Glenfarclas 175th, 43 %

Pikkulinnun Uisge-speciaaleista lasissa piipahti viikon viskin Glen Elginin jälkeen Glenfarclas 175th, 43 %. Kyseessä on vuonna 2011 tislaamon 175-vuotispäiville duunattu erikoispullote, joka koostuu kolmesta tynnyristä jokaiselta vuosikymmeneltä, joilta tislaamosta vielä viskiä löytyi, vanhimman tynskän ollessa vuodelta 1952. Yhteensä siis 18 tynnyriä, 6000 pulloa. Mainospuheiden mukaan: "The 50′s and 60′s will add heavy sherry, the 70′s and 80′s bring fruitiness, and the 90′s and 2000′s will add freshness and youth." Minä maistoin tätä tietämättä stooria ja hieman tukkoisena. Nuotit eivät siis välttämättä ole edes omasta perspektiivistäni luotettavia. (Hinta: 9,70 € / 2 cl)

Tuoksussa nahkaisen, mokkaisen tummaa tuntua. Kanervaa. Kirsikkasuklaata. Mieto alkoholisuudeltaan, lempeä. Ei niinkään tumman marjaisia fiiliksiä. 

Maussa tuoksun mukaisia tummanpunaisia sävyjä, sitten tallimaista (ihan aavistuksen turpeista?) nahkaa. Hieman vesimäinen yleistuntuma, johon marjan ja tumman/lyijyn fiilikset ovat hieman irrallisia. Loppumaku on varsin mukava. Ansaitsisi vielä uuden maiston ilman tukkoista nokkaa. Hinta on kuitenkin posketon. 83.

Glen Elgin 12yo

Uisgen alkutunnelmissa suoritin piipahduksen Pikkulintuun ja otin äänenavaukseksi viikon viskin, joka on saanut nimensä Spey-joen varrella käyskentelevien hirvien mukaan:  Glen Elgin 12yo, 43 %. (3 € / 2 cl).

*Varoitus*HUONO VISKIPÄIVÄ, PIENTÄ TUKKOISUUTTA*varoitus*

Tuoksussa tuoreen hunajan keltaisuutta, mallasta. Kivaa kipakkaa mausteisuutta, mandariinia. Helposti lähestyttävä ja raikas, varsin voimakas tuoksu. 

Maussa uskomattoman pistävä ensipuraisu (joka mennee herkkinä olleiden limakalvojen piikkiin), mineraalista mausteisuutta aika mukavalla tavalla. Sitten keltaisia tuoksua seuraavia hedelmiä. Raikas, hedelmäinen, nuorekas. Helppo suutuntuma. Chiliappelsiinisuklaa? 84.

Uisge 2012: Pikkulinnun messuviskit

Listaus Pikkulinnun Uisge-viikon erikoisviskeistä tässä: 

 

Lisäksi viikon viskinä Glen Elgin 12yo, 3 € / 2 cl.

Whisky-Fässle Laphroaig 2000-2010 10yo, 59,4 %

Maistossa outo sample, Whisky-Fässlen duunaama 10yo Laphroaig 2000-2010, 59,4 %. Tästä kyseisestä yksityisestä pullottajasta/verkkokaupasta löytyy googlella lähinnä 80-lukulaisittain väsätyt sivut. Vaan antaa Laphroaigin puhua puolestaan tai karua kieltään. Tämä maistelu syrjäyttäköön aiotun Caol Ila -maistelun, koska pienehkö flunssa vaivaa. Vertailuna on sen sijaan Mystery Malt, josta tarkemmat speksit alla.

Tuoksu referenssiviskinä toimineeseen Quarter Caskiin verrattuna hedelmäisempi/makeampi, mutta alkoholi kyllä jyrää. Lääkemäisyyttä. Jodia. Mysteryn jälkeen Laphroaig-savu erottuu.

Maussa pehmeä ja öljyinen suutuntuma, joka hivelee maistajaansa ennen isoa alkoholisuutta, joka kuitenkin taittuu varsin leppoisasti. Sitten lyijykynää ja jotain epämiellyttävän puolelle kääntyvää metallista. Jälkimaku on tämän viskin huonoimpia puolia. Vesi pehmentää ja muuttaa jälkimaun lyijyä suklaisemmaksi. Ostaisin tätä mielummin kaappiini kuin perus10yo:ta, mutta ei tämä silti hyvin viskien listalle mene. 81.

Ville: Ei poikkea kauheasti lapparin CS:stä, tämä on ehkä vähän ohuempi. Alkoholi on vahvasti läsnä. Lääkemäisyyttä on mukana, mitä en arvosta. Jotain multaista. Savu on kuivaa, mikä on varsin hauskaa. Yleisilme on kuitenkin varsin raaka/kuiva ja nuoren oloinen. Ei kypsän viskin makeutta mukana. Kuitenkin tykkään. Ja laphroaig-savu on sellainen, joka tykkää volteista. 87.

Loppuun vielä Whiskyfun.comin luonnehdinta: Colour: pale white wine. Nose: similar but just a tad less sooty/ashy. Raw peated malt. Mouth: same style as the DD, a wee-tad harsher and less polished. A little earthier/rootier. Finish: long, salty. Comments: all good. SGP:348 - 87 points.

Vertailussa Mystery Vatted Malt, Distiller's Edition, Specially Selected by the Distiller's buddy and the Recipe Master Eläväpullo, matured 2 hours in a sample bottle, vatted in Ruskeasuo ghetto, Finland, around 58 %-vol.

Kirjataan vain Villen fiilikset, koska Distiller's Manager's buddy Eläväpullolle tämä ei ole Mystery malt.

Ville: Tuoksussa siirrytään siihen, mitä kutsun hunajanektareiksi. Kukkaisen hedelmän sokereita. Banaania/aprikoosia/jotain muuta kypsää keltaista. Sherryä. Pelkistettyä tynnyriä. Voltit 40-46 %. Miellyttävä ensikohtaaminen, mutta ei sellainen viski, joka herättäisi kutsun tutustua enemmän. Savu loistaa poissaolollaan, sherrymäisyys, hedelmäisyys ja tynnyrisyys ovat tasapainossa, mutta jotenkin lattealla tavalla. Jälkimaussa jotain semisti tunkkaista. Tämäntyyppiset viskit jättävät lattean lopputuleman.

Toim. Huom. Tässä välissä Eläväpullo naureskeli partaansa siitä kuinka metsään arviot menevät. Vaan sitten alkoi lyyti kirjoittaa.

10 min maistelun jälkeen: tässä tuoksussa on itse asiassa tosi paljon savua. Puusavua. Mitä enemmän tätä juo, sitä enemmän tässä alkaa olla volttejakin. Veikkaan, että Fässlen tynnyrivahvuisuus haittasi tämän viskin tunnistamista. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että juon tynnyrivahvuista viskiä. Ihan kuin tämä olisi muuttunut matkan varrella.En löydä enää mitään samoja aromeja kuin silloin kun otin ensimmäisen hörpyn. Nyt kun jatkan tuoksua, tunnistan taas sokerisia elementtejä. Sherryisyys kuitenkin paistaa edelleen vahvana läpi. Hedelmäisistä aromeista on siirrytty paljon kuivempiin. Wau, hurja elämys! Ensimmäisestä tuoksusta olisin vienyt tämän Speysideen ja nyt on sellainen tunne, että juon Islayta. Monipuolisuudesta propsit. Villen pisteet: 88.

Kommentit mystery-maistelusta: Oli mielenkiintoista seurata sivusta makuhavaintojen kehitystä. Siinä vaiheessa kun luin Villelle hänen arvionsa, hän arvasi: caol ila CS. Ja lopullinen tuloshan oli vattaus Laphroaigin Cask Strengthin ja Arranin 12yo Single Caskin välillä. Jälkimmäisen osan arvaukset menivät kuitenkin varsin lähelle oikeita elementtejä.

Ajatus tähän tuli Laphroaigin 15yo:sta: Halusin perinteiseen lapparisavuun jotain hedelmää ja Arran tuntui tähän riittävän smoothilta ja hedelmäiseltä. Joka saattaa ajatella, että tässä raiskattiin kahta viskiä. Oliko lopputulos parempi kuin alkuperäiset viskit an sich? Villen pisteet Laphroaigin CS:lle olivat 88 ja Arranille jotain 80:n loppupuolelle. Eli samoilla huitteilla pyörittiin, mutta kokemus oli silti ilman muuta mielenkiintoinen. May the vatting be continued.

minä menen: Uisge 2012

Vajaa viikko Uisgeen, innolla odotan. Viskisieppo on koonnut sivuilleen Uisgeviikolta muutakin ohjelmaa, joten en rupea niitä tässä toistamaan. Listaan vain hieman, mikä itseäni kiinnostaa.

Pikkulinnussa on viikolla 6 päivittäin vaihtuva UISGE-suositusviski ja n. 20 uutuusviskiä kampanjahintaan. Täällä olisi tarkoitus piipahtaa joko maanantaina tai tiistaina. Kaivopihan Dubliner voisi sitten olla toisen päivän kohde Bowmore-erikoispromollaan. Mikä ettei vaikka lounaalla kävisi täällä? Ruohiksen One Pint pubissa on MacKillop's Choice single cask -kamppis, johon olisi myös mukava ehtiä. 

Keskiviikkona on sitten kaksi mielenkiintoista settiä: Punavuoren Affenessa Ardbegia, jossa kattauksessa TEN, Corry, Allikaattori ja Blasda. Hinta 20 €. Viidessä pennissä taas on tarjolla:

*Rare Auld Imperial 1995 54,1% Speyside
*Rare Auld Glen Moray 1986 51,7% Speyside
*Rare Auld Caol Ila 1981 54,8% Islay
*Rare Auld Bunnahabhain1979 49,6% Islay
*Black Bull 12yo 50,0% Deluxe Blended
*Big Smoke 40,0% Blended Islay Malt

Mutta noista ei ole mitään varsinaista kattausta, vaan niitä saa ostaa normihinnoin 1-4 cl (vaikka paikalla onkin asiantuntijajeesiä). Tämä mielestäni vähentää setin kiinnostavuutta, joten valitsen Artut.

Itsessään Uisgessa on monta mielenkiintoista tasting-tapahtumaa. Täytyy toivoa, että johonkin mahtuu mukaan. Perjantai-ilta on sitten tarkoitus päättää klo 21 Punavuoren Ahvenassa järjestettävässä Laphroaig-tastingissa, jonka kattauksesta löytyy 10yo, 3wood, QC, 1981 27yo ja joku ylläri. Hinta 35 €. 

Viskintäyteinen viikko siis tulossa! Siihen onkin valmistauduttava huolella, joten tänään on tarkoitus maistaa pari Caol Ilaa. Niistä lisää myöhemmin.

2012 ensimmäisen kvartaalin viskiranking

Joku kysyi täällä blogissa joskus, mitä allekirjoittaneen omasta viskikaapista löytyy. Tähän kysymykseen vastattakoon nyt viskirankingin muodossa. Sillä jos listaan viskini, voin yhtä hyvin asettaa ne järjestykseen. Kun sitten pulloja tyhjenee, uusia tulee hyllyyn ja oma viskimaku muuttuu ja kehittyy, voi olla mielenkiintoista seurata, miten ranking muuttuu. Ranking tehtäköön siis lähtökohtaisesti kerran vuosineljänneksessä.

Kommentoisin vielä viskien määrää: Olen itse pitänyt mukavana tilannetta, jossa pulloja on auki riittävästi. Erilaisiin tilanteisiin sopii erilainen viski ja valinnanvaraa on hyvä olla. Otan nimittäin paljon mielummin muutaman alle 2 cl:n naukun eri viskejä kuin vaikka 8 cl:aa samaa kamaa. Alla oleva ranking pohjautuu täysin mielikuviin: katsoin viskihyllyäni ja sijoitin sieltä aina seuraavan viskin siihen väliin, mihin se sillä hetkellä ja muistissa olevan makujäljen perusteella kuuluisi. Tämä ranking saattaa siis elää vaikka jokaisen maistelun jälkeen, mutta se toimii itselle kivana referenssinä ja luo jo itsessään mukavia maisteluasetelmia: koska tahansa voi esim. maistaa kaksi peräkkäin olevaa viskiä ja katsoa, onko järjestyksestä edelleen itsensä kanssa samaa mieltä.

1. Ardbeg Alligator, 51,2 %

2. Bowmore 25yo Signatory's Cask Strength collection, 51,6 %

3. Laphroaig 18yo, 48 %

4. Laphroaig CS 2009 Batch 001, 57,8 %

5. Caol Ila CS, 59,2 %

6. Arran 12yo, single cask for Savonlinna Syndicate, 57,1 %

7. Ardbeg TEN, 46 %

8. Laphroaig Quarter Cask, 48 %

9. Highland Park 18yo, 43 %

10. Balvenie 21yo portwood, 40 %

11. Glen Ord 15 yo, Cadenhead's, 57,3 %

12. Caol Ila 25 yo, 43 %

13. Bowmore 17yo Duthie's, 46 %

14. Laphroaig 16yo, Cadenhead's 55,2 %

15. Jura 16yo, 40 %

16. Old Pulteney WK499 Isabella Fortuna, 51 %

17. Caol Ila 12yo, 43 %

18. Talisker 10yo

19. Glenfiddich 15yo, 43 %

20. Bunnahabhain XII, 46,3 %

21. The Glenlivet 15 yo travel retail, 40 %

22. Highland Park 1998 travel retail, 40 %

23. Laphroaig 10yo, 40 %

24. Dalwhinnie 15yo, 43 %

Vielä avaamatta ja ilman sijoitusta: Highland Park 21yo travel retail, 47,5 %.

Jura 16yo, 40 %

Maistossa Jura 16yo Diurachs' Own, 40 %. Tätä saa alkosta hintaan 48,90 €. 

Tuoksussa nahkaa, öljyä ja tummaa hedelmää. Maanläheisyyttä. Alkuun tunkkainen, sitten paranee. Konjakkimaista makeutta, hentoa parfyymisuutta. Ylikypsää mansikkaa, kuivattua luumua, hyvällä mielikuvituksella jopa kypsää banaania. Mokkatryffeliä. Yleisesti ottaen miellyttävä, lämmin ja antava tuoksu.

Maussa varsin raikas, mutta täyteläinen, hieman viinimäisen kuivattava suutuntuma. Maku on tuoksua raikkaampi. Sitten mausteinen alkoholisuus jota seuraa miellyttävä turpeisuus, joulumausteita ja kahvisia/suklaisia aromeja. Turpeisuudessa on jotain samaa kuin Highland Parkissa, kuitenkin tummempana. Aromikas ja luonteikkaan turpeinen viski, jonka jälkimaussa on tammea ja jopa jotain metallista. 87.

Ruokakokeiluja jatkaakseni maistoin tätä myös kipakan (chiliä ja valkosipulia) jauhelihakastikkeen jälkeen. Ruoka korosti epämiellyttävän pistävällä tavalla alkoholisuutta ja mausteisuutta viskissä. Tämän jälkeen söin muutaman vaahtokarkin ja maistoin taas. Marsumeloonit olivat syöneet viskistä hedelmäisyyden ja kivat tummat sävyt pois tyystin. Jäljellä oli hyvin vesimäinen pliisu esitys. Sitten siirryin Fazerin vaaleaan maitosuklaaseen, joka palautti viskin aika lähelle alkuperäistä fillistä ja korosti muun muassa noita turpeisia ominaisuuksia. Näistä kolmesta vaihtoehdosta sokolaati toimi siis parhaiten. Jatkamme, saamme kenties elää.