Männälauantaina oli ilo päästä osallistumaan Helsinki Distilling Companyn ensimmäiseen tynnyrinomistajajuhlaan. Itselläni ei ole tislaamolta tynnyriosuutta, mutta hyvillä kavereilla oli, ja kun kaikki eivät päässeet paikalle, niin pääsin avecina mukaan tilaisuuteen. Ensimmäiset viskitynskät myytiin tislaamolta yksityishenkilöille vuonna 2014 ja valtaosa nyt näytteillä olevista tynnyrisampleista taisi olla vuoden 2015 satoa. Täytyy auliisti myöntää, että skippasin tynnyriosuuden hentoisen kriittisyyden vuoksi: en oikein uskonut, että suomiviskit voisivat maistua sellaisilta, että niistä kannattaisi maksaa kuitenkin aika sievoisia summia. Oli silti kiva lähteä maistamaan.
 |
| Range |
 |
| Uutta giniä Siljalle |
Tilaisuus avattiin erittäin maukkailla GinToniceilla. Napuen voittokulun alle on hieman jäänyt se, kuinka mainiota kamaa HDCO:n gini on. Epäilemättä Napuenkin avittama yleinen gini-innostus on kuitenkin avittanut HDCO:n tavaran menekkiä, joten en aistinut asiasta harmittelua alkuunkaan. Master Distiller Mikko Mykkänen esitteli väelle tiloja ja kertoi myös hyvin piakkoin tislaamolle hankittavasta uudesta tislauspannusta, joka tulee olemaan viisi kertaa niin suuri kuin nykyinen pannu. HDCO tulee siis nostamaan merkittävästi kapasiteettiaan lähitulevaisuudessa. Vanhan tislaimen sanottiin jäävän sitten erikoiserien ja kokeilujen käyttöön. Aikaisemmin tislaamo ei ole paljastanut kypsytysvarastonsa sijaintia, mutta nyt saimme nähdä yhden Teurastamolla sijainneen varaston. Uudesta pannusta ja uusista varastoista tulikin mieleen, että ehkä joskus väki puhuu Ardbeg-tyyliin legendaarisesta vanhasta "alkuperäisestä" pannusta, sekä myyttisestä Warehouse 1:sta. Saa nähdä.
Olin bloggariporukalla tutustumassa tislaamoon jo vuonna 2014, ja oli kiva nähdä, miten uusi tulokas oli löytänyt paikkansa ja askelmerkkinsä. Itse asiassa tekemisestä sai kyllä varsin vakuuttavan kuvan.
 |
| Warehouse 2. Osa HDCO:n viskistä kypsyy kuulemma Vantaalla. Mielestäni siitä pitäisi saada varoitusteksti pulloon. |
 |
| Pullottaa pullottaa |
 |
| Suuri mies ja suuret suunnitelmat |
Mutta sitten itse asiaan. Setin loppupuolella pyötiin jaettiin kullekin 2 dl:n sample omasta tynnyristä. Pääsin itse lokkimaan kahdesta tynnyristä, jotka molemmat olivat 70 % ruista ja 30 % ohraa. Nenä lähestyi lasia varsin kriittisesti - mutta kappas! Vallan mainio tuoksuhan sieltä vastaan tulvahti! Toki vielä oli hieman jäljellä ponumaista klangia, mutta pääosassa olivat mehukas ruis ja mukava toffeemainen makeus. Maku oli toki lyhyt, mutta intensiivinen: samaa rukiita, toffeeta ja varsin miellyttävää pirskahtelevaa mineraalisuutta. Kyseinen tynnyri 106 oli tislattu kesäkuussa 2015, joten ihmeitä tuo vajaa 2v uudessa 55 litran tammessa oli saanut aikaan. Vieruspöydän tynnyri oli vähemmän makea ja jotenkin enemmän perinteisen skottiviskin makuinen, mutta oikein maukas sekin. Vahvuudet sampleissa tuntuivat pyörivän 60 %:n molemmin puolin ja vettä tuotteet toki tarvitsivat kohtuullisen runsaasti. Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin suorastaan positiivinen hämmennys ja tunnelma erittäin laadukkaista tuotteista. Tuntuu, että HDCO on siis varsin hyvällä tiellä, ja voisin hyvin miettiä tuota tynnyrin hankkimista tämän kokemuksen perusteella itsekin. Mielestäni erittäin hauska detalji tynskäläisille oli se, että sopparin mukaan omistajilla on kaksi kertaa vuodessa mahdollisuus pyytää 2dl:n sample omasta tynnyristään nautittavaksi HDCO:n baarissa verojen (7 €) hinnalla. Tuosta saa aika kivan lisän ruoan ja drinkkien täyttämään iltaan tislaamon viihtyisässä baarissa.
Ei vaan, oikeasti oli ihan kuraa. Migu, voin ostaa säälistä 10 % teidän tynskästänne pois. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti