Glenmorangie 10yo Original, 40 %
Viskin on sekoitus 1st- ja 2nd fill bourbonia. 3ppm.
Tuoksu: Raikas puhdas Grannysmith omena.
Maku: Rauhallinen, maltillinen hedelmäisyys alkuun. Sitten maun keskipuolella
varsin miellyttävä mausteinen ruohoisuus. Yllättävän hyvä! 90.
Glenmorangie 18yo Rare Malt, 43 % (n. 2000)
Tuoksu: Upean syvä hunaja! Old style.
Maku: On tuoksunsa mukainen. Iso hunajainen suuntäyttävyys. Hieno kokemus.
Puu maukkaasti tukee kokemusta. Todella tasapainoinen kokonaisuus, joka
puhuu läpeensä yhtä ja samaa kieltä. 91.
Glenmorangie 18yo Extremely Rare, 43 %
Tuoksu: Selkeästi kevyempi ja ohkaisempi kuin vanhempi versio. Vahamaisempi kuin vanha.
Maku: Terävämpi, erottelevampi ja jälkimaussa vihreän ruohon ja omenan
puraisu. Jälkimaku on mukava, mutta onhan tämä hyvin erilainen viski
kuin vanhempi. Silti tyylikkäästi tehty muodonmuutos. 90.
Glenmorangie 1975/2002, 43 %
2 eri batchia, 2001 ja 2002 pullotetut. Duty free only.
Tuoksu: jotain erikoista vanhaa: muskottihunajaa (tietämättä, miltä muskotti tuoksuu). Jotain mineraalista. Ja heinäistä. Märkää. Ei tämä nyt ihan kunnossa ole.
Maku: jotenkin aika tiukka maku. Kitkerää. Varmasti saanut ilmaa. Valitettavasti. Pilalla.
Kommentti: Aika monta viskiä on maisteltu, ja tässä oli ensimmäinen korkkivikainen. Alkuun tuntui, että on vain aika erikoiset tuoksut, mutta sittemmin korkin löyhkää ei meinannut saada pois hajumuistista. Tietysti tämä oli suurenmoinen harmi, kun tastingin zö viski oli kyseessä, mutta minkäs teet.
Glenmorangie Signet 46 %
10-35yo. Bourbonia, olorosoa, new oakia, ties mitä.
Tuoksu: Parfyymisuutta, pippurisuutta, uuden viskin intensiivisyyttä. Tummaa suklaata, kahvia, jotain kitkeryyttä.
Maku: On kyllä huomattava parannus tuoksusta! Oikein tasapainoinen, suklaisen
punainen kokonaisuus. Itse asiassa oikein maukas jouluviski. Sikaria,
erittäin kypsiä punaisia marjoja. Jälkimaku on kyllä pitkä ja maukas. Yllätyin positiivisesti. Toki oli myös selkeästi erilainen viski tässä kattauksessa.
90.
Glenmorangie Traditional 100 Proof, 57,2 %
Kyseistä heinäpaalipulloa on tehty vuosina 1999-2005.
Tuoksu: Vähän supussa on, mutta raikas ja puhdas. Ruohoisuutta. Mutta tämä on silti kutsuva.
Maku: Nätti, rauhallinen laskeutuminen suuhun! Hieno. Alkoholi korostaa
ruohoisuutta, vahaisuutta sopien tähän mainiosti. Jotenkin upea vanhan
liiton viski. 91.
Lopuksi maistoimme bonuksena vielä uuden, olisiko ollut travel retail -pullotteen (?):
Glenmorangie 19yo,
Tuoksu: Nätti tasainen keltainen hedelmäisyys.
Maku: mjää, jotenkin pliisu. Katkeraa hedelmää. Jotenkin lyijynen. Okei, tuo jälkimaun ruohoisuus on sitten kyllä ihan ok. Mutta jää kyllä pahasti esim. 18yo:iden kelkasta, ja on hyvä osoitus siitä, että Glenmorangien tuutatessa markkinoille sen seitsemäätoista viskiä vuodessa, täytyy vähän tietää, mitä ostaa.
Yhteenveto: Jos nykyviskejä joutuukin usein arvostelemaan, on Glenmorangie mielestäni onnistunut luomaan nahkansa tyylikkäästi. Nykyviskin raikkaus ja ohuus sattuu sopimaan Glenmorangien puhtaaseen profiiliin paljon paremmin, kuin johonkin likaisempaan tislaamoon. Hyvin erilaisia ovat tässäkin nuo vanhemmat, mutta uudet eivät ole ollenkaan huonoja. Bravo.
Raati äänesti voittajaa seuraavin numeroin:
1: 0
2: 12
3: 0
4: 0
5: 7
6: 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti