuomilta kuin skotit. Van Winkle esimerkiksi oli mielestäni lähempänä rommia kuin viskiä. Alan vakuuttumaan siitä, että jenkkiviskeillä pitäisi olla joku tyystin erilainen nimi, koska ero on kyllä huikeasti suurempi kuin vain yhden e:n kokoinen. Illan raadin voittaja oli Sazerac 6yo ja Van Winkle sijoittui toiseksi.

1 kommentti:

  1. Heps,

    Aika moni muukin sanoo samaa, että jenkkiviskeillä pitäisi olla oma nimi. Itse en näe sitä tarpeelliseksi ja kysynkin, miksi pitäisi olla? Pelkästään maun takia? Bourbon (ja muut) on oma viskin alalajike.

    Jos katsotaan esimerkiksi mitä kaikkea kuuluu "olut" nimikkeen alle, niin kyllä valikoima on todella laaja ja erilainen (lambic-ale-pilser,...). Muitakin esimerkkejä on (mm. brandy-nimikkeen alla on omia alalajikkeita).

    VastaaPoista