Balblair 2001, 46 %

Maistossa tuoreimpia Balblaireja.

Balblair 2001, 46 %

Tuoksu: Kauempaa tuoksutettuna hento hieman tunkkainen liotin taustalla. Sitten keltaista hedelmää, ei kuitenkaan sitruksista, vaan makeampaa ja syvempää. 

Maku: Makean öljyisen lämmittävä suutuntuma. Keltainen kepeä tasapainoinen viski, joka on tislaamolleen (tai niille tuotteille, joita minä olen maistanut) uskollinen. Jälkimaussa mukavaa mausteisuutta / kihelmöivää pippurisuutta. Jättää sellaisen fiiliksen, että lisävuodet kohtelisivat Balblairia erityisen hyvin. 86.

Cinderellan viskimessut 17-19.1.2013

Viskihuuman ravistellessa vartaloa on tullut selviteltyä erilaisia mahdollisuuksia päästä kansainvälisesti maistelemaan viskejä. Tämän selvitystyön seurauksena tuli vastaan Viking linen vuotuinen whiskymässa legendaarisella Cinderellalla, joka nykyisin seilaa tuttua ja turvallista 22 tunnin konseptia Tukholmasta. Iloluonteiset ruotsalaiset, mahdollisuus nähdä vielä kerran nuoruusvuosien parhaiden bileiden venue ja kohtuulliset 58 €:n suorat Finskin lennot Tukholmaan varmistivat syksyn aikana sen, että lähdettävä oli. Cinderella risteilee viskiteemalla kolme vuorokautta putkeen, ja me osallistuimme näistä kahteen ensimmäiseen risteilyyn, sillä yhdeksi päiväksi tuntui turhalta lähteä suureen maailmaan asti.

Kuten myös Turusta lähtevät suomilaivat, Cinderellakin järjestää viskiteemaisia risteilyjä muutaman vuodessa. Varsinaiset messut ovat kuitenkin kerran vuodessa ja tänä vuonna ne järjestettiin viidettä kertaa. Konsepti on ymmärrykseni mukaan laajentunut vuosi vuodelta, ja mukana olikin varsin messevä määrä näytteilleasettajia. Messut täyttivät laivan kolmoskerroksen autokannen, joka oli matoilla ja sermeillä saatu oikein tyylikkääksi ja toimivaksi messutilaksi.

Laivalle tulijoille jaettiin viisi maistelulippua, messuohjelma ja Glencairnin lasi. Muutama valmis maistelulippu oli itse asiassa loistava idea, koska tällöin messuväki ei heti alueelle saavuttaan joutunut jonottamaan lippuja. Väkeä oli jonoksi asti vain silloin kun messut ensimmäisen kerran aukesivat. Muutoin logistiikka toimi loistavasti. Upeaa oli myös se, että haluamansa pullot sai ostaa tiskiltä saman tien mukaansa ja tarjolla oli ostoskärryjä, joita monet täyttivätkin kunnioittavissa määrin. Ahvenanmaalla pyörähtäneeltä Cinderellaltahan ei olisi saanut tuoda virallisesti kuin litran väkeviä, mutta ilmeisesti tullin kanssa noudatetaan näiden risteilyjen osalta sanatonta sopimusta, koska mitään ongelmia lastien kantamisessa maihin ei ollut ja tullihenkilökuntaa ei myöskään missään näkynyt. Täytyy kyllä arvostaa moista maalaisjärjen ja toisaalta lainsäädännön harmaan alueen käyttöä. Suomen viskiskeneä seuranneena voisin kuvitella, että kaikki mahdollinen oltaisiin varmasti kysytty, jolloin se olisi myös jouduttu kieltämään. Nyt homma toimi ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Risteily itsessään ei ollut ihan ilmainen (n. 100 € sisältäen lasin ja kympillä lippuja), mutta maisteluannokset olivat sitten suhteessa usein aika hyviä diilejä. Peruslipulla (20 sek) sai useimmiten 2 cl ilolientä ja kalliimpia myytiin sitten senteittäin myös. Myös Suomen tapahtumissa toivoisi näkevänsä 1 cl = 1 € hinnoittelua, sillä 8 € ravintola-annoksesta on aika kallis. Lähtökohtaisesti hinnan takia tuolla ei jäänyt maistamatta kuin Highland Park 40yo, jonka senttihintakin (300 sek) oli sen verran tyyris, että tyydyin prolempiin juomiin. Samoilla senttihinnoilla oli mahdollista myös ostaa 5 cl:n samplepulloja mukaansa (pullot 10sek/kpl) mitä mahdollisuutta tuli loppujen lopuksi kuitenkin hyödynnettyä hyvin vähän.

Tastingeja oli tarjolla varsin runsaasti ja osallistuinkin Old Pulteneyn, Balvenien, Dalmoren ja Glenfarclasin tällaiseen. Näistä tarkemmin tietoa omissa entryissään myöhemmin. Tastingit olivat vain tunnin mittaisia, mikä oli hieman hätäinen aika. Moni tasting sitten venähtikin hieman yli sen. Näkisin, että messuympäristössä 1h 20/30min olisi optimipituus.

Lähtisinkö uudestaan? Ilman muuta. Messujen järjestelyt oli selvästi vuosien mittaan hiottu kuntoon, koska kaikki toimi ja pääasiaan, eli viskeihin, pääsi keskittymään esteettä. Risteilyllä on myös se lyömätön etu, että hyttiin pääsee koska tahansa chillaamaan ja esimerkiksi droppaamaan ostoskassinsa. Cinderella oli yllättävänkin freesissä kunnossa jo vanhaksi laivaksi: pintaremppaa oli selvästi tehty. Ja tuli sekin todettua, että kyllä ne ruotsalaisetkin ryypätä osaavat. Maihinpaluupäivänä käytäviä pitkin horjui hyvissä nousuissa olevia kansankotilaisia. Tuli oikein kotoisa olo. Vain perisuomalainen räyhääminen loisti poissaolollaan. 54:ää eri viskiä tuli maistettua ja kolme pulloa tuli kotiutettua: Laphroaig 13yo Brodir, Ardmore 25yo (mukava uusi yllätys!) ja Svenska Eldvatten 1983 Caol ila. Näistäkin nuotteja sitten kunhan saan kirjoiteltua.

Lasii huokaa tyhjänä ennen koitosta.

Pari minuuttia ennen ovien aukeamista. Malts of Scotlandin 1972 Glengoynen perässä oli moni, koska minun päästessä tiskille se oli jo loppu.

Varusteet pitää olla kunnossa. Ruutupaperi on niin passé composé.

Vallitsevan raportointikulttuurin mukaisesti pakollinen nätti näytteilleasettaja -kuva. Bowmoren Claire.

Viihdetarjontaakin löytyi.

Yöruoka: hiljaiset miehet ensin kärsivällisesti jonottavat ja sitten hartaasti syövät. Mikä legendaarinen instituutio.

Ruotsi on meitä edellä myös susheissaan. Folkkungagatanilta löytyy useita herkullista sushia tekeviä pikkupaikkoja, ja hinnat ovat halpoja.

Ardbeg 1998 sherry, straight from the barrel, 55%

Tukholman Ardbeg Embassyssa piti maistaman heidän omasta tynnyristään sherryardbegia. Hinta, 180sek/dram (3 cl) oli kohtuullinen, jos tavara olisi hyvää.

Ardbeg 1998 sherry, straight from the barrel, 55%

Tuoksu: missä tuoksu? Ei kerta kaikkiaan mitään. Pientä punaisuutta, jos väkisin etsii, mutta erikoinen kokemus kyllä.

Maku: Outolintu: hyvin kevyt eikä alkoholia tunnu juuri lainkaan. Enemmänkin mehumainen kuin viski. Hieman isommalla hörsyllä voimaa sitten jo löytyy, mutta osaa olla aika heikko. Ilman muuta huonoin juomani arttu, ehkä blasdan jälkeen. Se alkoholi jota on, on päälleliimattua ja pistävää. Voidaan lopettaa puheet Ardbegin tisleen jumalaisuudesta (jos sellaisia on puhuttu). Samasta leivästä on tehty kuin muutkin viskit. 82.

Kommentti: Pidätän oikeuden epäillä itseäni: saattoi olla, että suu oli jotenkin poikkeuksellisen huonossa jamassa tuota maisteltaessa. Olisi kiva kuulla, jos joku muu on käynyt Embassyssa ja saanut lasiinsa samaa tuotosta.Tällä kokemuksella kuitenkin todella huonosti käytetty 20 €.

Glen Grant 16yo, 40 %

Glen Grant 16yo, 40 %

Tuoksu: hunajamallas.

Maku: Tasainen pippusisen kipristelevä laskeutuminen suuhun, sitten saman tien ohimeno. Appelsiinia, mallasta, mausteita. Ei tästä lauluja kirjoitella. Eikä oikein jälkimaussakaan löydy. 78.

Viskiä Tukholmassa

Ruotsi on viskikulttuurissaan paljon Suomen edellä, mutta siitä huolimatta sielläkin joutuu varsinaisia viskibaareja etsimään, normipubeista kun löytyy varsin normi bulkkivalikoima kotimaamme tapaan. Kivenheiton päässä toisistaan asustavat kuitenkin kaksi pubia, jotka erottuvat viskeillään. Niistä seuraavassa.

1. Akkurat, Hornsgatan 18.

Akkurat sijaitsee Tukholman Kalliona tunnetulla Södermalmilla, joka on mukavaa aluetta päiväkävelyyn jo sellaisenaankin. Hipsterit kahvilat ja pubit toimivat suomalaiseen makuun helposti paremmin kuin vaikka Östermalmin pintaliitomestat. Tukholman SoFo, eli South of Folkkungagatan on erityisen tunnettu näistä. Lähellä Slussenia sijaitsevan Akkuratin viskilista on kunnioitettava, ja se on erittäin suositeltava käyntikohde myös oluidensa ja ruokatarjontansa puolesta. Paikka tuntuu olevan iltana kuin iltana hyvin täynnä, joten aikainen piipahtaminen voi olla rauhalliselle maistelijalle parempi vaihtoehto.

Pubin viskitarjonta löytyy heidän nettisivuiltaan, ja tarjolla on monenlaista herkkua jokseenkin kohtuulliseen hintaan. Hinnat esitetään senttilitroissa, mikä tietysti helposti antaa vaikutelman halpuudesta. Kuitenkin jos haluat maistaa vielä tiettyjä kulttiviskejä, kuten Lagavulin 21yota tai Ardbeg Provenancea, tuolta löytyy. Myös kiistanalainen vuoden 1897 Ardbeg kuuluu valikoimiin n. 200 €:n senttihinnalla. Onko tuo kama sitten aitoa vai ei, sitä on pohdittu. Jännää se silti epäilemättä on.

Mysigt, sanoisi ruåttalainen.

2. Ardbeg Embassy, Västerlånggatan 68.

Isoa rahaa on käytetty, kun Ardbeg Embassy on rakennettu aivan vanhan kaupungin ytimeen. Ardbegin nimeä ja värejä kantava ravintola on juuri sen pikkukujan äärellä, jota liki jokainen suomalainen on joskus kohmeloisena taivaltanut. Paikka on erittäin siisti, joka kliininen ja kuuleman mukaan sen ruoka on hyvää, joskaan ei halvimmasta päästä. Viskilistalla löytyy yhtä jos toista ja baaritiski on sijoitettu mukavasti siten, että pullorivistöjä pääsee taivastelemaan.

Mutta ne hinnat. Välillä tulee oikeasti sellainen fiilis, että koko dramin hinta on lipsahtanut senttihinnaksi, mutta ei. Nautin itse tuolla Ardbegin 14yo näytteen suoraan tynnyristä, annoskoko oli laskun mukaan 3cl (ei ainakaan reilu 3cl ollut) ja hinta oli vajaa 20 €, mikä oli paikan parhaita valueita. Jos kuitenkin verrataan Akkuratiin, niin esimerkiksi Lord of the Islesin nauttija voi säästää pitkänkin pennin valitsemalla paikan oikein sentin maksaessa Akkuratissa 149sek ja Embassyssa 400sek. Kun yhtälöön lisätään varsin tympeä ja välinpitämätön asiakaspalvelu, tämän maistelijan ei jatkossa tarvitse miettiä, kumpaan paikkaan suuntaa kulkunsa. Embassyn hinnaston näkee heidän sivuiltaan.

Signatoryn Highland Parkit 17yo & 18yo

Edellisissä postauksissa maistettiin Highland Parkin Drakkarin ja Thorin. Näiden rinnalle otettiin vielä kaksi Signatoryn pullotetta sisartynnyreistä, joista kuitenkin toista on maltettu pitää tynnyrissä täysi-ikäistymiseen asti. Jännityksellä odotetaan, löytyykö eroja. 

Highland Park 17yo 1990/2008 Signatory vintage Cask. 15691, 55,2 %

Tuoksu: Raikas, mutta makea hedelmä: mandariinia. Lasin pyörittämisen jälkeen miellyttävä alkoholi nostaa päätään, mutta jättää makupuolelle kysymysmerkin: miten hedelmän raikkaus kestää tynnyrivahvuisen alkoholin? Hieman pelottaa maistaa. Keltainen monsteri tämä joka tapauksessa on. Suoraviivaisempi ja raikkaampi kuin sisartynnyrin 18yo.

Maku: Alkoholin kuivattavuus ensimmäisenä, sitten voimakas hyökkäys, mutta kuitenkin tietyllä tavalla miellyttävänä. Fyysisenä oireena pää (siis maistajan) tuntuu kuumenevan kuin saisi pikaisen kuumeen. Sen jälkeen kuitenkin keltaiset hedelmät tulevat uudelleen: vihreää omenaa ilman kirpakkuutta. Tämän maistaminen kuivana on kyllä tuoksun pelkojen mukaista. Vesitilkka tuo tummempia syvempiä sävyjä mukaan: toffeeta ja maltillisen rodukasta turvetta. Maku on pitkä, pidempi kuin 18yo. Yhteenvetona varsin voimakas ja miellyttävä viski, joka hivelee suuta kaikin puolin. 91.

Miklos: T: Omenainen jouluisuus kauempaa haistettuna. Appelsiinia. Alkoholi ei pistä, varsin miellyttävä, mutta paljon muuta kuin hedelmäisyyttä ei löydy.  M: Alkaa maltilla, mutta sitten iso alkoholi. Kuitenkin hieno hedelmä ja täyteläisyyttä löytyy. Jälkimaussa omenaa ja tammea, vähän toffeeta. Alussa voi todella pitkään maistella ennen alkoholia. Sitten kun holi tulee niin se tulee kahdessa aallossa: ensin nousee, sitten lähtee jo laskemaan ja sitten nousee vielä uudelleen. En ole koskaan missään viskissä maistanut vastaavaa. Melkoista potkua löytyy, mutta ei ollenkaan pahalla tavalla. Pienikin siemaus tuntuu täyttävän isosti suuta. Vesi parantaa: ei ole nyt niin pistävä. Todella paljon keltaisempi kujin 18yo. Vaikea uskoa, kun on vierekkäiset tynnyrit. Mukava hedelmäpommi, jota vesitilkka parantaa. Pitkään jatkuva jälkimaku. Mikloksen pisteet: 89.

Highland Park 18yo 1990/2009 Signatory vintage Cask. 15692, 55,8 %

Tuoksu: 17yohon verrattuna tuoksu ei alkuun anna oikein mitään. Pieni erittäin miellyttävän lennokkiliiman mielleyhtymä. Tässä ollaan enemmän liuotinmaisten tunnelmien parissa verrattuna sisartynnyrin hedelmäisyyteen.

Maku: Pehmeän kermainen suutuntuma, joka odotuttaa jälleen pitkään. Sitten alkoholi, mutta varsin maltillisena verrattuna 17yohon. Tuo vettä kielelle todella intensiivisesti. Makea toffeisen suklaisen hennon marjainen fiilis. Ensihedelmät viikunaa tai jotain muuta tummaa. Hyvin intensiivinen viski: vaatii huomiota. Selvästi tummempi kuin 17yo. Silti jotenkin vain tummuutta, jonka rinnalle kaipaisin jotain muutakin. Veden lisääminen tähän ei tuo mitään ihmeempiä esiin. 89.

Miklos: T: Tamminen puisuus ensimmäisenä. Ihan kuin hedelmät olisivat vuoden aikana kypsyneet: eivät ihan niin raikkaita, mutta kehitys ehkä kuitenkin parempaan suuntaan. M: Herkullista, mutta ei alkoholi helpoimmasta päästä. Pähkinää, karkinomaista makeutta / toffeeta, loppuun puuta ja turvetta. Jotenkin paljon vähemmän hedelmää kuin edellisessä. Helvetin hyvää. Ekan maiston jälkeen tästä tuli sellainen fiilis, että makuja ehti mennä ohi ja että lisää olisi löydettävissä joka maistolla. Pippurisuutta. Jälkimaku on mahtava: ensin puuta, sitten makeus. sitten makeus häviää ja suuta alkaa kuivattaa. Todella lähellä 17yota mutta tässä on kypsempää hedelmää. alkoholi käyttäytyi samalla tavalla. Jälkimaku oli mahtava makea ja tumma, jopa puinen. maanläheinen. Mikloksen pisteet: 90.

Kommentti: Olihan mielenkiintoista maistaa vierekkäisistä tynnyreistä tavaraa ja lisäksi todeta, että aika erilaiset viskit ovat kyseessä. Tynnyrillä siis on väliä ja kenties single cask -pullotteet sen myötä voivat oikeasti olla aika hyviä, jos niiden valitsemiseen käytetään aikaa ja vaivaa. Isoja eroja emme näiden välille saaneet ja voittajakin oli maistajien välillä eri. Mutta Highland Park kyllä yleisesti näytti laatuaan jälleen kerran.

Pirkkaniksi flunssan tarkkailuun

Jos ei sauna, viina ja terva auta, on tauti kuolemaksi, totesi vanha kansa. Viski on siinä mielessä hyvä lääke, että siinä usein yhdistyy näistä ainakin kaksi, eikä savusaunakaan ole aromipuolelta vieras elementti. Havaitsin tässä flunssa-aaltoilun ohessa kuitenkin myös sen, että viski on myös hyvä indikaattori siitä, onko nuha menossa ohi. Flunssaisena kun viski maistuu metalliselta, kovalta ja happamalta, polttaa kielellä eivätkä tuoksut tunnu. Kun sitten koehenkilö alkaa olla paranemaan päin, tuoksut palaavat ensin, vaikka maku vielä kitkerä olisikin. Sitten kun ollaan täydessä iskussa, putoaa tynskävahvuinenkin taas kuin silloin ennen. Siitä siis flunssaiset tarkkailemaan! (Tämän vinkin saa myös lisätä THL:n "käypä hoito" -suosituksiin).