torstai 3. lokakuuta 2013

Laphroaig 23yo vintage 1989, 48,9 %

Viskinystävä kiittää, kun syksy saa. Viime aikoina on nimittäin ollut liuta hyviä viskitapahtumia hiljaiseloa vietetyn kesän jälkeen. Etukäteen erityisen mielenkiintoinen oli myös Laphroaigin yksinomaan pohjoismaiden markkinoille suunnatun vintage 1989:n lanseeraustilaisuus, johon onnistuin nopealla meiliseurannalla saamaan paikan. Tapahtumasta ei etukäteen kerrottu sen kummempia, joten vain hento lupaus tuosta tulevasta uutuuspullotteesta oli mielessä.

Itse tapahtuma pääsikin sitten ylittämään odotukset nätisti. Tarjolla oli sen seitsemää sorttia haukkapalaa, ja myös kurkun kostuketta löytyi ennen käymistä illan kattauksen kimppuun. Osallistujia hemmoteltiin myös sympaattisen Vicky Stevensin läsnäololla, ja tilaisuus oli varsin lämminhenkinen läpi illan.

Vicky oli rontannut paikalle aperitiiveiksi Laphroaig'n 10yon, Quarter Caskin ja Triple Woodin. Nämä maisteltiinkin sitten ohjatusti käyden samalla läpi viskin valmistusta ja Laphroaigin historiaa. On aina hauska seurata, kuinka esittelijä löytää omasta tislaamostaan ne muutamat tarvittavat superlatiivit ja saa luotua käsityksen, että edessä on juuri nyt sitä maailman parasta viskiä. Toisaalta asiansa tunteva esittelijä saa myös luotua viskikokemuksesta aivan eriluokkaisen kuin mitä samasta tavarasta saisi irti omin päin: Vickyn kanssa yksin tuumin maistettu 10yo maistui upealta juuri sen vuoksi, että hän kykeni kenties paremmin kuin kukaan aikaisemmin kuvaamaan niitä tuntemuksia, joita ainakin omassa suussani tapahtui.

Mutta mutta: itse asiaan. Tutun kolmikon jälkeen pöytään tuotiin:


Laphroaig 23yo vintage 1989, 48,9 %

Kyseinen viski on kahdeksan sherry puncheonin (à 450 l.) vattaus. Pulloja markkinoilla 3500 kpl, joista Alkoon 650 kpl. Hinta: 229 €. Ei tynnyrivahvaa.

Tuoksu: Makea tuhkainen savu. Iso tuoksu. Nahkaa, vahaa. Tummia marjoja (karhunvatukkaa). Joku maisteluvieras kuvasi tuoksua vereksi, mikä osui myös omaan nenääni. Alun iso savuisuus kääntyy sitten pikkuhiljaa vankemmaksi tummaksi sherryisyydeksi. Kahvia, suklaata. Ei silti erityisen kutkuttava tai syvä tuoksu.

Maku: Alkuun tanniinisuutta, alkoholisuus vyöryy isosti yli, mutta ensituntuma on sulkeutunut. Alkoholin jälkeen jälleen suun kuivattavuutta, ja sherry laajalti mukana matkassa. Jälkimaku hyökyy mukavasti yli pippurisena, mutta ei erityisen pitkänä. En uskoisi tämän ikää. Vesi avaa pakettia hyvin ja tuo suuntäyteisyyttä viskiin. Ensivaikutelma ei silti vakuuta. Savua ja sherryä kivassa paketissa, ja maku on kyllä leveä, mutta ei sen kummemmin pitkä kuin syväkään. Sinänsä maukkaan jälkimaun pituus ei ole tämän hintaluokan viskin tasoa. Valitettavasti. 89.

Kommentti: Pelkäsin pahoin, että joudun lähestymään henkilökohtaista konkurssiani tämän pullotteen kanssa, mutta maistettuani jää kyllä hyllylle. Toki speksit (vintage, vahvasti jäljitettävissä olevat tynnyrit, rajattu markkina, suosittu tislaamo) tuovat isoa lisäarvoa viskille, mutta maku (don't get me wrong, viski oli toki varsin herkullista) ei yltänyt näiden tai varsinkaan hintansa tasolle. Lisäksi pitää ihmetellä, että exclusive-luokan viski, joka on selvästi suunnattu jo enemmän viskejä harrastaneille, on silti värjätty karamellilla. Ostan ajatuksen normirangen tuotteissa, mutta tämä olisi kyllä voinut olla luonnollisen väristä. Elleivät nuo puncheonit ole sitten olleet niin kuluneita, ettei väriä juuri ole irronnut, ja tämä on haluttu peittää?

2 kommenttia:

  1. Kiitoksia paljon tästä infosta! Jäi takaraivoon mietittymään tämä kyseinen pullote kun Laphroaig siitä facebookissa ilmoitti.

    VastaaPoista
  2. Niin, kysehän ei ole sinänsä "infosta", vaan yhden Erkki Pulliaisen mielipiteestä. Moni tuosta kyllä tykkäsi tilaisuudessa. Kantsii käydä maistamassa pari senttiä jossain raflassa ja muodostaa sitten oma mielipide. Ja tulla sitten vielä vaikka jakamaan se tänne. :)

    VastaaPoista